Haikon Kartano, Brunssi

Haikon Kartano on klassisen tyylikäs ja viihtyisä paikka. Sunnuntaibrunssista jäi hyvä jälkimaku.

Vierailu Porvoon lähellä sijaitsevassa Haikon Kartanossa kesäisenä sunnuntaina oli mukava kokemus. Kaikki alkoi vaimon ehdotuksesta päivää aiemmin, että lähtisimme Haikkoon sunnuntaibrunssille, eräänlaiselle kesäretkelle.

Vaimo varasi pöydän, ja niinpä suuntasimme automme sunnuntaina 16. kesäkuuta 2019 aamupäivällä kohti Haikkoa. Aurinko paistoi ja kesä oli parhaimmillaan.

Haikkoa lähestyessämme huomasimme, että parkkipaikat olivat tienpientareita myöten täynnä. Kartanolla oli poikkeuksellinen väentungos, koska siellä oli Cadillac-omistajien kokoontuminen, joka keräsi runsaasti yleisöä paikalle.

Löysimme onnekkaasti autollemme kuitenkin paikan ja ilmoittauduimme kartanossa heti ensimmäisen brunssikattauksen alettua kello 12.30.

Nautimme ensin monipuolisen alkuruokapöydän antimista. Otimme vaimon kanssa ruokajuomaksi lasilliset tarjoilijan suosittelemaa miellyttävää mutta silti kohtuuhintaista punaviiniä. Perheen nuorimies otti pullollisen Sandels-olutta.

Alkuruoka tarjoiltiin noutopöydästä, mutta pääruoka tarjoiltiin pöytään. Pääruokavaihtoehtoina oli paistettu kuha korvasienikastikkeella, pitkään haudutettu naudan kuve porterkastikkeella ja paahdetut kukkakaalit ja pähkinä tuoretomaattikastikkeella. Päätimme kaikki kolme ottaa tällä kertaa nautaa.

Niin alkuruoat kuin pääruokakin olivat erittäin maukkaita. Jälkiruokapöydästä otimme vielä kakkua kahvin kera.

Brunssista jäi todella hyvä maku. Ruoka oli erittäin hyvää, miljöö valkoisilla liinoilla katettuine pöytineen ja kartanoympäristöineen oli klassisen tyylikäs ja tarjoilu oli ystävällistä ja luontevaa. Brunssi oli kaiken lisäksi mielestäni kohtuuhintainen (29 euroa per henkilö). Koko brunssi kolmelta hengeltä ruokajuomineen maksoi 107 euroa.

Ruokailun jälkeen kävelimme kartanon ympäristön kauniissa puutarhassa ja meren rannalla ja ihailimme kartanon ympäristössä näytteillä olleita Cadillaceja. Päivä oli kaikin puolin onnistunut.

Linnanmäen uusi ratalaite avautuu

Linnanmäen uusi ratalaite Taiga avautuu yleisölle tiistaina 18. kesäkuuta 2019 kello 11. Taigan tunnus on värikäs kotkalintu.

Linnanmäen huvipuiston uusi ratalaite Taiga avautuu tiistaina 18.6.2019 kello 11.

