Antiikin sankarit valtaavat Sinebrychoffin taidemuseon

Maurice Denis (1870–1943): Odysseus ja Kalypso, 1905. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo.

Kansallisgalleria / Aleks Talve

Sinebrychoffin taidemuseossa on tarjolla draamaa, voimaa, kauneutta, uhrautumista ja uskomattomia juonenkäänteitä. Antiikin sankaritarinoissa ei nimittäin kursailla toiminnassa ja suurissa tunteissa.

”Kertomukset noudattavat usein samanlaista kaavaa. Alku vaikuttaa lupaavalta ja kaikilla on hyvä tarkoitus, mutta sitten se räjähtää käsiin ja tarinan kulku menee täysin päinvastaiseen suuntaan”, näyttelyn kuraattori intendentti Claudia de Brün sanoo. 
 
Kreikkalaiset sankarit seikkailevat muinaisissa eepoksissa, esiintyvät taideteoksissa ja astuvat klassisella kaudella teatterilavalle. Kreikkalaisissa tragedioissa altistetaan katsoja kokemaan pelkoa, sääliä ja myötätuntoa, sillä tämä mahdollistaa antiikin runousopin mukaan negatiivisista tunteista luopumisen. Taiteesta haltioituminen ja nauttiminen johtaa siten katharsikseen, sielun ja mielen puhdistumiseen. Ei siis ole ihme, että antiikin tarinat ovat kulkeneet mukana länsimaisessa kulttuurissa jo yli 2000 vuoden ajan. Hahmoista ja tarinoista on tullut vuosisatojen kuluessa vakiintunut, mutta aina uusia muotoja etsivä osa länsimaista kulttuuria. Ne syntyvät aina uudelleen ja niiden vaikutus on nykyisin nähtävissä muun muassa sarjakuvissa, peleissä ja elokuvissa. 
 
”Näyttelyllä haluamme tuoda näkyväksi antiikin tarinoiden vaikutuksen nykyiseen kulttuuriimme. Ne läpäisevät länsimaisen kulttuurin kaikki kerrokset, ja näitä yhteyksiä ei aina välttämättä oivalleta. Haluan myös korostaa antiikin kielten ja tutkimuksen tärkeyttä edelleen meidän ajassamme”, museonjohtaja Kirsi Eskelinen sanoo. 
 
Kuvataiteessa antiikin tarinoista on otettu vaikutteita ja niistä on esitetty tulkintoja läpi historian. Antiikin sankarit -näyttelyssä on esillä kreikkalais-roomalaista keramiikkaa, eri aikojen veistoksia, grafiikkaa, maalauksia ja nykytaidetta eri menetelmin. Teokset ovat pääosin Kansallisgallerian omasta kokoelmasta. Näyttelyssä esitellään kreikkalaisen mytologian keskeiset sankarit Herakles ja Perseus sekä Troijan sodassa taistelleet Akhilleus, Odysseus, Hektor ja Paris. 
 

 
Rohkeat ja ylivoimaiset sankarit – vai kohtaloonsa alistuneet pelinappulat 
 
Antiikin tarinoissa kohtalo ajaa sankarin hänelle tarkoitettuun rooliin ja olympolaiset jumalat ohjailevat häntä. Sankareiden kohtalo on määrätty ennalta, eikä tie onnistumiseen ole vailla uhrautumista ja koettelemuksia. Tarinat eivät läheskään aina lopu voittoon, suuretkin sankarit epäonnistuvat. Tärkeintä on tarina, eikä se saako sankari elää elämänsä onnellisena loppuun asti. 

Yksi tunnetuimmista antiikin sankareista on Herakles (latinaksi Herkules) ja häneen liittyy valtavasti tarinoita. Herakles on ylijumala Zeuksen ja kuolevaisen Alkmenen poika. Hänen kohtalonsa on määrätty ennalta ja hänen tarinansa saa alkunsa suuresta tragediasta, jonka Zeuksen mustasukkainen vaimo Hera on juoninut kostoksi häntä vastaan. Herakles surmaa perheensä ja tekonsa hyvityksenä hän suorittaa 12 urotyötä seikkaillen Välimeren alueella. Vauhdikkaissa urotöissä Herakles muun muassa taistelee, painii ja ryöstää. Siitä huolimatta tarinoiden on ajateltu ilmentävän vahvuuden ja hyveen mallia. 
 
