Tallinna kahdessa päivässä

Pyhän Olavin kirkon korkea torni hallitsee Tallinnan vanhan kaupunginosan maisemaa. Kuva: Tallinn City Tourist Office & Convention Bureau/Kadi-Liis Koppel

Minulla ja vaimollani oli elokuussa muutama päivä yhteistä lomaa. Pohdimme hetkisen, lähteäkö kesämökille vai laivaristeilylle. Vaimo selasi netin matkasivustoja, ja sieltä löytyi Ikaalisten matkatoimistolta sopiva kahden yön hotellipaketti Tallinnaan. Yhteensä 402 euroa maksavaan matkaan sisältyivät laivamatkat ja majoitus kahdelle Metropol Spa –hotellin 2 hengen huoneessa Tallinnassa. Lähtö olisi jo seuraavana päivänä.

Niin siirryimme keskiviikkoaamuna 7. elokuuta 2019 pääkaupunkiseudun paikallisbussia ja ratikkaa käyttäen Helsingin Länsisatamaan, jossa nousimme kello 10.30 kohti Tallinnaa lähtevään Tallink Megastar –lauttaan. Aioimme ensin syödä katkarapuleivät laivan kahviossa, mutta sitten totesimme, että laivan 19 euroa hengeltä maksava buffet ei olisi paljoa kalliimpi, joten päädyimme siihen.

Buffetista taxfreehen

Buffet oli hyvä valinta. Saimme syödä kylliksemme, ja pakettiin sisältyi lisäksi kahvi, joka on meikäläiselle välttämätöntä polttoainetta. Juhlistimme matkallelähtöä ostamalla buffet-ravintolan baarista lisäksi Vana Tallinn –snapsit, jotka maksoivat vain 2 euroa kappale. Pieni lasillinen Vana Tallinn –juomaa on mielestäni loistava lisä ateriaan.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä tutustumassa taxfree-kauppaan, joka on uudehkossa Megastar-laivassa todella laaja ja monipuolinen. Huomasimme myös, että alkoholituotteiden hinnat olivat nyt edulliset Viron alennettua alkoholiverotusta heinäkuussa 2019. Päätimme kuitenkin jättää ostokset paluumatkalle, jotta meidän ei tarvitsisi kantaa ylimääräisiä tavaroita Tallinnassa.

Laivamatka kesti kaksi tuntia, ja satamasta oli vain noin 10 minuutin kävelymatka hotellillemme, joten saavuimme hotellin vastaanottoon jo pian keskipäivän jälkeen. Kuulimme, että saisimme huoneemme vasta kello 15, joten jätimme matkalaukkumme hotelliin säilöön ja lähdimme vanhaan kaupunginosaan kävelylle.

Historiaa ja kylpylänautintoja

Halusin pitkästä aikaa käytä tutustumassa hienoon Olevisten kirkkoon eli Pyhän Olavin kirkkoon, jonka kellotorniin kiipesin poikani kanssa joskus toistakymmentä vuotta aiemmin. Valitettavasti kirkko oli suljettu remontin vuoksi, joten tyydyimme tutustumaan siihen vain ulkopuolelta. Hienon vanhan kirkon korkea torni hallitsee Tallinnan kaupungin maisemaa. Kirkon ulkoseinässä alhaalla on mielenkiintoisia, satoja vuosia vanhoja kivikaiverruksia.

Jatkoimme kävelyretkeämme kunnes saavuimme raatihuoneentorille, joka on etenkin kesäaikaan vanhan kaupunginosan hermokeskus, jonka ympäristössä on runsaasti terassiravintoloita. Lämmin sää oli tehnyt meidätkin janoisiksi, joten istahdimme Old Estonia –ravintolan terassille ja tilasimme juotavaa. Puolen litran tuoppi Saku Original –olutta maksoi 7,60 euroa ja lasillinen Aperol Spritziä 8,90 euroa, joten totesimme Tallinnan keskustan hintatason olevan lähellä Suomen hintatasoa. Terassilla oli kuitenkin kiva istua, katsella ihmisvilinää ja nauttia loppukesän lämmöstä, joten paikka oli hintansa väärti. Torilla oli runsaasti kojuja, joissa kauppiaat tarjosivat monenlaisia matkamuistoja ja käsityötuotteita.

Iltapäivällä palasimme hotelliin, jossa pääsimme huoneeseemme. Metropol Spa on uudehko korkeatasoinen ja viihtyisä kylpylähotelli. Olimme varanneet huoneemme business-varustelulla, johon kuului muun muassa minibaari, kylpytakit sekä kuntosalin ja hotellin hienon kylpyläosaston vapaa käyttö. Lähdimme saman tien kylpyläosastolle, jossa on uima-allas, useita porealtaita ja peräti neljä erilaista saunaa.

