Antiikin sankarit valtaavat Sinebrychoffin taidemuseon

Maurice Denis (1870–1943): Odysseus ja Kalypso, 1905. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo.

Kansallisgalleria / Aleks Talve

Sinebrychoffin taidemuseossa on tarjolla draamaa, voimaa, kauneutta, uhrautumista ja uskomattomia juonenkäänteitä. Antiikin sankaritarinoissa ei nimittäin kursailla toiminnassa ja suurissa tunteissa.

”Kertomukset noudattavat usein samanlaista kaavaa. Alku vaikuttaa lupaavalta ja kaikilla on hyvä tarkoitus, mutta sitten se räjähtää käsiin ja tarinan kulku menee täysin päinvastaiseen suuntaan”, näyttelyn kuraattori intendentti Claudia de Brün sanoo. 
 
Kreikkalaiset sankarit seikkailevat muinaisissa eepoksissa, esiintyvät taideteoksissa ja astuvat klassisella kaudella teatterilavalle. Kreikkalaisissa tragedioissa altistetaan katsoja kokemaan pelkoa, sääliä ja myötätuntoa, sillä tämä mahdollistaa antiikin runousopin mukaan negatiivisista tunteista luopumisen. Taiteesta haltioituminen ja nauttiminen johtaa siten katharsikseen, sielun ja mielen puhdistumiseen. Ei siis ole ihme, että antiikin tarinat ovat kulkeneet mukana länsimaisessa kulttuurissa jo yli 2000 vuoden ajan. Hahmoista ja tarinoista on tullut vuosisatojen kuluessa vakiintunut, mutta aina uusia muotoja etsivä osa länsimaista kulttuuria. Ne syntyvät aina uudelleen ja niiden vaikutus on nykyisin nähtävissä muun muassa sarjakuvissa, peleissä ja elokuvissa. 
 
”Näyttelyllä haluamme tuoda näkyväksi antiikin tarinoiden vaikutuksen nykyiseen kulttuuriimme. Ne läpäisevät länsimaisen kulttuurin kaikki kerrokset, ja näitä yhteyksiä ei aina välttämättä oivalleta. Haluan myös korostaa antiikin kielten ja tutkimuksen tärkeyttä edelleen meidän ajassamme”, museonjohtaja Kirsi Eskelinen sanoo. 
 
Kuvataiteessa antiikin tarinoista on otettu vaikutteita ja niistä on esitetty tulkintoja läpi historian. Antiikin sankarit -näyttelyssä on esillä kreikkalais-roomalaista keramiikkaa, eri aikojen veistoksia, grafiikkaa, maalauksia ja nykytaidetta eri menetelmin. Teokset ovat pääosin Kansallisgallerian omasta kokoelmasta. Näyttelyssä esitellään kreikkalaisen mytologian keskeiset sankarit Herakles ja Perseus sekä Troijan sodassa taistelleet Akhilleus, Odysseus, Hektor ja Paris. 
 

 
Rohkeat ja ylivoimaiset sankarit – vai kohtaloonsa alistuneet pelinappulat 
 
Antiikin tarinoissa kohtalo ajaa sankarin hänelle tarkoitettuun rooliin ja olympolaiset jumalat ohjailevat häntä. Sankareiden kohtalo on määrätty ennalta, eikä tie onnistumiseen ole vailla uhrautumista ja koettelemuksia. Tarinat eivät läheskään aina lopu voittoon, suuretkin sankarit epäonnistuvat. Tärkeintä on tarina, eikä se saako sankari elää elämänsä onnellisena loppuun asti. 

Yksi tunnetuimmista antiikin sankareista on Herakles (latinaksi Herkules) ja häneen liittyy valtavasti tarinoita. Herakles on ylijumala Zeuksen ja kuolevaisen Alkmenen poika. Hänen kohtalonsa on määrätty ennalta ja hänen tarinansa saa alkunsa suuresta tragediasta, jonka Zeuksen mustasukkainen vaimo Hera on juoninut kostoksi häntä vastaan. Herakles surmaa perheensä ja tekonsa hyvityksenä hän suorittaa 12 urotyötä seikkaillen Välimeren alueella. Vauhdikkaissa urotöissä Herakles muun muassa taistelee, painii ja ryöstää. Siitä huolimatta tarinoiden on ajateltu ilmentävän vahvuuden ja hyveen mallia. 
 