- Olemme todella innoissamme, että pääsemme avaamaan huikean uuden ratalaitteemme Taigan! Taigan laskeutuminen Linnanmäelle on ollut varsin mittava projekti. Maailmanluokan ratalaitteen rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 2017 ja ennen sitä laitetta on suunniteltu monta vuotta. Taiga on varta vasten suunniteltu Linnanmäelle meidän toiveittemme mukaiseksi ja siinä onkin monia ainutlaatuisia piirteitä, kertoo Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin tiedotteessa. Ratalaitteen toimittaja on arvostettu eurooppalainen Intamin, jonka kanssa Linnanmäki on tehnyt yhteistyötä myös aiemmin. - Yksi elämyksenluojista on se, että siinä on kaksi huikeaa laukaisua. Tämä on varmasti hurjapäiden mieleen! Neljä kieppiä ja huikeat nousut ja laskut ovat omiaan kutittelemaan vatsanpohjasta. Ratalaite myös risteää yhteensä neljän muun Linnanmäen laitteen kanssa, joka tuo uudenlaisia elämyksiä ratalaiteajoon, Linnanmäen tekninen johtaja Anssi Tamminen kuvailee. Taigamatka onkin suunniteltu olevan täynnä erilaisia elämyksellisiä elementtejä. - Minua erityisesti miellyttää niin kutsutut air-time hill-osiot, joissa huvittelijat kokevat Taigan kyydissä kiehtovan painovoimattomuuden tunteen, kertoo Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin ja jatkaa: - Koko Taigan rata on jykevä ja vahva, mutta kyyti on kuitenkin niin yllätyksellinen kuin pehmeäkin. Nauruhermoja kutkuttavan taigamatkan aikana mennään yhteensä neljä kertaa pää alaspäin, katsotaan maisemia radan korkeimmalta kohdalta peräti 52 metristä ja yli kilometrin mittaisella radan huippunopeus kiipii 106 kilometriin tunnissa. Taigassa huvittelijoita kuljettaa kaksi punakeltaista vaunua, joiden keula on kotkalinnun pään muotoinen. Hämärällä Taiga näkyy upeasti Helsinkiin, sillä Taiga-kotkan silmät ja vaunujen sivut hohtavat valoa kulkiessaan yli kilometrin mittaista rataa pitkin. Kumpaankin junaan mahtuu kerrallaan 16 huvittelijaa ja Taigan siiville ehtii tunnissa noin 800 hurjapäätä. Kaikkien Taigamatkaajien tulee olla yli 140- ja alle 195-senttisiä. Vaunuissa on kaksi lineaarimoottoria, joilla ne lähetetään vauhtiin. Tämän jälkeen radan kaksi laukaisua kirittävät Taigan nopeuden huimaksi, yli sadan kilometrin tuntivauhtiin. Ennen Taigan siiville hyppäämistä huvittelijat pääsevät nauttimaan Taiga-metsän kiehtovasta tunnelmasta. Jonotusalueen teemoitus mukailee laitteen mytologiaa, jonka keskiössä on ylväs Taiga-lintu, joka tekee tarkkailulentoja Linnanmäen yllä. Mikäli huvittelija haluaa Linnanmäki-päivän aikana keskittyä Taiga-ajeluihin, voi hän nopeuttaa siiville pääsyä ostamalla kaksi laitelippua tai rannekkeen lisäksi yhden laitelipun ja käyttää laitteen Oikopolkua. Taiga avataan tiistaina 18.6. klo 11. Taigan jonotusalue aukeaa tuolloin jo klo 10.30. -       Toivomme, että Taiga kiinnostaa niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin laiteintoilijoita ja toivotammekin kaikki hurjapäät haastamaan itsensä ja lähtemään ainutlaatuiselle Taiga-matkalle, Adlivankin päättää. Linnanmäki kertoi asiasta tiedotteessaan 13. kesäkuuta 2019.

Julio Iglesias hurmasi Helsingissä

Espanjalainen laulajatähti Julio Iglesias hurmasi yleisön Helsingin jäähallissa.

Yleisö innostui taputtamaan seisaaltaan, kun espanjalainen laulajatähti Julio Iglesias lämmitti suomalaisia musiikillaan Helsingin jäähallissa keskiviikkona 12. kesäkuuta 2019.

Espanjalainen laulajatähti esiintyi innostuneelle yleisölle lähes kaksi tuntia. Ohjelmaan mahtui hänen omia rakastetuimpia hittejään sekä joitakin suosittuja lainakappaleita muilta artisteilta, kuten espanjaksi laulettu Cars-yhtyeen Who’s gone drive you home tonight ja ranskankielinen chanson edesmenneeltä belgialaiselta laulajatähdeltä Jacques Breliltä.

Iglesias kertoi tavanneensa uransa aikana monia musiikkitaivaan tähtiä aina Frank Sinatraa myöten, mutta suurimman vaikutuksen oli hänen mielestään tehnyt juuri Brel.

Laulujensa välissä Iglesias lausui kohteliaita kommentteja Suomesta ja suomalaisista. Hän kehui suomalaisten ahkeraa luonteenlaatua ja korkeatasoista koulutusjärjestelmää.

