Valitut Matkat

Mama Mozzan sisäfilepihvi. Vantaan Tikkurila on taajama, jossa on perinteisesti ollut runsaasti pubi-tyyppisiä juomaravintoloita mutta vain muutama varteenotettava ruokaravintola. Nyt tilanne on parantunut, kun Tikkurilaan Kielotien varteen on avautunut hiljattain ruokaravintola Mama Mozza ja uuteen asemarakennukseen Dixiin on tullut useita ruokapaikkoja. Poikkesin tällä viikolla Tikkurilan Mama Mozzassa ja totesin jälleen, että se on siisti ja hyvä pieni ruokaravintola. Ateriaan kuuluu runsas alkupalapöytä ja ainakin liharuuat, joita olen muutaman kerran testannut, ovat oikein hyviä. Minulle on melkein tullut tavaksi, että tilaan Mama Mozzassa alacarte-ruokalistan ensimmäisen vaihtoehdon, joka on naudan sisäfilepihvi. Niin tein jälleen sunnuntaina enkä pettynyt. Pihvi mediumiksi paistettuna, maustevoilla ja lohkoperunoilla höystettynä oli oikein hyvä valinta, jossa hinta ja laatu olivat kohdallaan. Hinta oli 22,80 euroa, mikä ei mielestäni ole paljon hyvästä pihv

Ruoka oli erittäin hyvää ja seura huippuluokkaa, kun pääsin heinäkuun lopulla maistelemaan Ravintola Meritorpan herkkuja. Päivän teemana olivat ravut, mutta paljon muutakin hyvää oli tarjolla kuten paahdettua lohta, karitsan potkaa ja maistuvia viinejä. Ravintola Meritorppa, joka on osa Hilton Helsinki Kalastajatorppaa , on viihtyisä ravintola, jossa olen viettänyt monta mukavaa herkutteluhetkeä. Ruoka on hyvää, palvelu toimii ja ikkunan takana avautuu näköala Laajalahdelle. Kirjoittaja vieraili Meritorpassa rapulounaalla 31. heinäkuuta 2018. Meritorpan rapumenu on tarjolla 12.9.2018 saakka. Johanna Uimonen (keskellä) toimi tilaisuuden emäntänä. Toimittajat Thea Ekholm (vas.) ja Riikka Hollo (oik.) kuuluivat iloiseen lounasseurueeseen.

Martiniquen saarella on runsaasti rauhallisia palmurantoja. Palmurantoja, turkoosinsinistä merta, lämpöä ja muistoja Kolumbuksen retkistä. Kaikkea näitä matkailija löytää Itä-Karibian saarilta, mutta saarissa on myös eroja. Antiguan saari oli laivamme Kristina Katarinan ensimmäinen rantautumispaikka Itä-Karibialla viikon kestäneen Atlantin-ylityksen jälkeen. Pääkaupunkia St John’sia lähestyttäessä ensimmäisenä kiinnitti huomiota rannan iloisen värikkäät talot. Antigua sai aiemmin elantonsa sokeriviljelmistä mutta nykyään se elää matkailusta. St John’sin sataman tuntumassa on vieri vieressä pieniä putiikkeja, jotka houkuttelevat satamassa pistäytyvien loistoristeilijöiden matkustajia ostoksille. Saari on kumpuileva ja sen rannoilla on paljon pieniä suojaisia poukamia, mikä teki siitä brittiläiselle laivastolle otollisen tukikohdan 1700-luvulla. Noilta ajoilta ovat muistona monet armeijan vanhat rakennukset ja amiraali Nelsonilta nim

  Mindelon kalakauppiaat myyvät Kap Verden saaria ympäröivästä Atlantista pyydettyä saalista. Aurinko ja lämmin tuulenhenkäys tervehtivät minua, kun astun lentokoneesta ulos Kap Verden saariryhmän suurimman saaren Santiagon kentällä. Kontrasti on suuri matkailijalle, joka on noin kahdeksan tuntia aiemmin noussut koneeseen Suomen talvipakkasesta. Lämpö ja maisemien etelämaalainen karuus saavat minut hetkeksi tuntemaan siltä, kuin olisin laskeutunut Kanarian saarille. Mutta tunnelma kentällä on jotenkin afrikkalaisempi, kun tummaihoinen ystävällinen kenttähenkilökunta vastaanottaa kaukaa pohjoisesta saapuvia matkailijoita. Kap Verden luonne noin kymmenen saaren muodostamana itsenäisenä minivaltiona tulee pian tutuksi, kun matkailijaryhmämme siirtyy lähes suoraa päätä ilman aikaa vieviä maahantulomuodollisuuksia lentokenttäterminaalista Praian kaupungin satamaan ja sieltä risteilylaivalla Sao Vicenten saarelle Mindelon ka

Koutoubian moskeija on Marrakechin tunnetuimpia maamerkkejä. Sen minareetti helpottaa kaupungissa suunnistamista. Astun ulos Marrakechin lentoasemarakennuksesta aurinkoisena marraskuun alun iltapäivänä. Marokon sää on lämmin muttei hiostava. Vasta nyt saan kokonaiskuvan Menara-lentoaseman terminaalista, joka on vaikuttava. Vuonna 2008 valmistunut ja sveitsiläisen arkkitehtitoimiston suunnittelema rakennus on joissakin listauksissa valittu yhdeksi maailman kauneimmista lentoasemarakennuksista. Vaalea, moderni lentokenttärakennus muodostaa hienon kontrastin vieressä avautuvaan, noin miljoonan asukkaan Marrakechiin, jonka terrakottavärillä maalatut talojen julkisivut yhdessä kaupunkia ympäröivän ruskean erämään kanssa saavat sen hehkumaan punaisena. Siitä on peräisin lempinimi Punainen kaupunki. Hyppään taksiin, joka lähtee kuljettamaan minua hotelliini. Auton ikkunasta katsoen Marrakechin talot näyttävät melko matalilta. Myöhemmin kuulen oppaalta, että t