Tikkurila, sisäfilettä ja maksaa

Mama Mozzan sisäfilepihvi.

Vantaan Tikkurila on taajama, jossa on perinteisesti ollut runsaasti pubi-tyyppisiä juomaravintoloita mutta vain muutama varteenotettava ruokaravintola. Nyt tilanne on parantunut, kun Tikkurilaan Kielotien varteen on avautunut hiljattain ruokaravintola Mama Mozza ja uuteen asemarakennukseen Dixiin on tullut useita ruokapaikkoja.

Poikkesin tällä viikolla Tikkurilan Mama Mozzassa ja totesin jälleen, että se on siisti ja hyvä pieni ruokaravintola. Ateriaan kuuluu runsas alkupalapöytä ja ainakin liharuuat, joita olen muutaman kerran testannut, ovat oikein hyviä.

Minulle on melkein tullut tavaksi, että tilaan Mama Mozzassa alacarte-ruokalistan ensimmäisen vaihtoehdon, joka on naudan sisäfilepihvi. Niin tein jälleen sunnuntaina enkä pettynyt. Pihvi mediumiksi paistettuna, maustevoilla ja lohkoperunoilla höystettynä oli oikein hyvä valinta, jossa hinta ja laatu olivat kohdallaan. Hinta oli 22,80 euroa, mikä ei mielestäni ole paljon hyvästä pihvistä. Palvelu oli asiallista ja ystävällistä.

Juomaksi valitsin lasillisen talon punaviiniä, joka sopi hyvin pihvin kyytipojaksi.

Mama Mozzalla on toinen ravintola Vantaan Pakkalassa. Se on tilavampi, mutta ei mielestäni niin viihtyisä kuin Tikkurilan ravintola.

Seuraavana iltana poikkesin Tikkurilassa Tikkuraitti-kävelykadun varrella jo pitkään toimineessa Oklahomassa. Oklahoma on rento ravintola, joka on tunnettu erityisesti reiluista burgereistaan ja pihveistään. Ajan hengen mukaisesti listalta löytyy myös muutama kasvisvaihtoehto.

Itse tilasin alacarte-listalta Settler’s Pan –vaihtoehdon, joka sisältää pariloitua naudanmaksaa, paistettua sipulia, punaviinikastiketta, valkosipuliperunoita ja puolukkaa. Juomaksi valitsin jälleen talon punaviinin.

Annos oli oikein maistuva. Maksaruuat jakavat mielipiteitä, mutta minä syön niitä tuon tuosta mielelläni. Annoksen hinta oli 21 euroa, jota voi pitää Suomen oloissa kohtuullisena.

Seurueeni muiden jäsenten tilaukset olivat Steak Cherokee eli 300 gramman ulkofileepihvi paahdetuilla perunoilla hintaan 32 euroa, Leaf Steak of Beef eli lehtipihvi ranskalaisilla perunoilla hintaan 24 euroa ja Chicken Kiev eli Kievin kanaa hintaan 23 euroa. Koko nelihenkinen pöytäseurue ilmaisi tyytyväisyytensä ruokiin ja juomiin, joten ilta oli onnistunut. Pöytäseurueen laskun kokonaishinta oli 124 euroa veroineen eli ihan kohtuullista. Palvelu oli Oklahomassakin asiallisen ystävällistä.

Oklahoman pariloitua naudan maksaa.

Ravintola Meritorppa, ravut

Ruoka oli erittäin hyvää ja seura huippuluokkaa, kun pääsin heinäkuun lopulla maistelemaan Ravintola Meritorpan herkkuja. Päivän teemana olivat ravut, mutta paljon muutakin hyvää oli tarjolla kuten paahdettua lohta, karitsan potkaa ja maistuvia viinejä.

Ravintola Meritorppa, joka on osa Hilton Helsinki Kalastajatorppaa, on viihtyisä ravintola, jossa olen viettänyt monta mukavaa herkutteluhetkeä. Ruoka on hyvää, palvelu toimii ja ikkunan takana avautuu näköala Laajalahdelle.