Iglesiaksen konsertti oli osa 75-vuotiaan artistin 50-vuotistaiteilijakiertuetta.

Linnanmäki, pysäköinti

Linnanmäki pyrkii helpottamaan asiakkaiden kulkua uusilla etäpysäköintijärjestelyillä, koska huvipuiston lähiympäristössä pysäköintitilaa on rajallisesti.

Linnanmäki on julkistanut kolme etäpysäköintiratkaisua, joiden avulla se pyrkii sujuvoittamaan autoilijoiden liikkumista ja pysäköintiä huvipuiston lähialueella.

Lintsin Parkki & Kyyti -palvelu tarjoaa etäparkin Helsingin Messukeskuksessa, josta järjestetään kyyti suoraan Linnanmäen pääportin tuntumaan. Parkki & Kyyti kyyditsee asiakkaita kesälomakauden vilkkaimpana aikana 24.6.-11.8. ja sen hinta on 15 euroa per päivä, sisältäen parkin ja kyydin.

Linnanmäen huvikausi kestää 156 päivää, ja myös kaikkien näiden päivien ajaksi on järjestetty uudenkaltainen parkkipalvelu Lintsin Parkki & Patikka. Pysäköintiratkaisu tarjoaa etäparkin Elimäenkatu 15 Q-Park -pysäköintitalossa, josta matkaa jalan Linnanmäen pääportille on noin vartin verran. 24 tunnin parkkeeraus kustantaa huvittelijoille 3 euroa.

Kumpaa tahansa parkkipalvelua käyttävät autokunnat voivat ajaa suoraan joko Messukeskukseen tai Elimäenkadun Q-Parkkiin ja saapua sieltä Linnanmäelle. Maksu hoidetaan huvipuistopäivän aikana Linnanmäellä ja asiakas saa tällöin lipun sopimushintaista kotimatkaa varten.

Linnanmäelle on sujuvaa saapua myös julkisia kulkuvälineitä käyttäen. Pasilan juna-asemalta Linnanmäelle on noin kilometrin verran matkaa, ja muu julkinen liikenne pysähtyy huvipuiston kummankin portin tuntumassa.

Linnanmäki sijaitsee Helsingin Alppilassa hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä, mutta pysäköintitila alueella on rajallista. Asiakkaiden liikkumisen sujuvoittamiseksi Linnanmäellä mietitään vaihtoehtoisia ratkaisuja etäpysäköintipalvelujen lisäämiseksi. Linnanmäki on myös sopinut yhteistyöstä Lähitaksi Oy:n kanssa, joka tuokin iloa varsinkin teematapahtuma Valokarnevaalin pysäköintiin.

-       Valokarnevaali tuo Alppilan alueelle paljon parkkipaikkaa etsiviä huvittelijoita joka lokakuu. Alppilan asukkaiden toiveita on kuunneltu ja voimmekin iloksemme ilmoittaa, että Valokarnevaalin ajaksi on sovittu yhteistyöstä Lähitaksi Oy:n kanssa. Asiakkaat pääsevätkin huvittelemaan sujuvasti taksikyydillä tapahtuman ajan Elimäenkadun etäparkista, kertoo Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin.

Linnanmäki kertoi uusista pysäköintiratkaisuista tiedotteessaan 24. huhtikuuta 2019.

Menorca, Espanja, rauhallinen saari

Ferreriesin pikkukaupunki tunnetaan kenkätehtaistaan ja tehtaanmyymälöistään. Kaupungin kenkämerkkejä ovat muun muassa  Mascaro ja Ria.

Sunnuntai 26.5.2019

Minulla ja vaimollani oli aikainen herätys sunnuntaiaamuna 26. toukokuuta 2019, koska lentomme Espanjaan Menorcan saarelle lähti kello 5.20. Noin neljä tuntia kestävä lento Helsinki-Vantaalta sujui onneksi melko vaivattoman tuntuisesti välillä torkkuen ja välillä kirjaa lukien.

Lentomme laskeutui aikataulun mukaisesti Maon lentokentälle aamupäivällä. Yllätykseksemme sää Menorcalle saapuessamme oli pilvinen ja vuodenaikaan nähden melko viileä, kun mittari näytti noin 15 lämpöastetta, mikä oli lähellä kotimaan lämpötilaa.