“Yhtenä syynä Herakleen tarinoiden suosioon hyveen mallina on se, että hän alistui kohtaloonsa ja toimi suuremman tarkoituksen vuoksi. Hän on hyvin monimuoteinen hahmo, mukaan mahtuu inhimmillisiä ja jopa negatiivisiä piirteitä. Vasta tragedia teki hänestä tuntemamme sankarin”, Claudia de Brün kertoo. 
 
Herakles ei enempää eikä vähempää kuin pelasti maailmanjärjestyksen isänsä Zeuksen suunnitelman mukaisesti, minkä johdosta hänestä tuli koko antiikin maailman sankari. Tämän lisäksi Herakleeta pidetään monen kaupungin perustajana ja kreikkalaisten myyttien mukaan hän järjesti myös ensimmäiset olympialaiset. Saavutuksia hänellä on siis riittänyt seikkailujen siivittämänä.  
 
Herakleen kahtatoista urotyötä on kuvattu antiikin Kreikasta asti. Näyttelyssä esillä oleva Sebald Behamin (1500–1550) Herakles-aiheisessa sarjassa kuvataan sankarin edesottamuksia. Urotöitä kuvataan myös sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Viivi Rintasen ja animoija Tuukka Toivasen tilaustyönä näyttelyyn toteutetussa sarjakuva-animaatiossa. Samaa aihetta on kuvattu tuhansien vuosien ajan eri tekniikoin ja tarinat viihdyttävät meitä edelleen. 
 
 
Ajassa elävät tarinat 
 
Antiikin sankaritarinoissa pääroolit on varattu miehille. Suurelta osin sankarit ovat miehiä ja tarinat on kirjoitettu miesten näkökulmasta. Usein toistuva juoni on se, että sankarit tavoittelevat naisia heidän kauneutensa vuoksi. Kuitenkin kreikkalaisen mytologian tarinoissa myös naisten roolit voivat olla monipuolisia, eivätkä niin rajoitettuja kuin ensin vaikuttaa. Jumalattaret, kuten Hera, Atena ja Afrodite ovat osaltaan sanelemassa sankareiden kohtaloa. 
 
Yksi tunnettu naishahmo on käärmehiuksinen Medusa, jonka supervoima oli katse, joka muutti katsojan kiveksi. Näyttelyssä nähdään Ellen Thesleffin (1869–1954) tulkinta Medusan hahmosta. Medusan päätä pidetään suojaavana symbolina ja nykyisin kansainvälinen muotitalo käyttää sitä tunnusmerkkinään. Sankarit ovat olleet esikuvana myös hallitsijoille ja heidän symbolejaan on käytetty ahkerasti, kun hallitsijat ovat halunneet liittää itseensä sankareiden edustamia piirteitä, kuten fyysistä voimaa, kauneutta ja viisautta. 
 
”Nykypäivän ajatukset sankaruudesta ovat usein yllättävän lähellä antiikin esikuvia. Tarinat kuitenkin muokkaantuvat ja elävät ajassa, palvellen ja puhutellen näin aina parhaiten aikansa yleisöä”, Claudia de Brün sanoo. 
 