“Yhtenä syynä Herakleen tarinoiden suosioon hyveen mallina on se, että hän alistui kohtaloonsa ja toimi suuremman tarkoituksen vuoksi. Hän on hyvin monimuoteinen hahmo, mukaan mahtuu inhimmillisiä ja jopa negatiivisiä piirteitä. Vasta tragedia teki hänestä tuntemamme sankarin”, Claudia de Brün kertoo. 
 
Herakles ei enempää eikä vähempää kuin pelasti maailmanjärjestyksen isänsä Zeuksen suunnitelman mukaisesti, minkä johdosta hänestä tuli koko antiikin maailman sankari. Tämän lisäksi Herakleeta pidetään monen kaupungin perustajana ja kreikkalaisten myyttien mukaan hän järjesti myös ensimmäiset olympialaiset. Saavutuksia hänellä on siis riittänyt seikkailujen siivittämänä.  
 
Herakleen kahtatoista urotyötä on kuvattu antiikin Kreikasta asti. Näyttelyssä esillä oleva Sebald Behamin (1500–1550) Herakles-aiheisessa sarjassa kuvataan sankarin edesottamuksia. Urotöitä kuvataan myös sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Viivi Rintasen ja animoija Tuukka Toivasen tilaustyönä näyttelyyn toteutetussa sarjakuva-animaatiossa. Samaa aihetta on kuvattu tuhansien vuosien ajan eri tekniikoin ja tarinat viihdyttävät meitä edelleen. 
 
 
Ajassa elävät tarinat 
 
Antiikin sankaritarinoissa pääroolit on varattu miehille. Suurelta osin sankarit ovat miehiä ja tarinat on kirjoitettu miesten näkökulmasta. Usein toistuva juoni on se, että sankarit tavoittelevat naisia heidän kauneutensa vuoksi. Kuitenkin kreikkalaisen mytologian tarinoissa myös naisten roolit voivat olla monipuolisia, eivätkä niin rajoitettuja kuin ensin vaikuttaa. Jumalattaret, kuten Hera, Atena ja Afrodite ovat osaltaan sanelemassa sankareiden kohtaloa. 
 
Yksi tunnettu naishahmo on käärmehiuksinen Medusa, jonka supervoima oli katse, joka muutti katsojan kiveksi. Näyttelyssä nähdään Ellen Thesleffin (1869–1954) tulkinta Medusan hahmosta. Medusan päätä pidetään suojaavana symbolina ja nykyisin kansainvälinen muotitalo käyttää sitä tunnusmerkkinään. Sankarit ovat olleet esikuvana myös hallitsijoille ja heidän symbolejaan on käytetty ahkerasti, kun hallitsijat ovat halunneet liittää itseensä sankareiden edustamia piirteitä, kuten fyysistä voimaa, kauneutta ja viisautta. 
 
”Nykypäivän ajatukset sankaruudesta ovat usein yllättävän lähellä antiikin esikuvia. Tarinat kuitenkin muokkaantuvat ja elävät ajassa, palvellen ja puhutellen näin aina parhaiten aikansa yleisöä”, Claudia de Brün sanoo. 
 
 
Näyttelyn kuraattori:
Claudia de Brün, Sinebrychoffin taidemuseon intendentti


Teosten lainaajat:
Arkkitehtuuri- ja designmuseo
Christine ja Göran Schildtin säätiö
Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Mänttä
Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekki  
  

Näyttelyn luentosarja:

12.3.2025 
klo 18 
Intendentti Claudia de Brün: Herakles, Akhilleus ja kumppanit

9.4.2025 
klo 18 
FT Ilkka Kuivalainen: Välimereltä pohjolan perukoille – Antiikin esineitä suomalaisissa kokoelmissa

7.5.2025 
klo 18 
Arto Kivimäki: Vapaus vai kohtalo, vai molemmat? Antiikin sankarit ja korkeammat voimat

21.5.2025 
klo 18 
FT Ville Hakanen: Kroppa kuin marmoriveistos – klassisen vartaloideaalin omaksuminen Suomessa



Oy Sinebrychoff Ab tukee Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa. 