Saunan, uinnin ja matkustamisen väsyttäminä emme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkoja, joten menimme hotellimme vieressä olevaan Pizzanaut-ravintolaan. Ruoka oli melko hyvää ja kohtuuhintaista. Vaimon pizza prosciutto maksoi 15 euroa ja minun tilaamani pasta carbonara maksoi 9 euroa. Otimme palan painikkeeksi tuopit A le Coq –olutta (50 cl 5,5 eur, 33 cl 4,5 eur).

Seuraavana aamuna kävimme hyvän hotelliaamiaisen jälkeen pikaisesti hotellimme lähellä olevassa Viru-keskuksessa tutustumassa sen tarjontaan. Vaimo oli varannut aamupäivälle itselleen jalkahoidon hotellistamme. Hoito oli hänen mukaansa hyvä ja maksoi vain puolet siitä, mitä vastaava hoito maksaisi Suomessa. Minä vietin sen ajan hikoilemalla hotellimme hyvin varustetussa kuntosalissa.

KGB:n sellistä leivoskahveille

Keskipäivän jälkeen lähdimme taas vanhaan kaupunginosaan, jossa tutustuimme Olevisten kirkon lähellä oleviin Neuvostoliitonturvallisuuspoliisin entisiin vankiselleihin, jotka löytyvät osoitteesta Pagari 1. Kellarikerroksessa sijaitsevat vanhat sellit kertovat ankeaa tarinaa Virossa pitkään vallinneen sosialistisen sortojärjestelmän harjoittamasta väkivallasta. Vanhoihin selleihin on koottu koskettavia tarinoita niissä viruneiden uhrien elämänkohtaloista.  

Sellikierroksen jälkeen meidät yllätti rankka vesisade, joten siirryimme pitämään sadetta perinteikkäässä hienossa Maiasmokk-kahvilassa, joka on mielestäni yksi suositeltavista käyntikohteista Tallinnassa. Hinnat ovat tosin nousseet niistä 1990-luvun alkupuolen ajoista, jolloin vierailimme kahvilassa ensimmäistä kertaa. Silloin kahvin ja konjakin taisi saada yhdellä markalla, mutta ei Maiasmokk nytkään kohtuuttoman kallis ollut. Iso kahvikupillinen maksoi 3,5 euroa ja latte 3,0 euroa. Ostamamme leivokset maksoivat 1,5 euroa ja 4,5 euroa.

Kahvila oli aivan tupaten täynnä erimaalaisia matkailijoita, jotka olivat löytäneet tuon hienosti säilyneen koristeellisen keitaan.

Sateen tauottua jatkoimme matkaa jälleen raatihuoneentorille, jossa poikkesimme nyt vanhassa apteekissa. Apteekki on ilmeisesti toiminut samoilla sijoilla pitkään, koska sen yhteydessä toimii myös mielenkiintoinen apteekkimuseo. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat.

Aikamatka museotunneleissa

Vaimo oli kuullut joltain ystävältään, että Tallinnan linnoituksen vanhat maanalaiset tunnelit ovat mielenkiintoinen kohde. Niinpä kävelimme vanhan kaupunginosan toisella reunalla olevaan linnoitusmuseoon Kiekin de Kökiin, jossa sukelsimme maan alle ikivanhoihin tunneleihin, joita oli käytetty väestönsuojina useissa kaupungin historian vaiheissa. Pääsymaksu oli muutamia euroja.

Viileihin tunneleihin oli koottu kaupungin väestönsuojelutoiminnan historiaa, valokuvia Tallinnan toisen maailmansodan aikaan kokemista pommituksista ja muinaisesineitä kaupungin pitkän historian ajalta. Siellä oli esimerkiksi runsaasti keskiaikaisia kalkkikiviesineitä, joissa oli kaiverruksia ja kirjoitusta, lähinnä saksankielellä. Vanhat esineet kertovat Tallinnan vahvasta hansaperinteestä.

Kiek de Kök –museon torniosassa on myös paljon mielenkiintoista vanhaa esineistöä, mutta sen jätimme aikataulusyistä tällä kertaa väliin.

Kaupunkikierroksen jälkeen rentoutimme jälleen väsyneitä jäseniämme hotellikylpylämme saunoissa ja altaissa. Tunnelma kylpylässä kuten muutenkin hotellissa oli rauhallinen. Hotelli oli selvästi suunniteltu aikuisia matkailijoita silmälläpitäen eikä sen kylpyosastolla ollut vesipuistoille tyypillisiä liukumäkiä. Kylpyosaston lattiat muuttuivat tosin kastuessaan liukkaiksi, joten varovaisuus oli paikallaan.