Kirjoittaja vieraili Meritorpassa rapulounaalla 31. heinäkuuta 2018.

Meritorpan rapumenu on tarjolla 12.9.2018 saakka.

Johanna Uimonen (keskellä) toimi tilaisuuden emäntänä. Toimittajat Thea Ekholm (vas.) ja Riikka Hollo (oik.) kuuluivat iloiseen lounasseurueeseen.

Karibia, Antigua, Barbados

Martiniquen saarella on runsaasti rauhallisia palmurantoja.

Palmurantoja, turkoosinsinistä merta, lämpöä ja muistoja Kolumbuksen retkistä. Kaikkea näitä matkailija löytää Itä-Karibian saarilta, mutta saarissa on myös eroja.

Antiguan saari oli laivamme Kristina Katarinan ensimmäinen rantautumispaikka Itä-Karibialla viikon kestäneen Atlantin-ylityksen jälkeen. Pääkaupunkia St John’sia lähestyttäessä ensimmäisenä kiinnitti huomiota rannan iloisen värikkäät talot.

Antigua sai aiemmin elantonsa sokeriviljelmistä mutta nykyään se elää matkailusta. St John’sin sataman tuntumassa on vieri vieressä pieniä putiikkeja, jotka houkuttelevat satamassa pistäytyvien loistoristeilijöiden matkustajia ostoksille.

Saari on kumpuileva ja sen rannoilla on paljon pieniä suojaisia poukamia, mikä teki siitä brittiläiselle laivastolle otollisen tukikohdan 1700-luvulla. Noilta ajoilta ovat muistona monet armeijan vanhat rakennukset ja amiraali Nelsonilta nimensä saanut vanha telakka, joka on entisöity hienosti vanhaan asuunsa.

Eurooppalaiset sotilaat ovat vaihtuneet amerikkalaisiin, koska Yhdysvalloilla on Antigualla tukikohta. Saarelle ovat löytäneet tiensä myös monet viihdemaailman, politiikan tai urheilun julkkikset, jotka ovat hankkineet sieltä vapaa-ajan asuntoja. Paikallinen oppaamme tiesi kertoa, että ainakin kitaristi Eric Clapton, edesmennyt laulaja Whitney Houston, Italian mahtimies Silvio Berlusconi ja näyttelijä Jean-Paul Belmondo omistivat huvilan saarella. Opas esitteli lisäksi poukaman, jossa miljonäärit, muun muassa eras kreikkalainen ministeri, säilyttävät luksusjahtejaan, mutta valitettavasti ministerin alus oli juuri sillä hetkellä poissa, kun suomalaiset veronmaksajat kävivät paikkaa ihailemassa.

Loistohuvilat ja –jahdit ovat vastakohta saaren paikalliselle asutukselle, joka on vaatimatonta. Muutenkin tunnelma saarella on rennon karibialainen, johon kuuluu muun muassa miehillä yleiset pitkät rastatukat.

Ilmastoltaan Antigua on kuivempi ja maisemiltaan hieman karumpi kuin monet muut Itä-Karibian saaret.

Tuntui kuin olisin palannut Eurooppaan, kun laivamme Kristina Katarina saapui yön purjehduksen jälkeen Martiniquen saaren pääkaupungin Fort-De-Francen satamaan. Vehmas ja vihreä Martinique on maisemiensa puolesta aitoa Karibiaa, mutta pääkaupungin laajuus, siisteys, uudehko rakennuskanta kerrostaloineen ja teollisuusalueineen saavat sen tuntumaan eurooppalaiselta satamakaupungilta, ja sitä se oikeastaan onkin. Martinique on osa Ranskaa ja Euroopan Unionia. Ranskalaista tunnelmaa vahvistaa kaikkialla puhuttu ranskan kieli ja katukuvaa hallitsevat Renaultit ja Peugeotit. Ostoksetkin maksetaan euroilla.