Lentokentällä siirryimme Aurinkomatkojen oppaan johdolla bussiin, joka kuljetti meidät noin vajaassa tunnissa saaren itäreunalta sen lounaiskulmassa Cala en Bosc –nimisessä paikassa olevaan hotelliimme, jonka nimi oli Princesa Playa.

Ensimmäinen päivä kului hotelliin ja sen lähialueeseen tutustuessa. Hotelli Princesa Playa vaikutti oikein siistiltä ja viihtyisältä hotellilta. Allasalue oli avara ja sen läheisyydessä oli myös vaatimaton kuntosali.

Aurinkomatkojen pakettiin kuului puolihoito aamiaisella ja päivällisellä. Koska saavuimme hotelliin noin lounasaikaan, tyydytimme nälkäämme syömällä allasbaarissa burgerit. Ostimme lisäksi hotellin yhteydessä toimivasta pienestä kaupasta sipsejä ja juotavaa.

Teimme iltapäivällä kävelyretken Cala en Boscin keskustaan, joka oli vielä tähän aikaan vuodesta melko hiljainen. Kaikesta näki, että kesän matkailusesonki Menorcan saarella oli vasta alkamaisillaan.

Illansuussa palasimme hotelliin lepäämään matkan rasituksista. Avasin hotellihuoneemme television ja huomasin yllättyen, että sieltä tulee jääkiekkoa espanjalaiselta kanavalta. Seuraavat pari tuntia kului rattoisasti, kun katsoin jääkiekon mm-kisojen jännittävää pronssiottelua Venäjä-Tsekki, jonka Venäjä voitti niukasti.

Sitten kävimme syömässä päivällisen hotellin hyvin varustetussa buffetissa, ja palasimme sen jälkeen katsomaan jälleen Suomen ja Kanadan välistä finaaliottelua, jonka Suomi voitti. Oli mielenkiintoinen kokemus katsoa jääkiekkopeliä televisiosta espanjaksi selostettuna.

Maanantai 27.5.

Seuraavana päivänä jatkoimme tutustumista hotellin ympäristöön.

Noin puolen kilometrin päässä hotellistamme oli meren ranta, jossa pari ravintolaa ja suojaisa hiekkapohjainen poukama uimareita varten. Söimme lounasta rannan ravintolassa, ja totesimme hintatason olevan noin 20-30 prosenttia alle Suomen hintojen.

Vuokrasimme hotellin myymälästä katetun nelipyöräisen polkupyörän, jolla poljimme Cala en Boscin taajaman pieneen keskustaan, joka oli rakentunut pienvenesataman ympärille. Keskustassa oli useita ruokaravintoloita ja drinkkibaareja, jotka vielä tähän aikaan vuodesta olivat lähes tyhjillään. Lisäksi taajamasta löytyi muutama pieni putiikki, joissa myytiin matkamuistoja ja vaatteita.

Vietimme myöhemmin päivällä jonkin verran aikaa myös hotellin allasalueella, jossa oli runsaasti vapaita lepotuoleja, koska sää oli puolipilvinen ja altaan vesi oli vielä melko viileätä. Altaan vesi virkisti mukavasti, kun kävin ensin kuntosalissa hieman hikoilemassa.

Varasimme Aurinkomatkojen oppaan kautta auton seuraaviksi kolmeksi päiväksi paikallisesta Owners Cars –autovuokraamosta. Hinta oli kohtuullinen, kun kolmen päivän vuokra oli vain 100 euroa.

Illalla soimme jälleen päivällistä hotellin buffet-ravintolassa, jossa oli monipuolinen valikoima liha-, kala- ja äyriäisruokia. Puolihoitopaketti sisälsi ruoan, mutta juomista veloitettiin erikseen. Tilasimme yleensä päivällisellä pullollisen mineraalivettä ja pienen pullon viiniä, yleensä Torres-punaviiniä. Viinin hinta oli kohtuullinen, kun 0,7 litran pullon hinta alkoi noin 13 eurosta ja pikkupullon hinta noin 6,5 eurosta.