Pihviä Kaks Kokassa

Illalla olimme sen verran väsyneitä, että etsimme ruokapaikan läheltä hotelliamme. Emme tehneet pöytävarausta, vaan kävelimme noin sadan metrin päässä olevaan Kaks Kokka –ravintolaan, jossa sattui onneksi olemaan vielä tilaa kahdelle. Vaimo tilasti pääruokalistalta  kana-aterian BBQ Free Range Chicken (19 eur) ja minä tilasin pihvin Beef Striploin (23 eur). Alkupaloiksi tilasimme marinoituja oliiveja (7 eur) ja ruuan kyytipojaksi lasilliset viiniä (8 eur/15 cl). Laskumme yhteishinnaksi tuli 70 euroa, joka vastaa jotakuinkin Suomen hintatasoa vastaavan tyyppisessä paikassa.

Ruoka oli hyvää, palvelu ystävällistä, mutta kokonaisuuden hinta-laatusuhde enintään kohtalainen. Annoskoko oli sellainen, että se ehkä riittää hyvin hipsteriasiakkaalle, mutta minulle ja vaimolleni se riitti vain nipin napin. Onneksi urheileva nuorimiespoikamme ei ollut mukanamme, koska hän olisi joutunut käymään ravintolaillan jälkeen nakkikioskilla.

Kaks Kokkaa löytyy monen ruoka- ja matkabloggarin suosituslistalta, mutta noihin suosituslistoihin kannattaa suhtautua varauksella, koska huomattava osa bloggareista on nuoria naisia, jotka arvostavat kaunista esillepanoa enemmän kuin muhkeaa annoskokoa. Plussaa ravintolalle voi antaa tosin siitä, että listalta löytyy maukkaita liharuokia eikä pelkästään trendikkäitä vegevaihtoehtoja.

Paluupäivän aamuna poikkesimme vielä vaimon kanssa nauttimassa hotellin kylpyläosastosta. Kylpemisen jälkeen luovutimme huoneemme, jätimme matkalaukut hotellin säilöön ja lähdimme vielä Viru-keskukseen tuliaisostoksille.

Viru-keskus on nykyään kuin mikä tahansa länsimainen hyvin varustettu ostoskeskus merkkituoteputiikkeineen. Maailman muuttumisesta kertoo jotain se, että Viru-keskuksen yhteydessä toimiva Kaubamaja-tavaratalo, joka oli olemassa jo neuvostoaikana, kilpailee valikoimassa ja tyylikkyydessään Stockmannin Helsingin tavaratalon kanssa.

Tuotteiden hintataso on lähellä Suomen hintoja, joten kovin edullisia löytöjä sieltä tuskin tekee. Ostimme lapsenlapselle vaatteita tuliaisiksi, mutta muuten tyydyimme lähinnä katselemaan ympärillemme.

Iltapäivällä siirryimme satamaan, josta ostimme edullisesti joitakin väkeviä tuliaisia. Sitten nousimme Tallink Star –laivaan, joka vei meidät kohti kotimaata. Söimme jälleen laivan buffetissa, jossa ateria (28 eur/hlö) sisälsi tällä kertaa myös oluen ja viinin.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä laivan kaupassa ostamassa edullista olutta. 24 tölkin pakkaus A le Coq –olutta maksoi 13,90 eur, eli se on huomattavasti edullisempaa kuin kotimaassa. Ostimme siis pari olutkeissiä ja yhden keissin siideriä.

Matka oli oikein onnistunut. Olin yllättynyt siitä, miten paljon Tallinna oli jälleen kehittynyt sen jälkeen, kun vierailin siellä pari vuotta aiemmin. Sataman läheisyyteen oli tullut runsaasti uusia hienoja asuin- ja liikerakennuksia sekä ravintoloita ja kahviloita, joiden terasseilla oli runsaasti väkeä. Tallinna tuntui huomattavasti eläväisemmältä paikalta kuin Helsingin kantakaupunki. Hintataso oli tosin kohonnut, mutta samalla kaupungin tunnelma oli muutenkin kehittynyt entisestään.

Olen aiemmilla Tallinnan-matkoillani vieraillut muun muassa tv-tornissa, miehitysmuseossa ja merimuseossa, joita voin niin ikään suositella kaupungissa vieraileville.

Tallink Megastar. Kuva: Tallink Silja

Tallinkin Megastarin avarat myymälätilat tuovat mieleen tavaratalon.

Pyhän Olavin kirkon ulkoseinässä on mielenkiintoisia kivikaiverruksia.

Pyhän Olavin kirkon kalkkikiveen tehdyissä kaiverruksissa on aiheena muun muassa ihmisen luuranko.

Tallinnan vanhasta kaupunginosasta löytyy kauniita vanhoja julkisivuja.