Ellen Thesleff (1869–1954): Medusa, 1908–1910. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo.

Kuva: Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

 

Lähde: Sinebrychoffin Taidemuseo 29.1.2025

 

 

Senioripäivä Museo Milavidassa 5.3.

Muodin huipulla -näyttely on esillä Milavidassa vielä 16.3. saakka. Senioripäivänä ke 5.3. siihen pääsee tutustumaan myös draamaopastuksella. Kuva: Saarni Säilynoja/Vapriikin kuva-arkisto

 

Eläkeläisten pääsymaksu on keskiviikkona 5.3. vain 2 € Museo Milavidassa Näsilinnassa Tampereella. Teemana päivälle on muoti, sillä Milavidan Muodin huipulla -näyttely on esillä vielä 16.3. saakka. Klo 11.30 ja 13 voi osallistua Senioripäivän teemaopastukselle, Hovista Catwalkille.

Muotisuunnittelijat ovat kautta aikain olleet suuria persoonia. Muodin maailmaan kuuluu draamaa, rajuja mielipiteitä ja traagisia käänteitä – vihaa, rakkautta ja raivoa. Muodin huipulla -näyttelyssä kuulet aikakausien kuumimmat juorut draamaoppaan johdolla.

Muodin huipulla -näyttely esittelee muodin yltäkylläistä ja häikäisevää tarinaa 1770-luvulta 2010-luvulle. Vanhimmat luomukset ovat silmää hiveleviä mestariteoksia, mutta 1900-luvun kuluessa suunnittelijoiden luovuus pääsee toden teolla valloilleen. Näyttelyn 30 muotipukua edustavat lukuisia tunnettuja eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia muotitaloja. Näyttelyyn voi tutustua vielä 16.3. saakka, sen jälkeen Museo Milavida sulkeutuu näyttelyvaihdon ajaksi. Uusi näyttely, Bravissimo! -Pukuloistoa Rooman oopperasta, avautuu 26.4.

Lähde: Museo Milavida 26.2.2025

Hanaholmenissa juhlanäyttely Suomen ja Ruotsin yhteistyölle

Näyttelyn teema on kohtaaminen, ja se tuo tekstien ja kuvien avulla esiin yhteistyötä, jota Ruotsi ja Suomi ovat tehneet Hanaholmenissa vuosina 1975–2025. Kuva: Karl Vilhjalmsson/ Hanaholmen

 

Hanaholmenin 50-vuotisjuhlanäyttely on avautunut galleriassa. Näyttelyn teema on kohtaaminen, ja se tuo tekstien ja kuvien avulla esiin yhteistyötä, jota Ruotsi ja Suomi ovat tehneet Hanaholmenissa vuosina 1975–2025.

 

Vuonna 2025 Hanaholmen juhlii 50-vuotista historiaansa ruotsalais-suomalaisena kulttuurikeskuksena. Nyt avautuneessa juhlanäyttelyssä tarkastellaan Hanaholmenia kohtauspaikkana ja Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön edistäjänä. 

Näyttelyssä on tekstejä ja kuvia yhdistelevä aikajana sekä keskelle tilaa katettu pöytä, joka kutsuu ottamaan osaa keskusteluun yhteisistä aterioista, yhteistyöstä ja tulevaisuuden näkökulmista. Mistä on keskusteltu, mistä pitäisi keskustella enemmän? Minkälaisia aterioita nautittu? Entä miltä näyttää kahden maan välisen yhteistyön tulevaisuus? 

"Ennen juhlavuotta olemme digitalisoineet ja lajitelleet koko valokuva-arkistomme. Se vei meidät mielenkiintoiselle matkalle 1970-luvulle, jolloin Hanaholmen vihittiin käyttöön. Näyttelyssä esitellään sekä näitä historian helmiä että uudempia otoksia aina nykypäivään asti. Valokuvia tukee gallerian keskelle luotu uusi kiintoisa konsepti", kertoo toimitusjohtaja Gunvor Kronman. 