 
Näyttelyn kuraattori:
Claudia de Brün, Sinebrychoffin taidemuseon intendentti


Teosten lainaajat:
Arkkitehtuuri- ja designmuseo
Christine ja Göran Schildtin säätiö
Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Mänttä
Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekki  
  

Näyttelyn luentosarja:

12.3.2025 
klo 18 
Intendentti Claudia de Brün: Herakles, Akhilleus ja kumppanit

9.4.2025 
klo 18 
FT Ilkka Kuivalainen: Välimereltä pohjolan perukoille – Antiikin esineitä suomalaisissa kokoelmissa

7.5.2025 
klo 18 
Arto Kivimäki: Vapaus vai kohtalo, vai molemmat? Antiikin sankarit ja korkeammat voimat

21.5.2025 
klo 18 
FT Ville Hakanen: Kroppa kuin marmoriveistos – klassisen vartaloideaalin omaksuminen Suomessa



Oy Sinebrychoff Ab tukee Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa. 

Ellen Thesleff (1869–1954): Medusa, 1908–1910. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo.

Kuva: Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

 

Lähde: Sinebrychoffin Taidemuseo 29.1.2025

 

 

Valotapahtuma Lux Helsinki alkaa

Helsingin keskustaan laajalti levittäytyvä tapahtuma tuo kaupunkilaisten nähtäville valotaiteen ajankohtaisimpia teoksia sunnuntaihin 12. tammikuuta 2025 asti.

 

Suomen suurin valotaidetapahtuma Lux Helsinki käynnistyy tänään keskiviikkona 8. tammikuuta. Tapahtumaa vietetään sunnuntaihin 12. tammikuuta asti. Tähän tiedotteeseen on koottu tärkeimmät tiedot tapahtuma-ajan aikatauluista ja palveluista.

Lux Helsinki alkaa tänään. Helsingin keskustaan laajalti levittäytyvä tapahtuma tuo kaupunkilaisten nähtäville valotaiteen ajankohtaisimpia teoksia sunnuntaihin 12. tammikuuta 2025 asti. Teoksia löytyy lisäksi Kauppakeskus Triplasta, Kannelmäestä, Espoon Tapionpuistosta sekä Lux In -tapahtumasta.
 
Teokset on valaistu päivittäin klo 17–22. Kaapelitehtaalla järjestettävä Lux In on avoinna klo 15–22. Tänä vuonna mukana on myös Lux Aamu, jolloin osa keskustan teoksista sekä Kaivopuiston Lines-teos on valaistu torstaina ja perjantaina 9.–10.1. klo 7–9. 
 
Rauhan merkeissä
 
Tarinoita toisaalta -teemaisen Lux Helsingin ohjelmistoon on lisätty Helsingin kaupungintalon seinään projisoitavat kyyhkyset muistuttamaan ihmisiä rauhan merkityksestä. Lux Collectiven nimissä esitettävä projisointi kutsuu katsojaa miettimään, miten pienilläkin teoilla voi edistää rauhan asiaa. Kyyhkysillä Helsinki haluaa osoittaa tukensa puolustussotaa käyvälle Ukrainalle ja lähettää rauhan ajatuksia kaikkialle maailmaan. 

"Helsinki tukee Ukrainaa ja toivoo, että voitettuaan sodan se voi jälleenrakentaa maan kukoistukseen. Helsinki jatkaa ystäväkaupunkinsa Dnipron auttamista,” Helsingin pormestari Juhana Vartiainen kommentoi. 

Rauhan asialla ovat myös tanskalaiset Jakob Fälling ja Ole Samsøe teoksellaan Love and War. Teos piirtää Arkkitehtuurimuseon seinään valoanimaatioita, joiden sisältö perustuu Ukrainassa vuonna 2023 sodan keskellä tehtyihin haastatteluihin.
 
Neitsytpuiston läpi kulkeva saattaa Lux Helsingin aikana kuulla pöllön surumielistä huhuilua. Jere Suontaustan teos Peilipöllö (Bubo speculus) II katsoo suurilla silmillään ihmistä katastofien partaalla. Teoksen edellinen versio hurmasi vuoden 2020 Lux Helsingissä, mutta ikävä kyllä joutui myöhemmin varkaiden käsiin.
 
