Menorca, Espanja, rauhallinen saari

Ferreriesin pikkukaupunki tunnetaan kenkätehtaistaan ja tehtaanmyymälöistään. Kaupungin kenkämerkkejä ovat muun muassa Mascaro ja Ria.

Sunnuntai 26.5.2019

Minulla ja vaimollani oli aikainen herätys sunnuntaiaamuna 26. toukokuuta 2019, koska lentomme Espanjaan Menorcan saarelle lähti kello 5.20. Noin neljä tuntia kestävä lento Helsinki-Vantaalta sujui onneksi melko vaivattoman tuntuisesti välillä torkkuen ja välillä kirjaa lukien.

Lentomme laskeutui aikataulun mukaisesti Maon lentokentälle aamupäivällä. Yllätykseksemme sää Menorcalle saapuessamme oli pilvinen ja vuodenaikaan nähden melko viileä, kun mittari näytti noin 15 lämpöastetta, mikä oli lähellä kotimaan lämpötilaa.

Lentokentällä siirryimme Aurinkomatkojen oppaan johdolla bussiin, joka kuljetti meidät noin vajaassa tunnissa saaren itäreunalta sen lounaiskulmassa Cala en Bosc –nimisessä paikassa olevaan hotelliimme, jonka nimi oli Princesa Playa.

Ensimmäinen päivä kului hotelliin ja sen lähialueeseen tutustuessa. Hotelli Princesa Playa vaikutti oikein siistiltä ja viihtyisältä hotellilta. Allasalue oli avara ja sen läheisyydessä oli myös vaatimaton kuntosali.

Aurinkomatkojen pakettiin kuului puolihoito aamiaisella ja päivällisellä. Koska saavuimme hotelliin noin lounasaikaan, tyydytimme nälkäämme syömällä allasbaarissa burgerit. Ostimme lisäksi hotellin yhteydessä toimivasta pienestä kaupasta sipsejä ja juotavaa.

Teimme iltapäivällä kävelyretken Cala en Boscin keskustaan, joka oli vielä tähän aikaan vuodesta melko hiljainen. Kaikesta näki, että kesän matkailusesonki Menorcan saarella oli vasta alkamaisillaan.

Illansuussa palasimme hotelliin lepäämään matkan rasituksista. Avasin hotellihuoneemme television ja huomasin yllättyen, että sieltä tulee jääkiekkoa espanjalaiselta kanavalta. Seuraavat pari tuntia kului rattoisasti, kun katsoin jääkiekon mm-kisojen jännittävää pronssiottelua Venäjä-Tsekki, jonka Venäjä voitti niukasti.

Sitten kävimme syömässä päivällisen hotellin hyvin varustetussa buffetissa, ja palasimme sen jälkeen katsomaan jälleen Suomen ja Kanadan välistä finaaliottelua, jonka Suomi voitti. Oli mielenkiintoinen kokemus katsoa jääkiekkopeliä televisiosta espanjaksi selostettuna.

Maanantai 27.5.

Seuraavana päivänä jatkoimme tutustumista hotellin ympäristöön.

Noin puolen kilometrin päässä hotellistamme oli meren ranta, jossa pari ravintolaa ja suojaisa hiekkapohjainen poukama uimareita varten. Söimme lounasta rannan ravintolassa, ja totesimme hintatason olevan noin 20-30 prosenttia alle Suomen hintojen.

Vuokrasimme hotellin myymälästä katetun nelipyöräisen polkupyörän, jolla poljimme Cala en Boscin taajaman pieneen keskustaan, joka oli rakentunut pienvenesataman ympärille. Keskustassa oli useita ruokaravintoloita ja drinkkibaareja, jotka vielä tähän aikaan vuodesta olivat lähes tyhjillään. Lisäksi taajamasta löytyi muutama pieni putiikki, joissa myytiin matkamuistoja ja vaatteita.

Vietimme myöhemmin päivällä jonkin verran aikaa myös hotellin allasalueella, jossa oli runsaasti vapaita lepotuoleja, koska sää oli puolipilvinen ja altaan vesi oli vielä melko viileätä. Altaan vesi virkisti mukavasti, kun kävin ensin kuntosalissa hieman hikoilemassa.

Varasimme Aurinkomatkojen oppaan kautta auton seuraaviksi kolmeksi päiväksi paikallisesta Owners Cars –autovuokraamosta. Hinta oli kohtuullinen, kun kolmen päivän vuokra oli vain 100 euroa.

Illalla soimme jälleen päivällistä hotellin buffet-ravintolassa, jossa oli monipuolinen valikoima liha-, kala- ja äyriäisruokia. Puolihoitopaketti sisälsi ruoan, mutta juomista veloitettiin erikseen. Tilasimme yleensä päivällisellä pullollisen mineraalivettä ja pienen pullon viiniä, yleensä Torres-punaviiniä. Viinin hinta oli kohtuullinen, kun 0,7 litran pullon hinta alkoi noin 13 eurosta ja pikkupullon hinta noin 6,5 eurosta.