Gallerian näyttelyä täydentää pohjakerroksesta neljänteen kerrokseen ulottuva valokuvaseinä, joka nostaa esille Hanaholmenissa vuosien varrella vierailleita tunnettuja henkilöitä. 

Näyttelyn ovat suunnitelleet Johannes Nieminen ja Tuomas Siitonen Kombosta ja valokuvaseinän Jukka Halminen KOKO3:sta, toki tiiviissä yhteistyössä Hanaholmenin kanssa.  

Näyttely on avoinna 31.1.–21.12.2025. Galleria on auki päivittäin klo 10–20, ja näyttelyyn on vapaa pääsy. Paikka: Hanaholmen, Hanasaarenranta 5, Espoo.

 

Hanaholmen 50 

Vuonna 2025 Hanaholmen juhlii 50-vuotista historiaansa ruotsalais-suomalaisena kulttuurikeskuksena. Juhlavuoden aikana järjestetään suuri määrä tilaisuuksia, joissa luodaan katsauksia menneisyyteen mutta pohditaan myös tulevaisuutta sekä Ruotsin ja Suomen yhteisiä haasteita ja mahdollisuuksia. 12. helmikuuta alkaa keskustelusarja Keskusteluja tulevaisuuksistamme, ja toukokuussa julkaistaan historioitsija Stefan Nygårdin kirja Hanaholmenin historiasta. Syyskuussa julkaistaan yhteistyössä Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston kanssa laadittu bilateraalinen barometri, joka mittaa maiden välistä yhteistyötä useilla yhteiskunnan osa-alueilla.

 

Lue lisää juhlavuodesta ja Hanaholmenin tulevasta ohjelmasta: https://hanaholmen.fi/fi/hanaholmen-50 

 

Lähde: Hanasaari - ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus 12.2.2025

Jääkauden jättiläiset valtaavat Heurekan

 

Jättiläismäinen villamammutti ottaa vieraat vastaan uudessa näyttelyssä.

 

Tiedekeskus Heurekan uusi Jääkauden jättiläiset -näyttely sijoittuu viimeisimmän jääkauden loppupuolelle noin 14 000 vuoden taakse. Tuolloin luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, kuten villamammutit, villasarvikuonot ja sapelihammaskissat, joiden kanssa ihmiset elivät rinnakkain.

 

Näyttelyssä kävijä kohtaa jääkauden eläimiä aidonkokoisina eläinrobotteina ja tutustuu neljän maantieteellisen alueen jääkaudenaikaiseen luontoon. Moniaistinen näyttelykokemus antaa käsityksen siitä, miltä elämä viimeisimmällä jääkaudella näytti Suomessa, Euroopassa ja Euraasiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Noin 14 000 vuotta sitten nykyihminen oli jo asuttanut kaikki mantereet Etelämannerta lukuun ottamatta.

Näyttelyn edustalla on jäätikön reunalla jättikokoinen, säkäkorkeudeltaan yli nelimetrinen villamammutti (Mammuthus primigenius). Viimeisimmällä jääkaudella nykyisen Suomen aluetta peitti jopa kahden kilometrin paksuinen mannerjäätikkö. Ajoittain jäätikkö kuitenkin vetäytyi, ja osia Suomesta paljastui. Jääkaudella mammutit elivät laajalla alueella, joka ulottui Espanjasta läpi Euroopan ja Venäjän aina Kiinaan asti. Mammuttien luita ja hampaita on löydetty Suomesta kymmenkunta. Niistä nuorin on noin 15 500 vuoden ikäinen olkaluu, joka löytyi Helsingin Herttoniemestä.

Näyttelyssä Länsi-Euroopan mammuttiaroa esittelevällä alueella on villamammutin lisäksi esillä villasarvikuono, jääkarhu ja luolaleijona. Kalifornian punapuumetsään on sijoitettuna tylppäkuonokarhu, mastodontti ja hirmukoira. Argentiinan pampan maisemissa on puolestaan tutkittavana sen alueen eläinerikoisuuksia, kuten jättiläislaiskiainen, hippidion, toksodontti ja hurja sapelihammaskissa.