Keskuskadulla nähdään viime vuonna tulliin jumiin jäänyt hilpeä vieteriteos End Over End. Brittiläisen Studio Vertigon teos on jättikokoinen versio nostalgisesta Slinky-lelusta. Teoksen jokainen kierre valaistaan vuorollaan, jolloin se luo illuusion virtaavasta liikkeestä. Sen äärellä katsoja voi tuntea itsensä kirjaimellisesti pieneksi.
 
Lux Helsingin kaikkiin teoksiin pääset tutustumaan tapahtuman kotisivulla.
 
Omaan tahtiin
 
Lux Helsingin teokset ovat levittäytyneet laajalti Helsingin keskustaan ja lähialueille. Tapahtuman taiteellinen johtaja Juha Rouhikoski vinkkaa ihmisiä viettämään aikaa taiteen äärellä itselleen sopivimmalla tavalla. Se voi olla esimerkiksi talvista puuhaa Kaivopuistossa lähellä teoksia tai kävely kaupungilla.

Useat teosten lähellä sijaitsevat kahvilat ja ravintolat palvelevat tapahtuman aikana laajennetuin aukioloajoin. Kaikkiin Lux Helsingin kahviloihin pääset tutustumaan täältä.
 
Valoa yli sukupolvien
 
Lux Helsinki ja sen teema Tarinoita toisaalta yhdisti loppuvuodesta helsinkiläisiä senioreita ja päiväkotilaisia, jotka pääsivät suunnittelemaan yhdessä omia valoteoksiaan. Kaikissa teoksissa materiaaleina on käytetty monipuolisesti esimerkiksi lankaa, kankaita, maaleja ja lasipurkkeja.

Mukana tempauksessa olivat Myllypuron seniorikeskus, Madetojan palvelutalo sekä Kannelmäen palvelutalo. Kaikki kolme palvelutaloa toivottavat vieraat tervetulleiksi ihailemaan teoksia Lux Helsingin aikana 8.–12.1.2025. Lisätietoa teoksista ja niiden sijainnista löydät täältä.

Lux Helsingin pääyhteistyökumppaneita ovat Granlund, Vanha kauppahalli, Mall of Tripla ja Scandic Grand Central Helsinki, yhteistyökumppaneita ovat Arkkitehtuuri- ja designmuseo, Suomen Ranskan instituutti, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Puistokatu 4 ja EMMA - Espoon modernin taiteen museo.

 

Lähde: Helsingin Tapahtumasäätiö 8.1.2025

Amos Rex julkisti vuoden 2025 näyttelyt

Anna Estarriola: Moment, 2023. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Sampo Linkoneva

 

Vuosi 2025 tuo Amos Rexiin kolme ainutlaatuista näyttelykokonaisuutta, jotka haastavat kävijöiden käsitykset todellisuudesta ja avaavat uusia tapoja kokea taidetta. Anna Estarriolan ja Leandro Erlichin näyttelyt leikkivät tilan ja havainnon rajoilla, muodostaen uusia tilallisia kokonaisuuksia illuusion ja perspektiivin kautta. Enni-Kukka Tuomalan studionäyttely kutsuu kävijöitä pohtimaan omia ajatusmaailmojaan ja astumaan eri todellisuuksiin.

 

Keväällä nähdään katalonialaissyntyisen, Helsingissä asuvan Anna Estarriolan (s. 1980) näyttely Staged Circumstances and Piles of Things. Estarriolan taiteessa mahdottomasta tulee monitulkintaista, ja todellisuuden havaitsemista tarkastellaan useista eri näkökulmista. Tieteestä ja eri uskomusjärjestelmistä ammentavissa moniulotteisissa installaatioissa kuvataan pyrkimyksiä kohti kommunikaatiota, ymmärrystä ja yhteistyötä, sekä niihin erottamattomasti liittyviä epävarmuuden ja epäonnistumisen hetkiä. 