Ruoka hotellin ravintolassa ei ollut gourmet-tasoa silti kohtalaisen maittavaa. Laajasta valikoimasta löytyi jokaiselle jotakin.

Tiistai 28.5.

Tiistaiaamuna kävin noutamassa kylämme keskustasta vuokra-auton, joka osoittautui Citroen C3 –malliksi.

Lähdimme saman tien ajamaan kohti saaren keskiosissa olevaa Ferreriesin pikkukaupunkia, joka tunnetaan kenkätehtaistaan ja tehtaanmyymälöistään. Autoilu Menorcalla osoittautui helpoksi, koska liikenne oli rauhallista ja saarella on oikeastaan vain yksi poikittaissuuntainen päätie, josta poikkeaa pienempiä teitä pohjoiseen ja etelään.

Noin puolen tunnin ajon jälkeen olimme Ferreriesissä Mascaro-tehtaan myymälän edustalla. Kenkätehtaan mallit olivat siinä määrin kapeita, että vaimoni ei löytänyt sieltä itselleen sopivia jalkineita.

Kenkäkaupungista jatkoimme matkaa itäänpäin noin 350 metriä korkealle Toro-vuorelle, joka on melko tasaisen Menorcan saaren korkein paikka. Vuoren huipulla tutustuimme siellä olevaan kappeliin, ihailimme ympärillä avautuvaa saarimaisemaa ja poikkesimme matkamuistomyymälässä. Tarkkaan katsoen kukkulalta saattoi nähdä myös lyhyen merimatkan päässä Menorcan länsipuolella olevan Mallorcan saaren ääriviivoja.

Toro-vuorelta suuntasimme kohti saaren pohjoisrannalla olevaa Fornellsin kaupunkia, jossa pysähdyimme lounaalle. Ravintolan vieressä olevalla lahdella näkyi jokunen purjevene ja muutama purjelautailija, vaikka sää oli viileä ja tuulinen. Katetulla terassilla istuessani minusta tuntui, että pitkälahkeiset college-housut ja huppari ovat liian ohuet viileässä säässä. Pilvisestä säästä johtuen maisema merenlahdella näytti karulta. Tuntui kuin olisimme olleet jossain Pohjois-Norjassa vuonon rannalla. Toisaalta totesimme, että viileä sää oli sopiva autoilemista ajatellen.

Teimme pienen kävelylenkin Fornellsin kylän keskustassa, joka näytti oikein viihtyisältä ja valokuvaukselliselta, kun aurinkokin hieman pilkisti.

Fornellsista jatkoimme kapeaa tietä noin 20 minuutin ajomatkan päässä olevaan niemen kärkeen Cap de Cavalleriaan. Matkalla pysähdyimme ihailemaan niityllä laiduntavia hevosia. Aurinkomatkojen opas olikin jo bussissa kertonut, että Menorcalla on enemmän hevosia asukasta kohden kuin missään muualla Espanjassa. Toinen mielenkiintoinen näky olivat komeat isot kotkat ja haukat, joita liiteli teiden varsilla.

Cap de Cavalleriassa oli karun kaunista. Niemen kärjessä oli majakka, jonka alapuolella jyrkän kallion alla velloi Välimeri. Poikkesimme majakan läheisyydessä olevassa luolassa, jollaisia Menorcalla on kuulemma paljon.

Keskiviikko 29.5.

Keskiviikkona ajoimme lähellä olevaan Ciutadellan kaupunkiin, joka osoittautui oikein kauniiksi. Ciutadella on vanha kaupunki, joka on syntynyt pitkänomaisen lahden pohjukkaan. Siellä on runsaasti kirkkoja ja muita vanhoja hienoja rakennuksia. Löysimme hyvän parkkipaikan hieman vanhan keskustan ulkopuolelta kadun varresta.

Ciutadellan keskustassa oli myös runsaasti pieniä putiikkeja, joista ostimme muun muassa paikallista Mahon-juustoa kotiin vietäväksi. Iloksemme aurinkokin alkoi lämmittää parin pilvisemmän päivän jälkeen.

Söimme lounasta keskustassa olevan ravintolan terassilla. Rouva tilasi valkosipulissa haudutettuja katkarapuja. Minä otin paneroituja mustekalarenkaita. Oluen kera nuo olivat kelpo lounas.

Ciutadellassa vierähti useampi tunti. Paluumatkalla huomasimme kaupungin ulkopuolella supermarketin, joka olikin yllättävän monipuolinen ja hyvin varustettu. Sieltä löytyi tavaraa aina elintarvikkeista rautakauppatuotteisiin ja vauvanvaatteisiin, ja hintataso oli selvästi edullisempi kuin Ciutadellan keskustan putiikeissa.

Torstai 30.5.

Kolmantena autoilupäivänä teimme lyhyen retken pronssikautiselle hautapaikalle, joka sijaitsee jonkin matkaa Ciutadellasta länteen. Paikka tunnetaan nimellä Naveta des Tudons. Sinne oli helppo löytää, koska paikka on hyvin merkitty ja se sijaitsee saaren ainoan valtatien varrella.