Jääkauden ajan ihmisten elämään näyttelykävijä pääsee eläytymään tekemällä luolamaalauksia sekä tutkimalla jääkauden asumusta ja pukeutumalla jääkaudelle tyypillisiin vaatteisiin.  Näyttelyssä voi myös astua luolaan ja tutustua siellä jääkaudella käytössä olleisiin soittimiin - rumpuun, huiluun, helistimeen ja suhistuspuuhun.

• Jääkauden maailma oli kovin erilainen kuin se maailma, jossa nyt elämme. Jääkaudella luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, joiden kanssa ihmiset ehtivät lyhyen aikaa elää rinnakkain. Muuttuvalla ilmastolla on kautta maailmanhistorian ollut dramaattisia vaikutuksia luontoon. Luonnon nykytila on maapallon historian mittapuulla poikkeuksellinen. Maailmassa on vähemmän suuria villieläimiä kuin moniin miljooniin vuosiin. Huomattava osa megafaunasta, eli yli 45 kg painavista eläimistä, kuoli sukupuuttoon viimeisimmän jääkauden loppupuolella. Kaikki nykyiset eläinlajit ovat siis selviytyjiä, sanoo näyttelyn tieteellisenä asiantuntijana toiminut biologi Maija Karala.

Jääkauden lopussa luonnon oli sopeuduttava yhtä aikaa muuttuvaan ilmastoon ja ihmisiin. Seurauksena noin kaksi kolmasosaa maailman suurista eläimistä kuoli sukupuuttoon. Nykyään luonto on jälleen ihmisten armoilla. Muutamme ilmastoa nopeammin ja kuumemmaksi kuin miljooniin vuosiin. Kasvihuonekaasut estävät auringon lämmön haihtumista avaruuteen ja ihmisten vuoksi kasvihuonekaasuja vapautuu nyt ilmakehään enemmän kuin niitä poistuu.  Ihmisten toiminta ratkaisee, kuinka paljon ilmasto vielä lämpenee.

Nykyään ihminen ymmärtää paremmin vaikutuksensa sekä oman lajinsa, että muiden lajien selviytymisessä ja kykenee halutessaan toimimaan kestävämmällä tavalla. Näyttely on tarina luonnon monimuotoisuudesta sekä siitä, miten ihmisellä on omalla toiminnallaan mahdollisuus vaikuttaa sen säilymiseen.

Jääkauden jättiläiset -näyttely on esillä Heurekassa 8.2.2025–6.9.2026.

 

Lähde: Tiedekeskus Heureka 7.2.2025

 

Kuvat: Ilkka Virtanen

 

Don Lessem (vas.) Philadelphiasta toi eläinhahmot Heurekaan ja keskustelee tässä Heurekan johtajan Mikko Myllykosken kanssa. Lessem on maailman johtavia dinosaurusasiantuntijoita. Hän toimi asiantuntijana ohjaaja Steven Spielbergin Jurassic Parkissa.

 

Biologi Maija Karala toimi näyttelyn tieteellisenä asiantuntijana.

Projektipäällikkö Päivi Garner esitteli näyttelyä

Jääkarhu

 

 

Jääkauden jättiläiset valtaavat Heurekan

Jääkauden jättiläiset valtaavat Heurekan helmikuussa.

 

Näyttelyssä kohdataan jääkauden suuria nisäkkäitä noin 14 000 vuoden takaa.

Heurekassa avataan yleisölle lauantaina 8.2.2025 Jääkauden jättiläiset -näyttely, joka sijoittuu ajallisesti viimeisimmän jääkauden loppupuolelle noin 14 000 vuoden taakse. Tuolloin luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, kuten villamammutit, villasarvikuonot ja sapelihammaskissat, joiden kanssa ihmiset elivät rinnakkain. 14 000 vuotta sitten nykyihminen oli jo asuttanut kaikki mantereet Etelämannerta lukuun ottamatta.