Näyttely levittäytyy Amos Rexin maanalaisiin tiloihin mutkittelevana labyrinttina, jossa mittasuhteet ja etäisyydet vaihtelevat teoksesta toiseen ja eri aistit aktivoituvat perspektiivin muuttuessa. Veistoksia, liikkuvaa kuvaa, ääntä ja elektroniikkaa yhdistävät teokset luovat dynaamisen kokemuksen, jossa jokainen installaatio johdattaa meidät erilaisiin ymmärryksiin ja oivalluksiin. Näyttelyn on kuratoinut Katariina Timonen. 

Samaan aikaan suomalaisen, Lontoossa asuvan Enni-Kukka Tuomalan (s. 1987) näyttely Expanding Empathies herättää meidät pohtimaan, missä määrin hakeudumme vain tuttujen asioiden, ajatusten ja ihmisten äärelle. Studio Rexissä avautuva näyttely haastaa kasvavaa polarisaatiota luomalla kokeellisen tilan kohdata erilaisia näkökulmia ja luoda yhteyksiä, jotka puhkaisevat omat sisäiset kuplamme. 

Näyttelyn keskiössä on intiimi installaatio Empathy Echo Chamber, joka kutsuu kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä astumaan ohjattuun ja jaettuun elämykseen, kannustaen heitä jakamaan kokemuksiaan ja reflektoimaan niitä yhdessä. Expanding Empathies on Tuomalan ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Näyttelyn on kuratoinut Anastasia Isakova.  

Syksyllä nähdään argentiinalaisen Leandro Erlichin (s. 1973) näyttely, jonka suurikokoiset, osallistavat installaatiot hämärtävät havaintojamme todellisuudesta. Erlichin leikkisässä maailmassa fysiikan lait eivät päde, ja tutut tilat ja tilanteet alkavat tuntua epätodellisilta.  

Arkkitehtuurin, painovoiman ja perspektiivin illuusiolla leikkivät teokset ovat täynnä visuaalisia ja aistillisia harhoja ja niiden maailmaan päätynyt katsoja ei voi enää luottaa siihen, mitä hän ympärillään näkee. Amos Rexin näyttelyssä Erlichin tuotantoa nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa. Näyttelyn kuraattori on Anastasia Isakova. 

 

Amos Rexin näyttelyt vuonna 2025 

Anna Estarriola: Staged Circumstances and Piles of Things 2.4.2025–31.8.2025 

Enni-Kukka Tuomala: Expanding Empathies 2.4.2025–31.8.2025 

Leandro Erlich: 8.10.2025–29.3.2026  

 

Kokoelmat 2025 

Sigurd Frosterus-kokoelman näyttely, pysyvästi esillä. 

Amos Andersonin kokoelmat ovat esillä Amos Andersons Hem -kotimuseossa Yrjönkadulla ja Söderlångvikin museossa Kemiönsaarella, joka on avoinna toukokuusta syyskuuhun 2025.  

 

Lähde: Amos Rex 15.11.2024

Tove Janssonin taide loistaa HAMissa

Tove Jansson: Lintu sininen, 1953. © Tove Janssonin kuolinpesä. Kuva: HAM / Maija Toivanen.

 

HAMissa avautuva suurnäyttely johdattaa Tove Janssonin luomaan paratiisiin. Näyttely esittelee Janssonin julkisiin tiloihin toteuttamia tilaustöitä, joissa taiteilijan päämääränä oli tuottaa ympärilleen kauneutta ja elämäniloa sekä tarjota aineksia keskusteluun ja tarinoiden maailmaan. Muumi 80 -juhlavuotta juhlistava näyttely Tove Jansson – Paratiisi on avoinna HAM Helsingin taidemuseossa 25.10.2024–6.4.2025. 

Tove Jansson – Paratiisi esittelee Tove Janssonin (1914–2001) julkisia teoksia ensi kertaa näyttelyksi koottuna. Kahteen kerrokseen levittäytyvä kokonaisuus täyttää puolet HAMin näyttelytiloista ja tuo esille yli 180 teosta ja esinettä, mukaan lukien ennennäkemättömiä luonnoksia.

