Libanon - lomaparatiisista taistelukentäksi

Kappeli Etelä-Libanonissa. Piirros: Hannu Paronen

 

Libanon on jälleen otsikoissa, kun Gazasta alkanut sotiminen on levinnyt Libanoniin. Historia toistaa itseään. Libanonin kansallinen turvallisuusjärjestelmä on heikko, joten maa on jo kymmenien vuosien ajan ollut ulkomaiden rahoittamien uskonnollisten sotajoukkojen temmellyskenttä.

 

Maassa riehui verinen sisällissota 1975-1990. Lisäksi islamistiset joukkiot ovat raketti- ja terrori-iskuillaan provosoineet Israelin vastahyökkäyksiin. Kärsijöitä ovat siviilit Israelissa ja Etelä-Libanonissa.

Yksi syy Libanonin heikkouteen on sen uskonnollinen repaleisuus, kun maassa asuu limittäin kristittyjä ja muslimien eri suuntauksia. Etelä-Libanonissa pitkään toimineet YK:n Unifil-kriisinhallintajoukot pystyvät vain rajallisesti rauhoittamaan tilannetta. YK:n auktoriteettia alueella nakertavat epäilyt korruptiosta ja puolueellisuudesta. Kriisinhallintajoukoilla on kuitenkin merkitystä siviiliväestön suojaamisessa ja humanitäärisen avun jakamisessa.

Libanon oli sisällissodan alkamiseen saakka suosittu matkakohde ja sen pääkaupunkia Beirutia kutsuttiin Lähi-idän Pariisiksi. Libanon on kaunis maa. Siellä on hienoa merenrantaa, vuoristoja, oliivilehtoja ja tunnelmallisia kyliä. Kristittyjen asuttamat pienet kylät ovat valokuvauksellisia ja tuovat maisemiltaan mieleen Italian maaseudun. Lisäksi maassa on useita mielenkiintoisia historiallisia kohteita antiikin ajalta kuten Etelä-Libanonin Tyyroksen kaupungissa oleva hevosrata eli hippodromi roomalaisajalta.

Työskentelin rauhanturvaajana YK:n suomalaisessa valvontajoukossa Etelä-Libanonissa 1987-88. Vajaan puolentoista vuoden aikana tutustuin lähinnä Etelä-Libanoniin, mutta pääsin käymään myös Beirutissa. Beirutissa oli silloinkin nähtävissä merkkejä aiempien vuosikymmenien loistosta ja vauraudesta, vaikka sisällissota riehui kaupungissa kiivaimmillaan.

Liikkuminen Libanonissa oli turvallisuussyistä rajoitettua. Sotivien osapuolten ristituleen joutuminen oli lähes päivittäistä. Muslimien äärijärjestö Hezbollah oli nousussa ja sen sotilaat käyttäytyivät usein aggressiivisesti ja arvaamattomasti ulkomaalaista kohtaan.

Rauhanturvatyön ohessa jäi toisinaan aikaa muunlaisille harrastuksille. Esimieheni, Suomen pataljoonan komentaja eversti Hannu Paronen oli paitsi sotilas myös taitava kuvataiteilija. Hän ikuisti vapaahetkinään Etelä-Libanonin ihmisiä ja maisemia tauluihin. Hänen luvallaan käytin piirroksia myöhemmin kuvituksena pro gradu -tutkielmassani, joka käsitteli YK:n rauhanturvatoimintaa Libanonissa ja Suomen roolia operaatiossa. Piirroksia on myös tämän artikkelin kuvituksena.

 

Ilkka Virtanen

Kirjoittaja toimi esikuntaupseerina Libanonin Unifil-operaatiossa 1987-1988 ja sotilastarkkailijana Syyriassa Untso-operaatiossa 1991-92.

 

Piirrokset

Hannu Paronen

 

 

 

Mukhtar (kylänvanhin)

Almanin kylän perustajan kappeli

Burj Qallawiyah

Maisema Deir Kifan lähistöllä

Akiya

Nabatien kreikkalaisortodoksinen kirkko

Valtio-opin pro gradu: YK:n rauhanturvatoiminta Libanonissa. Kokemuksia suomalaisesta valvontajoukosta vuonna 1988.

Kirjoittaja Etelä-Libanonissa 1987