Näyttelyssä kävijä kohtaa jääkauden eläimiä aidonkokoisina eläinrobotteina ja tutustuu neljän maantieteellisen alueen jääkaudenaikaiseen luontoon. Moniaistinen näyttelykokemus antaa kävijälle käsityksen siitä, miltä viimeisimmällä jääkaudella näytti Suomessa, Euroopassa ja Euraasiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, ja millaisia eläinlajeja eri alueilla asui.

Jääkauden maailma oli kovin erilainen kuin se maailma, jossa nyt elämme. Jääkaudella luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, joiden kanssa ihmiset elivät rinnakkain. Muuttuvalla ilmastolla on kautta maailmanhistorian ollut dramaattisia vaikutuksia luontoon. Luonnon nykytila on maapallon historian mittapuulla poikkeuksellinen. Maailmassa on vähemmän suuria villieläimiä kuin moniin miljooniin vuosiin.

Huomattava osa megafaunasta, eli yli 45 kg painavista eläimistä, kuoli sukupuuttoon viimeisimmän jääkauden loppupuolella. Kaikki nykyiset eläinlajit ovat siis selviytyjiä. Nykyään ihminen ymmärtää paremmin vaikutuksensa sekä oman lajinsa, että muiden lajien selviytymisessä ja kykenee halutessaan toimimaan kestävämmällä tavalla. Näyttely on tarina luonnon monimuotoisuudesta sekä siitä, miten ihmisellä on omalla toiminnallaan mahdollisuus vaikuttaa sen säilymiseen.

Jääkauden jättiläiset -näyttely on Heurekassa esillä 8.2.2025–6.9.2026.

Lähde: Tiedekeskus Heureka 15.1.2025

Sinebrychoffin taidemuseossa antiikin sankareita ja Espanjaa

Ellen Thesleff (1869–1954): Medusa, 1908–1910. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

 

Sinebrychoffin taidemuseossa on ensi vuonna esillä kaksi vaihtuvaa näyttelyä. Antiikin sankarit ovat ensimmäisenä näyttämöllä. Sankareiden matkassa pääsemme kokemaan suuria tunteita ja uskomattomia juonenkäänteitä. Syyskuussa avautuva Espanja myyttien takaa -näyttely esittelee kiehtovaa Espanjaa ja sen myyttistä kuvastoa. Näyttelyssä nähdään espanjalaisten taiteilijoiden maalauksia 1800-1900-luvuilta.

 

Antiikin sankarit
13.2.–10.8.2025
Sinebrychoffin taidemuseo

Antiikin sankaritarinoissa on voimaa, nokkeluutta, kauneutta, uhrautumista, epäonnea ja ennen kaikkea uskomattomia juonenkäänteitä. Nämä ainekset elävät edelleen vahvasti länsimaisessa kulttuurissa ja kutsuvat meitä sankaritarinoiden maailmaan. Näyttely tarkastelee sankaruuden viittaa ja sitä mitä sen alle kätkeytyy. Mikä tekee sankarista sankarin?  

Sankaruus ei ole pelkkää ruusun terälehtien tuoksuttelua ja voitosta toiseen hyppelyä. Antiikin tarinoissa kohtalo ajaa sankarin hänelle tarkoitettuun rooliin ja olympolaiset jumalat ohjailevat häntä. Sankariainekset testataan vaarallisilla matkoilla, kilpailuissa ja kiperissä kokeissa. Mukaan mahtuu uhrautumista, pettymyksiä ja traagisia tapahtumia. Tarinat eivät läheskään aina lopu voittoon, suuretkin sankarit epäonnistuvat. Tärkeintä on tarina, eikä se saako sankari elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Jo yli 2000 vuotta kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät ovat ammentaneet antiikin sankarihahmoista ja kertomuksista. Nykyaikana antiikin sankaritarinoiden vaikutus on nähtävissä muun muassa sarjakuvissa, peleissä ja elokuvissa. Koukuttavat tarinat ja hahmot viihdyttävät meitä edelleen ja sankareiden inhimilliset puolet saavat meidät samaistumaan.