Näyttely keskittyy Janssonin julkisiin tiloihin 1940- ja 1950-luvuilla toteuttamiin tilaustöihin. Se esittelee taiteilijan vähemmän tunnetun seinämaalaustuotannon koko laajuudessaan, pienemmistä koristemaalauksista monumentaalikoon teoksiin. Kohokohtiin kuuluvat kuusi suurta hiilipiirrosta, joiden avulla saa ainutlaatuisen kosketuksen taiteilijan luovaan prosessiin. Tove Janssonin ateljeesta löytyneitä luonnoksia ei ole koskaan aiemmin esitelty yleisölle.

- Näyttely kutsuu matkalle Toven maailmaan ja esittelee hänen erityistä kykyään tuoda leikkiä siihen joskus karuunkin maailmaan, jossa elämme. Merenneitojen, saturatsujen, yksisarvisten, sateenkaarien ja muumihahmojen seinään maalaaminen on ollut taidemaalarille aikoinaan odotusten vastaista, ja juuri siksi niin tovemaisen rohkeaa, huoletonta ja vähän kuritontakin, näyttelyn kuraattori Heli Harni sanoo.

Näyttelyn päätyttyä osa teoksista matkaa Japaniin valottamaan Janssonin työtä julkisen taiteen parissa. Näyttely kiertää Japanissa lähes kymmenessä näyttelypaikassa 2025 kesästä lähtien.

Paratiisi on pyrkimystä harmoniaan

Tove Janssonin julkiset maalaukset avaavat näkymiä taiteilijan ehtymättömään fantasiamaailmaan. Näyttely kertoo myös taiteilijan haaveilusta ja pyrkimyksistä idylliin sodan aiheuttamien haasteiden keskellä. 

- En ole koskaan uneksinut ja suunnitellut niin paljon kuin näinä vuosina. En leikisti – vaan koska se on ollut absoluuttinen tarve, totesi Jansson ystävälleen Eva Konikoffille lähettämässä kirjeessä lokakuussa 1944.

Tove Janssonin julkiset tilaustyöt liittyivät toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan, ja niistä moni valmistui lapsille tai nuorille rakennettuihin ympäristöihin: Kotkan lastentarhaan (1949) ja ammattikouluun (1952) sekä Kiilan ruotsinkieliseen kansakouluun Karjaalle (1953). Toisena tyypillisenä ympäristönä ovat jopa iloitsemiseen tarkoitetut tilat: Haminan Seurahuone (1952) sekä henkilöstöravintolat Strömbergin tehtaalla (1945), Helsingin kaupungin Kaupunginkellarissa (1947) ja Pohjoismaiden Yhdyspankin (nyk. Nordea) pääkonttorilla (1954).  

Matka monumentaalitöiden mestariksi

Tove Jansson maalasi työläät julkiset teoksensa intensiivisenä luomiskautenaan, jolloin hän piti ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Bäcksbackan Taidesalongissa ja julkaisi ensimmäiset muumikirjansa. Näyttelyssä Janssonin elinympäristö avautuu sota-ajan kuvausten ja Helsinki-maisemien kautta. Lisäksi esitellään hänet julkisten maalausten tekijäksi johdattaneita teoksia ja kuvituksia. 

Nostot HAMin ydinkokoelmasta, Leonard ja Katarina Bäcksbackan kokoelmasta, valokuvat, videofilmit ja hiljattain valmistunut Teuvan kirkon alttarimaalausta käsittelevä dokumentti antavat mahdollisuuden uppoutua Tove Janssonin mielenmaisemaan. Dokumenttia esitetään lauantai-iltapäivisin ja sunnuntaisin. Linda Bergrothin suunnittelema näyttelyarkkitehtuuri korostaa Janssonin luomisprosessia ja tuo esiin julkisten teosten monumentaalisen mittakaavan. 

Muumit ilakoivat myös seinämaalauksissa

Näyttely juhlistaa myös Muumi 80 -juhlavuotta. Småtrollen och den stora översvämningen (Muumit ja suuri tuhotulva) -kirjan julkaisusta tulee kuluneeksi 80 vuotta vuonna 2025. Tove Jansson käytti muumeja tavaramerkkinään useissa seinämaalauksissaan, ja muutamassa teoksessa hahmot iloitsevat näyttävästi. 

