 |
|
Utagawa Kunisada [Toyokuni
III] (1786–1864): Näyttelijät Nakamura Tomijūrō II, Onoe Baikō ja Ichikawa
Danjūrō VIII näytelmässä Umeyanagi sakigake soshi (Kertomus varhain kukkivista
luumupuista ja pajuista) Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria
/ Jenni Nurminen.
|
Näyttely Kirsikkapuun alla – japanilaisia puupiirroksia vie
katsojan kiehtovalle matkalle Edo-kauden (1600–1868) Japaniin. Esillä on
puupiirrostaidetta ajalta, jolloin Japanin kulttuurilla oli tilaa kehittyä
omaleimaiseksi. Kansallisgallerialla on ainautlaatuinen yli 900 japanilaisen
puupiirroksen kokoelma. Se koostuu Utagawa-koulukunnan taiteilijoiden,
erityisesti aikakauden suurimpien mestareiden, kuten Kunisadan, Toyokunin ja
Kuniyoshin puupiirroksista. Edellisen kerran kokoelmaa esiteltiin vuonna 2000. Nyt,
yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen näitä puupiirroksia on ainutlaatuinen
tilaisuus päästä ihailemaan Sinebrychoffin taidemuseossa. Näyttelyssä on esillä
yli 140 teosta Kansallisgallerian kokoelmasta.
Kirsikkapuun
alla
Kirsikkapuulla on erityinen merkitys japanilaisessa kulttuurissa –
elämänkierto punoutuu kirsikkapuiden vuodenkiertoon. Vuoden tärkein juhla on
hanami, kukkien katseleminen, joka ajoittuu kirsikkapuiden kukinnan alkamiseen.
Kirsikkapuut ovat läsnä monissa kuva-aiheissa: viehkeät naishahmot kulkevat
kirsikkapuiden alla ja kabuki-teatterin roolihahmojen taustalla kiertyvät
kirsikkapuiden koristeelliset muodot. Puupiirrosten maailman kautta pääsemme
kirsikkapuiden äärelle.
Ukiyo-e
-puupiirrokset
Pääosa japanilaisesta puupiirrostaiteesta kuuluu taidetuotantoon nimeltään ukiyo-e,
joka käsittää Edo-kauden aikana pääkaupunki Edossa (nyk. Tokio) suuresti
suosittua taidetta.Puupiirrosten aiheissa ja tunnelmissa yleistyi ukiyo,
käsillä olevaan hetkeen ja sen tarjoamiin elämyksiin tarttuminen. Puupiirroksissa
ei kuvattu niinkään todellista, arkista maailmaa, vaan aikansa
populaarikulttuuria ja haavemaailmaa. Termillä ukiyo-e käsitettiin
aluksi kuvia kabuki -teattereista, geishoista ja teehuoneiden kaunottarista.
Myöhemmin ukiyo-e
-genreen liitettiin kaunotar- ja teatterikuvien lisäksi maisemat, samurait ja
luontoaiheet.
Nykyajassa puupiirrosten estetiikka on edelleen kiehtovaa. Rytmikäs sommittelu,
herkulliset väripinnat sekä voimakkaat ja herkät viivat kuljettavat katsetta.
Nykykävijää ehkä puhuttelee myös ajatus hetkien ohikiitävyydestä ja ajan mukana
kulkemisesta – elämän tarjoamiin tuokioihin on tärkeää pysähtyä.
Puupiirrosten
mestareita
Utagawa
Kunisada (Toyokuni III, 1786–1864) oli valtavan tuottelias.
Yli puolet hänen tuotannostaan koostui teatteriaiheisista puupiirroksista.
Niiden lisäksi hän teki myös kaunotarkuvia.
Kunisada oli Toyokuni I:n oppilas.
Japanilaisen perinteen mukaan oppilaalle annettiin nimi, jonka ensimmäinen osa
koostuu mestarin nimen loppuosasta. Vanhan ja maineikkaan nimen periminen oli
suuri tapahtuma. Kunisadan teoksessa Nimenvaihdospidot (1860) Kabuki-näyttelijä Nakamura
Fukusuke vaihtaa nimekseen Nakamura Shikan.