Ruoka hotellin ravintolassa ei ollut gourmet-tasoa silti kohtalaisen maittavaa. Laajasta valikoimasta löytyi jokaiselle jotakin.

Tiistai 28.5.

Tiistaiaamuna kävin noutamassa kylämme keskustasta vuokra-auton, joka osoittautui Citroen C3 –malliksi.

Lähdimme saman tien ajamaan kohti saaren keskiosissa olevaa Ferreriesin pikkukaupunkia, joka tunnetaan kenkätehtaistaan ja tehtaanmyymälöistään. Autoilu Menorcalla osoittautui helpoksi, koska liikenne oli rauhallista ja saarella on oikeastaan vain yksi poikittaissuuntainen päätie, josta poikkeaa pienempiä teitä pohjoiseen ja etelään.

Noin puolen tunnin ajon jälkeen olimme Ferreriesissä Mascaro-tehtaan myymälän edustalla. Kenkätehtaan mallit olivat siinä määrin kapeita, että vaimoni ei löytänyt sieltä itselleen sopivia jalkineita.

Kenkäkaupungista jatkoimme matkaa itäänpäin noin 350 metriä korkealle Toro-vuorelle, joka on melko tasaisen Menorcan saaren korkein paikka. Vuoren huipulla tutustuimme siellä olevaan kappeliin, ihailimme ympärillä avautuvaa saarimaisemaa ja poikkesimme matkamuistomyymälässä. Tarkkaan katsoen kukkulalta saattoi nähdä myös lyhyen merimatkan päässä Menorcan länsipuolella olevan Mallorcan saaren ääriviivoja.

Toro-vuorelta suuntasimme kohti saaren pohjoisrannalla olevaa Fornellsin kaupunkia, jossa pysähdyimme lounaalle. Ravintolan vieressä olevalla lahdella näkyi jokunen purjevene ja muutama purjelautailija, vaikka sää oli viileä ja tuulinen. Katetulla terassilla istuessani minusta tuntui, että pitkälahkeiset college-housut ja huppari ovat liian ohuet viileässä säässä. Pilvisestä säästä johtuen maisema merenlahdella näytti karulta. Tuntui kuin olisimme olleet jossain Pohjois-Norjassa vuonon rannalla. Toisaalta totesimme, että viileä sää oli sopiva autoilemista ajatellen.

Teimme pienen kävelylenkin Fornellsin kylän keskustassa, joka näytti oikein viihtyisältä ja valokuvaukselliselta, kun aurinkokin hieman pilkisti.

Fornellsista jatkoimme kapeaa tietä noin 20 minuutin ajomatkan päässä olevaan niemen kärkeen Cap de Cavalleriaan. Matkalla pysähdyimme ihailemaan niityllä laiduntavia hevosia. Aurinkomatkojen opas olikin jo bussissa kertonut, että Menorcalla on enemmän hevosia asukasta kohden kuin missään muualla Espanjassa. Toinen mielenkiintoinen näky olivat komeat isot kotkat ja haukat, joita liiteli teiden varsilla.

Cap de Cavalleriassa oli karun kaunista. Niemen kärjessä oli majakka, jonka alapuolella jyrkän kallion alla velloi Välimeri. Poikkesimme majakan läheisyydessä olevassa luolassa, jollaisia Menorcalla on kuulemma paljon.

Keskiviikko 29.5.

Keskiviikkona ajoimme lähellä olevaan Ciutadellan kaupunkiin, joka osoittautui oikein kauniiksi. Ciutadella on vanha kaupunki, joka on syntynyt pitkänomaisen lahden pohjukkaan. Siellä on runsaasti kirkkoja ja muita vanhoja hienoja rakennuksia. Löysimme hyvän parkkipaikan hieman vanhan keskustan ulkopuolelta kadun varresta.

Ciutadellan keskustassa oli myös runsaasti pieniä putiikkeja, joista ostimme muun muassa paikallista Mahon-juustoa kotiin vietäväksi. Iloksemme aurinkokin alkoi lämmittää parin pilvisemmän päivän jälkeen.

Söimme lounasta keskustassa olevan ravintolan terassilla. Rouva tilasi valkosipulissa haudutettuja katkarapuja. Minä otin paneroituja mustekalarenkaita. Oluen kera nuo olivat kelpo lounas.