Hautapaikka on kivistä koottu kammio, joka sijaitsi muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä valtatieltä. Kohde on siinä määrin suosittu, että valtatien varressa oli lipunmyyntikoju. Pääsylippu maksoi muutaman euron.

Saimme sovittua hotellimme kanssa, että syömme puolihoitopakettiimme kuuluvan aterian vaihteeksi lounasaikaan. Koska sää oli melko lämmin ja aurinkoinen, vietimme aikaa hotellin uima-altaalla.

Illalla ajoimme noin puolen tunnin ajomatkan päässä saaren eteläreunalla olevaan kauniiseen Cala Galdanaan, joka on suojaisa lahti meren rannalla. Ystävämme olivat siellä viikon lomalla Melia-hotellissa, joka oli rakennettu hienosti lahden pohjukassa olevalle jyrkänteelle. Cala Galdanan maasto poikkesikin vaihtelevuudellaan meidän hotellimme ympäristön tasaisesta maisemasta.

Ilta oli melko lämmin, joten söimme päivällistä lahden pohjukassa olevan El Mirador -ravintolan terassilla, josta oli hieno näköala lahdelle. Söimme vaimon kanssa maukkaat pihvi, jonka lisukkeena oli perunaa ja Mahon-juustokastiketta.

Illalla tankkasin auton piripintaan, pysäköin sen hotellin viereen ja jätin sovitusti avaimet hotellin vastaanottoon, josta autovuokraamon edustaja tulisi ne noutamaan. Tankatessani havaitsin yllätyksekseni, että Citroen C3 oli kuluttanut bensiiniä kolmen päivän ajossa vain yhteensä 18 litraa. Auto oli kaikin puolin taloudellinen ja miellyttävä matkakumppani. Bensa (95) maksoi 1,409 euroa litralta, eli jotakuinkin Suomen hintatasoa.

Perjantai 31.5.

Perjantai oli melko lämmin päivä, joten oli luontevaa viettää se uima-altaalla rentoutuen. Välillä hikoilin myös kuntosalissa.

Kävelimme myös läheiselle uimarannalle, jossa vaimo pulahti mereen uimaan. Itse katselin rannalta, koska merivesi oli mielestäni vielä hieman liian viileätä.

Söimme lounasta rantaravintolassa. Vaimo otti jälleen valkosipulikatkarapuja. Minä söin pikkumustekaloja.

Lauantai 1.6.

Loikoilimme uima-altaalla, kävin kuntosalissa ja kävin myös lyömässä tennistä erään suomalaisen matkailijan kanssa hotellin tenniskentällä.

Iltapäivällä poikkesimme kävellen lounaalla Cala en Boscin keskustassa, jossa oli tarjolla useita erilaisia ruokaravintoloita. Totesimme jälleen, että syöminen on Espanjassa selvästi edullisempaa kuin Suomessa. Tarjolla oli kolmen ruokalajin menu hintaan 16 euroa per henkilö. Otin alkuruoaksi ison lautasellisen simpukoita, pääruoaksi paistettuja pikkumustekaloja ja jälkiruoaksi kahvin. Olut maksoi pari euroa ekstraa. Vaimo valitsi alkuruoaksi ison salaattiannoksen, pääruoaksi pastan ja jälkiruoaksi jäätelöannoksen, joka oli niin iso, että siitä riitti minullekin.

Ravintolan terassilta oli mukava katsella ihmisten leppoisaa puuhastelua pienvenesataman ympärillä.

Illalla pakkasimme hyvissä ajoin, koska bussi hakisi meidät lauantaiaamuna hotellilta jo kello 5.30.

Sunnuntai 2.6.

Heräsimme anivarhain. Onneksi hotellimme keittiö oli kattanut suomalaisryhmäämme varten hotellin ravintolaan aamiaista, joten meidän ei tarvinnut lähteä matkalle tyhjin vatsoin.

Aurinkomatkojen asiakkaita oli useassa hotellissa Ciutadellan alueella, joten keräilimme matkustajia bussiin ja ajoimme sitten vajaan tunnin matkan Maon lentokentälle. Matkalla oli vielä mahdollisuus ihailla Menorcan maalaismaisemia. Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin, joten meille jäi sopivasti aikaa shoppailla lentokentän myymälöissä, jotka olivat yllättävän hyvin varustettuja ja joiden hintatasokin oli mielestäni kohtuullinen.

Lento Suomeen lähti aikataulun mukaisesti noin kello 9.25. Suomeen saavuimme noin kello 14.10.

Matka oli kaikin puolin varsin onnistunut, vaikka lämpötila Menorcalla oli varsinkin matkan alkupuolella hieman odotettua alhaisempi. Menorca sopii rauhallista kohdetta hakevalle matkailijalle, mutta maisemiltaan se ei mielestäni ihan pärjää sen vieressä olevalle Mallorcan saarelle