Näyttelijöiden lisäksi juhlissa on kaksi tarjoilijaa. Mukana on lahjoja
kalakauppiaalta tai Shin-yoshiwaran tai Shinagawan geishoilta.
Teatteriaiheiden lisäksi esillä on myös taidokkaita maisemia muun muassa Katsushika
Hokusailta (1760–1849). Hokusaita kuvaillaan erakkoluonteeksi,
jonka elämä täyttyi piirtämisestä ja maalaamisesta, aamusta iltaan. Myöhemmällä
iällään hän merkitsi teoksiinsa ”vanha mies, joka on hulluna piirtämiseen”.
Hokusai kuvasi 1830-luvulta
lähtien runsaasti Fuji-vuorta - pyhää vuorta, joka symboloi kuolemattomuutta ja
pysyvyyttä. Hokusain teoksista tulikin kuolemattomia. Kuolemattomuus toteutui
jälkipolvien tuntemien Fuji-kuvien kautta. Saatuaan sarjan valmiiksi
71-vuotiaana, hän sanoi ”jossain määrin käsittäneensä” luonnon, kasvien ja
eläinten rakenteen ja arvioi saavuttavansa 110-vuotiaana asteen, ”jolloin
jokainen pisteeni ja viivani elää”.
Hokusain ohella maisemakuvauksen mestariksi nousi Ando
Hiroshige (1797–1858). Hiroshige luonnehti omaa tuotantoaan
”todellisuuden kuvajaiseksi”. Hän katsoi maisemaa runoilijan silmin; kaiken,
mikä ei ollut aistikasta, saattoi jättää pois.
”Oli hankalaa saada kaikki piirrettyä, koska luonnoskirjani sivut olivat melko
pienet, mutta vaikka olen monta asiaa tiivistänyt, on sommitelma täsmälleen
kuin maiseman todellinen kuvajainen, jotta niistä voivat nauttia nekin, jotka
eivät pääse matkustamaan. Pahoittelen siveltimenkäyttöni kömpelyyttä.”
Puupiirrosten
historiasta
Puulaattojen painotaito tuli Japaniin alkujaan Kiinasta. Sitä käytettiin
uskonnollisiin teksteihin ja vähitellen myös tekstien kuvittamiseen. Vasta
1600-luvun lopulla puupiirrostaide muotoutui Japanissa omaksi ilmaisuksi.
Aluksi puupiirrokset olivat mustavalkoisia ja niihin lisättiin värejä vedoksiin
maalaamalla. 1700-luvulla alettiin käyttämään myös värejä painolaatoissa ja
puupiirrosten suosio kasvoi. Maalaustaidetta ja runoutta ei pidetty erillisinä
taidemuotoina, vaan ne esitettiin usein yhdessä ja toisinaan puupiirrokset
toimivat runojen kuvituksina.
Suzuki
Harunobu (n. 1725–1770) toi Edoon tekniikan, jossa usealla laatalla
painettiin monivärisiä puupiirroksia. Sitä ennen mustavalkoisia vedoksia oli
väritetty käsin. Samalla Harunobu loi uuden tyylin – hillittyjä värejä ja
runollisia kuvia kaunottarista ja rakkauskohtauksista, joihin yleisö ihastui.
Uudenlaiset, houkuttelevat värivedokset muistuttivat kaikessa koreudessaan
kimonokankaita. Niitä alettiin kutsua nimellä nishiki-e, brokadikuvat.
Puupiirrostaiteilijan nimi siirtyi mestarilta oppilaalle. Perheissä ja
koulukunnissa jatkettiin tiettyä kuvaustyyliä. Toisinaan taiteilija koki
olevansa tyyliltään riittävän itsenäinen vaihtaakseen nimensä ja samalla
vahvistaakseen asemaansa.
Edo-kausi
Uuden kaupunkikulttuurin keskukseksi nousi maan hallinnollinen ja poliittinen
pääkaupunki Edo (nykyinen Tokio). Edo oli paitsi hallinnollinen ja poliittinen
pääkaupunki, niin myös kulttuurielämän keskus. 1700 -luvun lopulla Edo oli jo
miljoonakaupunki.