Mittava ja upea näyttelyjulkaisu

Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyn yhteydessä julkaistaan myös näyttelyn nimeä kantava yli 170-sivuinen kolmikielinen kirja, joka esittelee laajoin teoskuvin ja valokuvin taiteilijan vähemmän tunnetun seinämaalaustuotannon koko laajuudessaan. Julkaisun ovat toimittaneet näyttelyn kuraattori, HAMin Heli Harni ja vapaa kirjoittaja Tuija Huovinen. Harnin lisäksi julkaisuun ovat kirjoittaneet FT., dos. Sirke Happonen, FT Asta Kihlman ja FT Johanna Ruohonen.

Oheisohjemaa hattivattidiskoista musiikkiin

Tove Jansson – Paratiisi -näyttelyn yhteydessä järjestetään myös paljon oheisohjelmaa, kohokohtina 30.11.2024 ja 1.3.2025 järjestettävät Paratiisipäivät. Paratiisipäivien aikana koko HAM täyttyy keskusteluista, esityksistä, musiikista, taidepajoista ja hattivattidiskosta. Näyttelyn aikana luvassa on myös Tove Janssonista inspiroituneiden kuvataiteilijoiden, kuvittajien ja sarjakuvapiirtäjien työpajoja sekä näyttelijäntaiteen maisteriopiskelijoiden sooloteoksia. Tapahtumakauden kruunaavat Toven kirjoittamiin lauluihin pohjautuvat näyttelijä-laulaja Emma Klingenbergin konsertit.

Uusi Tove Jansson -galleria avataan 2026

Tove Janssonin suuret freskot Juhlat kaupungissa (1947) ja Juhlat maalla (1947) ovat olleet esillä HAMissa vuodesta 2015. Alkuvuonna 2026 HAMissa avataan Tove Jansson -galleria, joka luo rakastettujen freskojen ympärille elämyksellisen ja aiempaa laajemman kokonaisuuden.

Gallerian tavoitteena on vahvistaa Janssonin taiteellista perintöä ja merkitystä taidehistoriassa sekä suomalaisessa yhteiskunnassa. Se esittelee monipuolisella tavalla Tove Janssonin taidetta sekä tuo esiin uusia näkökulmia Janssonista helsinkiläisenä ja kansainvälisenä taiteilijana. Gallerian sisällöt vaihtuvat jatkossa noin kerran vuodessa ja ensimmäisen näyttelyn teemana on Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan inspiroiman Rohkeus.

- Kaikessa tekemisessään Tove Jansson oli rohkea taiteilija ja heittäytyi elämään aina uskollisena itselleen ja omille unelmilleen, aikakauden normeista ja odotuksista välittämättä. HAM Helsingin taidemuseo kokee Tove Janssonin perinnön yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi identiteetissään. HAM on vahvojen taidekokemusten ennakkoluuloton museo, jossa julkisella taiteella on erityinen rooli. Yhdessä Tove Janssonin perikunnan ja Moomin Charactersin kanssa lähdemme yhteiselle tutkimusmatkalle kartoittamaan yhä syvällisemmin Janssonin taiteilijuutta ja hänen työnsä merkitystä tässä ajassa, HAMin museonjohtaja Arja Miller sanoo.

Tove Jansson – Paratiisi -näyttely sekä Tove Jansson -galleria toteutetaan yhteistyössä Moomin Charactersin kanssa.

Lähde: HAM Helsingin taidemuseo 23.10.2024

 

Libanon - lomaparatiisista taistelukentäksi

Kappeli Etelä-Libanonissa. Piirros: Hannu Paronen

 

Libanon on jälleen otsikoissa, kun Gazasta alkanut sotiminen on levinnyt Libanoniin. Historia toistaa itseään. Libanonin kansallinen turvallisuusjärjestelmä on heikko, joten maa on jo kymmenien vuosien ajan ollut ulkomaiden rahoittamien uskonnollisten sotajoukkojen temmellyskenttä.