Ciutadellassa vierähti useampi tunti. Paluumatkalla huomasimme kaupungin ulkopuolella supermarketin, joka olikin yllättävän monipuolinen ja hyvin varustettu. Sieltä löytyi tavaraa aina elintarvikkeista rautakauppatuotteisiin ja vauvanvaatteisiin, ja hintataso oli selvästi edullisempi kuin Ciutadellan keskustan putiikeissa.

Torstai 30.5.

Kolmantena autoilupäivänä teimme lyhyen retken pronssikautiselle hautapaikalle, joka sijaitsee jonkin matkaa Ciutadellasta länteen. Paikka tunnetaan nimellä Naveta des Tudons. Sinne oli helppo löytää, koska paikka on hyvin merkitty ja se sijaitsee saaren ainoan valtatien varrella.

Hautapaikka on kivistä koottu kammio, joka sijaitsi muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä valtatieltä. Kohde on siinä määrin suosittu, että valtatien varressa oli lipunmyyntikoju. Pääsylippu maksoi muutaman euron.

Saimme sovittua hotellimme kanssa, että syömme puolihoitopakettiimme kuuluvan aterian vaihteeksi lounasaikaan. Koska sää oli melko lämmin ja aurinkoinen, vietimme aikaa hotellin uima-altaalla.

Illalla ajoimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä saaren eteläreunalla olevaan kauniiseen Cala Galdanaan, joka on suojaisa lahti meren rannalla. Ystävämme olivat siellä viikon lomalla Melia-hotellissa, joka oli rakennettu hienosti lahden pohjukassa olevalle jyrkänteelle. Cala Galdanan maasto poikkesikin vaihtelevuudellaan meidän hotellimme ympäristön tasaisesta maisemasta.

Ilta oli melko lämmin, joten söimme päivällistä lahden pohjukassa olevan El Mirador -ravintolan terassilla, josta oli hieno näköala lahdelle. Söimme vaimon kanssa maukkaat pihvi, jonka lisukkeena oli perunaa ja Mahon-juustokastiketta.

Illalla tankkasin auton piripintaan, pysäköin sen hotellin viereen ja jätin sovitusti avaimet hotellin vastaanottoon, josta autovuokraamon edustaja tulisi ne noutamaan. Tankatessani havaitsin yllätyksekseni, että Citroen C3 oli kuluttanut bensiiniä kolmen päivän ajossa vain yhteensä 18 litraa. Auto oli kaikin puolin taloudellinen ja miellyttävä matkakumppani. Bensa (95) maksoi 1,409 euroa litralta, eli jotakuinkin Suomen hintatasoa.

Perjantai 31.5.

Perjantai oli melko lämmin päivä, joten oli luontevaa viettää se uima-altaalla rentoutuen. Välillä hikoilin myös kuntosalissa.

Kävelimme myös läheiselle uimarannalle, jossa vaimo pulahti mereen uimaan. Itse katselin rannalta, koska merivesi oli mielestäni vielä hieman liian viileätä.

Söimme lounasta rantaravintolassa. Vaimo otti jälleen valkosipulikatkarapuja. Minä söin pikkumustekaloja.

Lauantai 1.6.

Loikoilimme uima-altaalla, kävin kuntosalissa ja kävin myös lyömässä tennistä erään suomalaisen matkailijan kanssa hotellin tenniskentällä.

Iltapäivällä poikkesimme kävellen lounaalla Cala en Boscin keskustassa, jossa oli tarjolla useita erilaisia ruokaravintoloita. Totesimme jälleen, että syöminen on Espanjassa selvästi edullisempaa kuin Suomessa. Tarjolla oli kolmen ruokalajin menu hintaan 16 euroa per henkilö. Otin alkuruoaksi ison lautasellisen simpukoita, pääruoaksi paistettuja pikkumustekaloja ja jälkiruoaksi kahvin. Olut maksoi pari euroa ekstraa. Vaimo valitsi alkuruoaksi ison salaattiannoksen, pääruoaksi pastan ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen, joka oli niin iso, että siitä riitti minullekin.