Näyttelyssä esitellään kreikkalaisen mytologian keskeiset sankarit Herakles ja Perseus sekä Troijan sodassa taistelleet Akhilleus, Odysseus, Hektor ja Paris. Esillä on kreikkalais-roomalaista keramiikkaa, veistoksia, grafiikkaa, maalauksia ja nykytaidetta eri menetelmin. Näyttelyn kuraattori on intendentti Claudia de Brün. 

 

Espanja myyttien takaa
11.9.2025–11.1.2026
Sinebrychoffin taidemuseo

Kiehtova Espanja on houkutellut eurooppalaisia matkailijoita jo 1700-luvulta alkaen. Mielikuvat Espanjasta liittyvät usein flamencon arvoitukselliseen tunnelmaan ja vangitsevaan rytmiin. Näyttely esittelee myyttisen Espanjan kuvauksia sekä uutta aikaa kohti kurottuvia maalauksia 1800-1900-luvuilta.   

Espanjalaisuuden kuvasto syntyi maahan ihastuneiden matkailijoiden ja heidän mielikuviinsa vastanneiden espanjalaisten taiteilijoiden vuorovaikutuksessa. 1800-luvun taiteessa on nähtävissä maan eksoottisuutta ja erityispiirteitä korostavia aiheita. Edelleen nykypäivänä matkailijat ympäri maailmaa etsivät näihin mielikuviin pohjautuvaa autenttista Espanjaa.

Teosten aiheet ammentavat erityisesti Andalusian alueen kulttuurista, kuten flamencosta ja härkätaistelusta. Mielikuviin liitettiin myös haaveellisia ja epätodellisia piirteitä sekä ihanteita. Maalauksissa korostuvat maan perinteet, eri alueiden ihmiset ja tyylit. José Maria Gallegos y Arnosan (1857–1917) sekä Francisco Pradillan (1848–1921) maalausten tunnelmallisten tilanteiden taustalla huomio kiinnittyy myös kädentaitoihin. Lisäksi taiteilijat innostuivat orientalismista, eli eksoottisista ja itämaisista aiheista, joita löytyi myös omilta lähiseuduilta. Matkustaminen kulttuurisesti monipuoliseen Andalusiaan tai jopa Afrikkaan asti näkyy Mariano Fortunyn (1838–1874) ja Joaquín Agrasotin (1836–1919) teoksissa. Francisco de Goyan (1746–1828) grafiikassa sen sijaan välittyy yhteiskuntakriittinen sävy espanjalaisen kulttuurin ihannoimisen sijaan.

Espanjalaiset taiteilijat oleskelivat myös eurooppalaisen taiteen keskuksissa kuten Pariisissa ja Roomassa. Myyttisen espanjalaisuuden vaikutus kulki heidän mukanaan, mutta vilkkaiden taidekeskusten uudistavassa ilmapiirissä monet taiteilijat siirtyivät kohti kansainvälisempää ilmaisua. Esimerkiksi Joaquín Sorollan (1863–1923) maalausten pääosassa on usein valo. Maisema ja modernisoituva maailma saivat tilaa uuden ajan taiteilijoiden aiheissa.  
  
Näyttely kuljettaa 1800-luvun perinteistä sekä espanjalaisuuden ihanteista ja myyteistä ammentavien maalausten kautta kohti uutta aikaa ja kansainvälisiä suuntauksia. Näyttelyn kuraattorit ovat Helena Alonso ja J. Òscar Carrascosa. Näyttely esittelee espanjalaista 1800-1900-luvun maalaustaidetta ensimmäistä kertaa Suomessa tässä laajuudessa.

Oy Sinebrychoff Ab tukee Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa.