 

Maassa riehui verinen sisällissota 1975-1990. Lisäksi islamistiset joukkiot ovat raketti- ja terrori-iskuillaan provosoineet Israelin vastahyökkäyksiin. Kärsijöitä ovat siviilit Israelissa ja Etelä-Libanonissa.

Yksi syy Libanonin heikkouteen on sen uskonnollinen repaleisuus, kun maassa asuu limittäin kristittyjä ja muslimien eri suuntauksia. Etelä-Libanonissa pitkään toimineet YK:n Unifil-kriisinhallintajoukot pystyvät vain rajallisesti rauhoittamaan tilannetta. YK:n auktoriteettia alueella nakertavat epäilyt korruptiosta ja puolueellisuudesta. Kriisinhallintajoukoilla on kuitenkin merkitystä siviiliväestön suojaamisessa ja humanitäärisen avun jakamisessa.

Libanon oli sisällissodan alkamiseen saakka suosittu matkakohde ja sen pääkaupunkia Beirutia kutsuttiin Lähi-idän Pariisiksi. Libanon on kaunis maa. Siellä on hienoa merenrantaa, vuoristoja, oliivilehtoja ja tunnelmallisia kyliä. Kristittyjen asuttamat pienet kylät ovat valokuvauksellisia ja tuovat maisemiltaan mieleen Italian maaseudun. Lisäksi maassa on useita mielenkiintoisia historiallisia kohteita antiikin ajalta kuten Etelä-Libanonin Tyyroksen kaupungissa oleva hevosrata eli hippodromi roomalaisajalta.

Työskentelin rauhanturvaajana YK:n suomalaisessa valvontajoukossa Etelä-Libanonissa 1987-88. Vajaan puolentoista vuoden aikana tutustuin lähinnä Etelä-Libanoniin, mutta pääsin käymään myös Beirutissa. Beirutissa oli silloinkin nähtävissä merkkejä aiempien vuosikymmenien loistosta ja vauraudesta, vaikka sisällissota riehui kaupungissa kiivaimmillaan.

Liikkuminen Libanonissa oli turvallisuussyistä rajoitettua. Sotivien osapuolten ristituleen joutuminen oli lähes päivittäistä. Muslimien äärijärjestö Hezbollah oli nousussa ja sen sotilaat käyttäytyivät usein aggressiivisesti ja arvaamattomasti ulkomaalaista kohtaan.

Rauhanturvatyön ohessa jäi toisinaan aikaa muunlaisille harrastuksille. Esimieheni, Suomen pataljoonan komentaja eversti Hannu Paronen oli paitsi sotilas myös taitava kuvataiteilija. Hän ikuisti vapaahetkinään Etelä-Libanonin ihmisiä ja maisemia tauluihin. Hänen luvallaan käytin piirroksia myöhemmin kuvituksena pro gradu -tutkielmassani, joka käsitteli YK:n rauhanturvatoimintaa Libanonissa ja Suomen roolia operaatiossa. Piirroksia on myös tämän artikkelin kuvituksena.

 

Ilkka Virtanen

Kirjoittaja toimi esikuntaupseerina Libanonin Unifil-operaatiossa 1987-1988 ja sotilastarkkailijana Syyriassa Untso-operaatiossa 1991-92.

 

Piirrokset

Hannu Paronen

 

 

 

Mukhtar (kylänvanhin)

Almanin kylän perustajan kappeli

Burj Qallawiyah

Maisema Deir Kifan lähistöllä

Akiya

Nabatien kreikkalaisortodoksinen kirkko

Valtio-opin pro gradu: YK:n rauhanturvatoiminta Libanonissa. Kokemuksia suomalaisesta valvontajoukosta vuonna 1988.

Kirjoittaja Etelä-Libanonissa 1987