Lehtovaara kattoi maistuvan lounaan

Sisäfilee oli juuri sopivasti minun makuuni punakaksi paistettu ja pippurikastike sopi sen kanssa mainiosti.

 

Ravintola Lehtovaara Helsingissä on varma valinta sinulle, joka etsit hyvää ruokaa ja klassista konstailematonta tunnelmaa.

 

Olen käynyt Helsingissä Mechelininkadulla toimivassa Lehtovaarassa muutamia kertoja liikelounaalla ja -päivällisellä, ja paikasta on jäänyt hyvä muisto. Lehtovaaran juuret juontavat sotia edeltävän ajan Viipuriin, joten siinäkin mielessä paikan perinteikkyys on ymmärrettävää. Valkoiset pöytäliinat kuuluvat asiaan.

 

Nyt lähdimme pienellä seurueella maistamaan Lehtovaaraan lounasta arkipäivänä helmikuun lopulla, tällä kertaa ihan omalla rahalla. Lehtovaarassa on lounaslista, jonka starttina on runsas alkupalapöytä tai katkarapucocktail. Pääruokavaihtoehtoina oli maa-artisokkakeittoa tai paahdettua taimenta sahramikastikkeella tai härän sisäfileetä pippurikastikkeella. Jälkiruoaksi oli tarjolla vapaavalintaisesti jälkiruokapöydän vaihtoehtoja tai karpalojäädykettä kinuskikastikkeella. Lounaan hinta ilman viinejä oli 35 euroa.

 

Me päätimme ottaa alkupalat runsaasta ja monipuolisesta alkupalapöydästä, pääruoaksi sisäfileetä ja jälkiruoka niin ikään runsaasta jälkiruokapöydästä. Viiniksi valitsimme talon suositteleman punaviinin.

 

Jo alkupalapöytä oli ylenpalttisen runsas, kun siinä oli useita erilaisia kala- ja lihavaihtoehtoja. Sisäfilee oli juuri sopivasti minun makuuni punakaksi paistettu ja pippurikastike sopi sen kanssa mainiosti. Alkupalapöydän ja pääruoan jälkeen tunsin itseni kylläiseksi, mutta herkuttelin sen jälkeen vielä jälkiruokapöydästä löytämälläni cremebruleella.

 

Kokonaisuus oli erittäin hyvä ja ehdottomasti hintansa väärti. Palvelu oli luontevan ystävällistä.

 

Lehtovaaraan menen jälleen uudelleen.

 

Jo alkupalapöytä oli ylenpalttisen runsas, kun siinä oli useita erilaisia kala- ja lihavaihtoehtoja.

Jälkiruoaksi oli tarjolla vapaavalintaisesti jälkiruokapöydän vaihtoehtoja tai karpalojäädykettä kinuskikastikkeella.

Lounaan hinta ilman viinejä oli 35 euroa.

 

 

Teksti ja kuvat: Ilkka Virtanen

Libanon - lomaparatiisista taistelukentäksi

Kappeli Etelä-Libanonissa. Piirros: Hannu Paronen

 

Libanon on jälleen otsikoissa, kun Gazasta alkanut sotiminen on levinnyt Libanoniin. Historia toistaa itseään. Libanonin kansallinen turvallisuusjärjestelmä on heikko, joten maa on jo kymmenien vuosien ajan ollut ulkomaiden rahoittamien uskonnollisten sotajoukkojen temmellyskenttä.

 

Maassa riehui verinen sisällissota 1975-1990. Lisäksi islamistiset joukkiot ovat raketti- ja terrori-iskuillaan provosoineet Israelin vastahyökkäyksiin. Kärsijöitä ovat siviilit Israelissa ja Etelä-Libanonissa.

Yksi syy Libanonin heikkouteen on sen uskonnollinen repaleisuus, kun maassa asuu limittäin kristittyjä ja muslimien eri suuntauksia. Etelä-Libanonissa pitkään toimineet YK:n Unifil-kriisinhallintajoukot pystyvät vain rajallisesti rauhoittamaan tilannetta. YK:n auktoriteettia alueella nakertavat epäilyt korruptiosta ja puolueellisuudesta. Kriisinhallintajoukoilla on kuitenkin merkitystä siviiliväestön suojaamisessa ja humanitäärisen avun jakamisessa.

Libanon oli sisällissodan alkamiseen saakka suosittu matkakohde ja sen pääkaupunkia Beirutia kutsuttiin Lähi-idän Pariisiksi. Libanon on kaunis maa. Siellä on hienoa merenrantaa, vuoristoja, oliivilehtoja ja tunnelmallisia kyliä. Kristittyjen asuttamat pienet kylät ovat valokuvauksellisia ja tuovat maisemiltaan mieleen Italian maaseudun. Lisäksi maassa on useita mielenkiintoisia historiallisia kohteita antiikin ajalta kuten Etelä-Libanonin Tyyroksen kaupungissa oleva hevosrata eli hippodromi roomalaisajalta.

Työskentelin rauhanturvaajana YK:n suomalaisessa valvontajoukossa Etelä-Libanonissa 1987-88. Vajaan puolentoista vuoden aikana tutustuin lähinnä Etelä-Libanoniin, mutta pääsin käymään myös Beirutissa. Beirutissa oli silloinkin nähtävissä merkkejä aiempien vuosikymmenien loistosta ja vauraudesta, vaikka sisällissota riehui kaupungissa kiivaimmillaan.

Liikkuminen Libanonissa oli turvallisuussyistä rajoitettua. Sotivien osapuolten ristituleen joutuminen oli lähes päivittäistä. Muslimien äärijärjestö Hezbollah oli nousussa ja sen sotilaat käyttäytyivät usein aggressiivisesti ja arvaamattomasti ulkomaalaista kohtaan.

Rauhanturvatyön ohessa jäi toisinaan aikaa muunlaisille harrastuksille. Esimieheni, Suomen pataljoonan komentaja eversti Hannu Paronen oli paitsi sotilas myös taitava kuvataiteilija. Hän ikuisti vapaahetkinään Etelä-Libanonin ihmisiä ja maisemia tauluihin. Hänen luvallaan käytin piirroksia myöhemmin kuvituksena pro gradu -tutkielmassani, joka käsitteli YK:n rauhanturvatoimintaa Libanonissa ja Suomen roolia operaatiossa. Piirroksia on myös tämän artikkelin kuvituksena.

 

Ilkka Virtanen

Kirjoittaja toimi esikuntaupseerina Libanonin Unifil-operaatiossa 1987-1988 ja sotilastarkkailijana Syyriassa Untso-operaatiossa 1991-92.

 

Piirrokset

Hannu Paronen

 

 

 

Mukhtar (kylänvanhin)

Almanin kylän perustajan kappeli

Burj Qallawiyah

Maisema Deir Kifan lähistöllä

Akiya

Nabatien kreikkalaisortodoksinen kirkko

Valtio-opin pro gradu: YK:n rauhanturvatoiminta Libanonissa. Kokemuksia suomalaisesta valvontajoukosta vuonna 1988.

Kirjoittaja Etelä-Libanonissa 1987