Yhteiskuntarakenne oli tarkoin lokeroitu. Samurait, sotilasluokka, oli
hallitseva yhteiskuntaryhmä. Vaikka samuraita oli Edon väestöstä vain noin 300,
kaksi kolmasosaa alueesta oli varattu samurailuokan asumuksille ja
puutarhoille, loput muulle väestölle, temppeleille ja kaduille.
Puupiirrosten kukoistuskausi liittyy kaupunkilaiselämään ja porvarisluokan
syntyyn. Varakkaat yksityiset keräilijät tilasivat taiteilijoilta luonnoksia
itselleen mieluisista aiheista ja painattivat vedoksia. Edo-kaudella
porvarisluokka vaurastui.Uudella porvarisluokalla riitti päivittäisten
tarpeiden ohella rahaa myös muuhun. Syntyi ukiyo, kaupungistunut ja vapautunut ilmapiiri. Edossa
kustantajia oli satoja ja kilpailu kovaa. Suosion ollessa suurimmillaan tehtiin
jopa tuhannen kappaleen painoksia.
Kabuki-teatteri oli suosittua ajanvietettä Edossa, jossa toimi kolme eri
teatteria. Ohjelmistot vaihtuivat kahden, kolmen kuukauden välein. Ohjelma
kesti koko päivän. Päivän aikana esitettiin useita näytelmiä ja katsojia saapui
ja poistui päivän mittaan.
Puupiirroksia katsoessa näkyy, kuinka puvut, kampaukset ja maskeeraukset olivat
näyttäviä. Kabuki-kuvien kaunottaret olivat oikeasti miehiä. Kabuki-näytelmissä
naisrooleja esittivät onnagata-näyttelijät, jotka olivat erikoistuneet
tulkitsemaan naisten tunteita ja mielenliikkeitä.
Lisääntynyt matkustaminen loi markkinat matkamuistoille. Kuvat kuuluisista
paikoista ja tienvarsien teehuoneista ja majataloista tekivät kauppansa erityisesti
Edoon kulkevien pääteiden varsilla. Syntyi meisho-e, kuvia kuuluisista paikoista.
Puupiirrosten
matka Eurooppaan
Hiljalleen puupiirroksista muodostui erottamaton osa japanilaista elämää. Niitä
kiinnitettiin seiniin, liimattiin viuhkoihin, käytettiin karttoina,
uutislehtisinä, kääre- ja koristepapereina, mainoslappuina ja tietysti kirjoina
sekä kalentereina.
Länsimaiset taiteilijat ihastuivat japanilaisiin puupiirroksiin. Ne vaikuttivat
merkittävästi koko länsimaisen taiteen kehitykseen 1800-luvun loppupuolella.
Suomalainen yleisö tutustui
japanilaisiin puupiirroksiin ensimmäisen kerran 1897. Ukiyo-e-taiteen
myyntinäyttely oli esillä Hagelstamin taidegalleriassa. Näyttelyn oli koonnut
pariisilainen taidekauppias Samuel Siegfried Bing (1838–1905).
Antellin valtuuskunta teki
merkittävän oston hankkiessaan yli 650 puupiirrosta sisältäneen
kokonaisuuden H. F. Antellin (1847–1893) testamenttilahjoituksen korkovaroilla
vuonna 1908. Puupiirrokset hankittiin Adolf Weigelin antikvariaatista
Leipzigista. Välittäjänä toimi Helsingin yliopiston ranskalainen lehtori Jean Poirot
(1873–1924), joka keräsi puupiirroksia ja oli itsekin tehnyt joitain hankintoja
Weigeliltä. Myöhemmin Kansallisgallerian japanilaisten puupiirrosten kokoelma
on karttunut ostoin ja lahjoituksin.