Tallinnan vanhassa kaupunginosassa on runsaasti pieniä puoteja, joissa myydään käsityötuotteita ja matkamuistoja.

Tallinnan raatihuoneen torilla on päiväsaikaan vilkasta.

Raatihuoneen torilla on mukava istahtaa lasilliselle seuraamaan ihmisvilinää.

Raatihuoneen toria reunustavat hienot vanhat rakennukset.

Vanhassa kaupungissa toimiva Olde Hansa on yksi Tallinnan tunnetuimmista ravintoloista.

Vanhan kaupungin portin läheisyydessä on runsaasti kukkakauppoja.

Kukka-asetelmat ovat hienoja, ja hinnat ovat edullisempia kuin Suomessa.

Viru-hotellin yhteydessä toimivasta Viru-keskuksesta on vuosien varrella kehittynyt nykyaikainen kauppakeskus.

Nykyaikaista arkkitehtuuria edustava Tallink City Hotel sijaitsee Viru-keskuksen vieressä.

Viru-keskus on Tallinnan hermokeskus.

Metropol Spa Hotel on uudehko hotelli, jossa on viihtyisä kylpyosasto.

Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin KGB:n vanhat sellit ovat Tallinnan vanhassa kaupunginosassa lähellä Pyhän Olavin kirkkoa.

KGB:n synkissä selleissä kuulusteltiin niitä, jotka uhmasivat sosialistista pakkovaltaa.

KGB:n vanhoihin selleihin on koottu tarinoita monista ihmiskohtaloista.

Seinille on koottu aikajärjestyksessä etenevä näyttely tiloissa toimineen poliisilaitoksen vaiheista.

Maiasmokk-kahvila on tutustumisen arvoinen paikka.

Maiasmokk-kahvilan leivoksissa on mistä valita.

Maiasmokk-kahvila on täynnä erimaalaisia matkailijoita.

Kahvilan vanhaa sisustusta.

Maiasmokk-kahvila toimii useassa kerroksessa.

Vanhan kiltatalon kaunis sisäänkäynti.

Keskiaikaiset talot luovat Tallinnalle omaleimaisen ilmeen.

Tallinnan kapeat kujat täyttyvät kesällä matkailijoista.

Apteekki ja sen yhteydessä toimiva museo ovat mielenkiintoinen tutustumiskohde.

Apteekkimuseo huokuu historiaa.

Vanhasta apteekista voi ostaa myös uusia rohtoja.

Vanha kaupunginosa on Tallinnan vetonaula.

Vanhassa kaupunginosassa on paljon matkamuistomyymälöitä.

Vanhan kaupungin myymälöissä matkailija voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä.

Vanhan kaupungin muurin vieressä olevissa kojuissa myydään käsityötuotteita.

Viru-hotelli näkyy hyvin vanhan kaupunginosan portin välissä.

Tallinnassa on myös hienoa vanhaa jugend-arkkitehtuuria.

Patsas tervehtii matkailijoita.

Katukyltti opastaa matkailijaa.

Kiek in de Kök –museo on täynnä Tallinnan vanhaa historiaa.

Vahanukke tervehtii tulijaa Tallinnan vanhoissa tunneleissa.

Tunneleiden seinillä on kerrottu niiden historiasta.

Tunnelit ovat toimineet muun muassa väestönsuojana.

Tunneleiden seinille on koottu kaupungista löydettyjä kalkkikivikaiverruksia vuosisatojen varrelta.

Useimmissa kivikaiverruksissa teksti on saksaksi.

Hieno vaakuna on kaiverrettu tähän kalkkikivimöhkäleeseen.

Tunneleissa on ollut myös makuutiloja pidempiaikaista kriisitilannetta varten.

Eestin vapaussodan muistomerkki. Taustalla näkyy muun muassa Vene-teater eli venäläinen teatteri.

Tallinnan taidehalli, joka kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan aikaan neuvostoliittolaisten pommikoneiden tekemässä iskussa.

Katunäkymä Tallinnasta.

Arkkitehti Eliel Saarinen suunnitteli pankkirakennuksen, jossa toimii nykyään Viron kulttuuriministeriö.

Viru-hotelli on yksi Tallinnan tunnetuimmista maamerkeistä.

Pizzanaut-ravintola.

Kaks kokka –ravintola toimii vanhassa kivirakennuksessa.

Kaks Kokka –ravintolan herkullinen pihvi.

Viru-keskuksessa on paljon liikkeitä.

Arabipohattojen omistama luksusjahti oli nyt ankkurissa Tallinnan satamassa oltuaan aiemmin pysäköitynä Helsingissä Katajanokan rannassa.

Tallink Star –laivan buffet-ravintolassa matkailija sai syödä vatsansa täyteen.