Lähde: Sinebrychoffin Taidemuseo 19.12.2024

Amos Rex julkisti vuoden 2025 näyttelyt

Anna Estarriola: Moment, 2023. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Sampo Linkoneva

 

Vuosi 2025 tuo Amos Rexiin kolme ainutlaatuista näyttelykokonaisuutta, jotka haastavat kävijöiden käsitykset todellisuudesta ja avaavat uusia tapoja kokea taidetta. Anna Estarriolan ja Leandro Erlichin näyttelyt leikkivät tilan ja havainnon rajoilla, muodostaen uusia tilallisia kokonaisuuksia illuusion ja perspektiivin kautta. Enni-Kukka Tuomalan studionäyttely kutsuu kävijöitä pohtimaan omia ajatusmaailmojaan ja astumaan eri todellisuuksiin.

 

Keväällä nähdään katalonialaissyntyisen, Helsingissä asuvan Anna Estarriolan (s. 1980) näyttely Staged Circumstances and Piles of Things. Estarriolan taiteessa mahdottomasta tulee monitulkintaista, ja todellisuuden havaitsemista tarkastellaan useista eri näkökulmista. Tieteestä ja eri uskomusjärjestelmistä ammentavissa moniulotteisissa installaatioissa kuvataan pyrkimyksiä kohti kommunikaatiota, ymmärrystä ja yhteistyötä, sekä niihin erottamattomasti liittyviä epävarmuuden ja epäonnistumisen hetkiä. 

Näyttely levittäytyy Amos Rexin maanalaisiin tiloihin mutkittelevana labyrinttina, jossa mittasuhteet ja etäisyydet vaihtelevat teoksesta toiseen ja eri aistit aktivoituvat perspektiivin muuttuessa. Veistoksia, liikkuvaa kuvaa, ääntä ja elektroniikkaa yhdistävät teokset luovat dynaamisen kokemuksen, jossa jokainen installaatio johdattaa meidät erilaisiin ymmärryksiin ja oivalluksiin. Näyttelyn on kuratoinut Katariina Timonen. 

Samaan aikaan suomalaisen, Lontoossa asuvan Enni-Kukka Tuomalan (s. 1987) näyttely Expanding Empathies herättää meidät pohtimaan, missä määrin hakeudumme vain tuttujen asioiden, ajatusten ja ihmisten äärelle. Studio Rexissä avautuva näyttely haastaa kasvavaa polarisaatiota luomalla kokeellisen tilan kohdata erilaisia näkökulmia ja luoda yhteyksiä, jotka puhkaisevat omat sisäiset kuplamme. 

Näyttelyn keskiössä on intiimi installaatio Empathy Echo Chamber, joka kutsuu kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä astumaan ohjattuun ja jaettuun elämykseen, kannustaen heitä jakamaan kokemuksiaan ja reflektoimaan niitä yhdessä. Expanding Empathies on Tuomalan ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Näyttelyn on kuratoinut Anastasia Isakova.  

Syksyllä nähdään argentiinalaisen Leandro Erlichin (s. 1973) näyttely, jonka suurikokoiset, osallistavat installaatiot hämärtävät havaintojamme todellisuudesta. Erlichin leikkisässä maailmassa fysiikan lait eivät päde, ja tutut tilat ja tilanteet alkavat tuntua epätodellisilta.  

Arkkitehtuurin, painovoiman ja perspektiivin illuusiolla leikkivät teokset ovat täynnä visuaalisia ja aistillisia harhoja ja niiden maailmaan päätynyt katsoja ei voi enää luottaa siihen, mitä hän ympärillään näkee. Amos Rexin näyttelyssä Erlichin tuotantoa nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa. Näyttelyn kuraattori on Anastasia Isakova. 

 

Amos Rexin näyttelyt vuonna 2025 

Anna Estarriola: Staged Circumstances and Piles of Things 2.4.2025–31.8.2025 

Enni-Kukka Tuomala: Expanding Empathies 2.4.2025–31.8.2025 

Leandro Erlich: 8.10.2025–29.3.2026  

 

Kokoelmat 2025 

Sigurd Frosterus-kokoelman näyttely, pysyvästi esillä. 

Amos Andersonin kokoelmat ovat esillä Amos Andersons Hem -kotimuseossa Yrjönkadulla ja Söderlångvikin museossa Kemiönsaarella, joka on avoinna toukokuusta syyskuuhun 2025.  

 

Lähde: Amos Rex 15.11.2024