Ravintolan terassilta oli mukava katsella ihmisten leppoisaa puuhastelua pienvenesataman ympärillä.

Illalla pakkasimme hyvissä ajoin, koska bussi hakisi meidät lauantaiaamuna hotellilta jo kello 5.30.

Sunnuntai 2.6.

Heräsimme anivarhain. Onneksi hotellimme keittiö oli kattanut suomalaisryhmäämme varten hotellin ravintolaan aamiaista, joten meidän ei tarvinnut lähteä matkalle tyhjin vatsoin.

Aurinkomatkojen asiakkaita oli useassa hotellissa Ciutadellan alueella, joten keräilimme matkustajia bussiin ja ajoimme sitten vajaan tunnin matkan Maon lentokentälle. Matkalla oli vielä mahdollisuus ihailla Menorcan maalaismaisemia. Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin, joten meille jäi sopivasti aikaa shoppailla lentokentän myymälöissä, jotka olivat yllättävän hyvin varustettuja ja joiden hintatasokin oli mielestäni kohtuullinen.

Lento Suomeen lähti aikataulun mukaisesti noin kello 9.25. Suomeen saavuimme noin kello 14.10.

Matka oli kaikin puolin varsin onnistunut, vaikka lämpötila Menorcalla oli varsinkin matkan alkupuolella hieman odotettua alhaisempi. Menorca sopii rauhallista kohdetta hakevalle matkailijalle, mutta maisemiltaan se ei mielestäni ihan pärjää sen vieressä olevalle Mallorcan saarelle

Citroen C3 oli taloudellinen ja miellyttävä matkakumppani.

Toro-kukkulalta näki koko Menorcan saaren.

Toro-kukkulan huipulla oli iso Jeesus-patsas.

Toro-kukkulalle oli pystytetty patsas paikalliselle pappismiehelle, joka oli elänyt 1700-luvulla.

Kukkulan huipulla on myös tunnelmallinen kappeli sisäpihoineen.

Kukkulan huipulla on myös tunnelmallinen kappeli sisäpihoineen.

Fornellsin pikkukaupunki saaren pohjoisrannalla oli valokuvauksellinen.

Palmut reunustavat Fornellsin rantakatua.

Menorcalla on runsaasti hevosia.

Cavalleria-niemen kärjessä on yksi saaren monista majakoista.

Cavalleria-niemen maisemat ovat karun jylhät.

Majakka seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään.

Cavalleria-niemen kärkeä koristaa kiveen hakattu mietelause.

Ciutadellan kaupunki sijaitsee kapean lahden ympärillä.

Ciutadellan keskustassa on hienoja vanhoja hallintorakennuksia.

Ciutadellan keskustassa on vanha piispan asunto ja siihen kuuluva tunnelmallinen sisäpiha.

Piispan pihalla aika on pysähtynyt.

Kukat kukkivat kauniisti piispan puutarhassa.

Erilaiset patsaat koristavat puutarhaa.

Ciutadellan kaunis pienvenesatama.

Ciutadellan jyhkeä katedraali.

Meren elävät ovat suosittua ravintoa Menorcalla. Valkosipulikatkaravut.

Mustekalarenkaita.

Ciutadellan keskustassa on kapeita kujia ja niiden varrella putiikkeja.

Ciutadellan keskustasta on kaunis näkymä pienvenesatamaan.

Ciutadellan eteläpuolella on supermarket, jossa on monipuolinen valikoima ja edulliset hinnat.

Cala en Boscin liikekeskuksessa on pieniä kauppoja ja toimistoja.

Naveta des Tudons on paikka, jossa on pronssikautinen hautakammio.

Naveta des Tudons on yksi Menorcan monista vanhoista hautapaikoista.

El Mirador –ravintolan terassilta aukeaa hieno näkymä Cala Galdanan lahdelle. Taustalla on korkeatasoinen Melia-hotelli.

Valkosipulikatkarapuja.

Minimustekaloja.

Rantanäkymä Cala en Boscissa.

Runsas alkusalaatti ja lasi sangriaa yhdessä Cala en Boscin ruokaravintoloista.

Simpukat ovat edullisia Menorcalla.

Minimustekaloja ja vihanneksia.