_____________________________________________________________________
Taiteilijoita
Kitagawa
Utamaro (1753–1806)
Kitagawa Utamaro nousi suosioon kuvituksillaan kirjaan Mushi Erami,
Hyönteiskirja. Hänet tunnettiin herkkänä luonnon havainnoijana ja
kaunotarkuvistaan (bijin-ga), joihin ihastuttiin myös 1800-luvun
Euroopassa.
Hänen kaunotarkuvissaan naisten piirteet ja kampaukset olivat pääosassa,
tunnelmat olivat seesteisiä ja värit rauhallisia. Ulkomaalaisten silmissä
Utamaron teoksissa näkyvä muotokieli on saanut ajattoman japanilaisuuden
leiman. Muiden ukiyo-e-mestareiden tavoin myös Utamaron aihevalikoimaan
kuuluivat eroottiset shunga-puupiirrokset.
Ando
Hiroshige (1797–1858)
Hiroshige syntyi Edossa 1797. Hänen isänsä kuului alempaan samurailuokkaan.
Hiroshige peri palomiehen viran ja hoiti virkaa joitakin vuosia
taiteilijauransa aikana. Hänen sarjoistaan on tehty useita jälkipainoksia (fukkoku).
Katsushika
Hokusai (1760–1849)
Hokusai valitsi sukunimekseen Katsushika, oman syntymäpaikkansa ja Edon
kaupunginosan mukaan.
Fuji-vuoren ohella Hokusain merkittävimpään tuotantoon kuuluivat mallikirjat, Hokusai manga,
joita syntyi 15 kappaletta. Sarja sisältää tuhansia kuvia, jotka kuvaavat
japanilaista luontoa, eläimiä, maisemaa ja elämänmenoa.
Utagawa
Kunisada (Toyokuni III) (1786–1865)
Utagawa Kunisada on yksi tunnetuimmista kabuki-teatterin kuvaajista. Kunisada
johti Utagawan koulukuntaa. Hänen teoksensa olivat kustantajien
kassamagneetteja ja hän onnistui hankkimaan puupiirroksillaan omaisuutta.
Keisai
Eisen (1790–1848)
Utamaron ikonisten kaunotarten ohella kiinnostusta herättävät Keisai Eisenin
puupiirrokset. Niissä naisten vartalo on usein liikkeessä – kiertyneenä ja
taipuneena, kankaat komeasti hulmuten. Hahmot ovat itsetietoisempia kuin
Utamaron pysähtyneet, eteeriset kaunottaret.
Tarinoita
teosten takana
Utagawa
(Andō) Hiroshige (1797–1858) Naisia
kuistilla, kohtaus 4 (Yondanme), sarjasta Uskolliset vasallit (Chūshingura) n.
1840.
Rouva Kahoyo
sommittelee kukkia samuraimiehensä ilahduttamiseksi. Mies on epäreilusti
syytettynä shogunin sääntöjen rikkomisesta ja koko perhe sekä talon muut
samurait on määrätty kotiarestiin. Talon kaksi samuraita (vasemmalla) tulevat
kertomaan lähestyvästä shogunin sanansaattajasta. Odotettiin kotiarestin
päättymistä tai lahjusvaatimuksia, mutta sanansaattaja toi uutisen
kuolemanrangaistuksesta.
Toyohara
Kunichika (1835–1900) Neljän onnagata-näyttelijän roolikuvat:
Ichimura Kakitsu IV, Onoe Kikujirō II, Sawamura Tosshū II ja Bandō Mitsugorō.
1850–1870.
Kohtaus
näytelmästä Kuun puuttuva lautanen, rakastajan polun iltapimeys (Tsuki no
Kakezara Koiji no Yoiyami). Kaunis Kakezara joutuu epäsuosioon, kun isän uusi
vaimo arvostaa vain omaa tytärtään. Oikealla äitipuoli hyökkää Kakezaran
(keskellä) kimppuun. Benizara estää äitiään lyömästä sisarpuolta. Näytelmän
edetessä Kakezaran isä surmataan, ja Kakezara kostaa isän kuoleman. Surmaajan
roolissa Nakamura Shikan.
Sinebrychoffin
taidemuseo kertoi asiasta tiedotteessaan 4.10.2022.