Martinique on Karibiaa parhaimmillaan. Sieltä löytyy hienohiekkaisia palmurantoja, hedelmällisiä sademetsiä,
kiemurtelevia maisemateitä sekä hienoja banaani- ja rommiplantaaseja.

Saaren ranskalainen vaikutus on vanhaa perua. Ranskalaiset uudisasukkaat saapuivat Martiniquelle 1600-luvulla ja perustivat puuvilla- ja sokeriruokoplantaaseja ja rommitislaamoita. Saari tunnetaan myös Napoleon I:n vaimon Josephinen kotipaikkana.

Luonto on näyttänyt Martiniquelle myös nurjan puolensa. Saaren pohjoisosissa oleva tulivuori Montagne Pelee purkautui viime vuosisadan alussa ja tappoi kymmeniä tuhansia ihmisiä läheisessä merenrantakaupungissa Saint Pierressä. Kaupungin museossa on paljon esineistöä, muun muassa kuumuudessa haljennut kirkonkello, muistuttamassa tuhosta.

Martiniquelta siirryimme maustesaarena tunnettuun Grenadaan. Suomalaiset muistavat Grenadan lähinnä vuoden 1983 uutislähetyksistä Yhdysvaltain miehitettyä saarivaltiota noin viikon päivät pelätessään sen luisuvan Kuuban vaikutuspiiriin. Grenada nousi uudelleen otsikoihin vuonna 2004, kun se joutui hirmumyrsky Ivanin runtelemaksi.

Saint George’sin satamakaupunki suojaisessa lahdenpoukamassa on mielenkiintoinen nähtävyys. Vanhasta Fort Frederickin linnakkeesta avautuu kaupunkiin hieno näköala. Mielenkiintoisia nähtävyyksiä saarella ovat myös Annandalen vesiputous ja Grand Etangin kraaterijärvi.

Lämpötila Grenadassa on miellyttävän lämmin ympäri vuoden, mikä tekee saaresta suuren hedelmä- ja maustetarhan. Autoajelu saaren tuuheiden sademetsien läpi on kuin kasvitieteen oppitunti, kun tietä reunustavat lukemattomat hedelmäpuut ja kasvit kuten bambu, carambola, kaneli, kaakao, muskotti, kahvi ja sitrushedelmät.

Grenadasta matkamme eteni yöpurjehduksella reittimme eteläisimpään kohteeseen Tobagon pienelle saarelle, joka sijaitsee lähellä Etelä-Amerikan mannerta ja Venezuelaa. Saaren eteläisyys tuntui myös ilmastossa, joka oli trooppisen lämmin.

Tobagosta matkailija löytää sademetsiä ja vesiputouksia, joista etenkin Argylen vesiputous on mukava käyntikohde, koska siellä on mahdollisuus pulahtaa virkistävään veteen ja tutustua opastetusti trooppisiin kasvilajeihin.

Mielenkiintoinen ilmiö niin Tobagossa kuin muillakin Itä-Karibian saarilla on, että saaren itäpuolisilla rannoilla ei näy uimareita. Tämä johtuu Atlantin puoleisten rantojen vaarallisista merivirtauksista, joita vain uhkarohkeat surfaajat uhmaavat. Länsirannoilta löytyy Tobagossakin hyviä uima- ja sukeltelukohteita.

Viimeinen satamamme Karibialla oli Barbadoksen Bridgetown, joka on vilkkaan ja tiheään asutun saaren pääkaupunki. Barbadoksella näkee paljon amerikkalaisia turisteja, mutta myös Englannin vaikutus näkyy yhä vahvana 1960-luvulla päättyneen siirtomaa-ajan jäljiltä. Britti-isäntien vanhat sokeriruokoplantaasit kartanoineen ovat mielenkiintoinen tutustumiskohde. Muita nähtävyyksiä saarella ovat muun muassa Harrisonin tippukiviluola ja vanhat goottilaistyyliset kirkot kuten St.John’sin kirkko.

Barbadokseltakin matkailija löytää hienoja palmurantoja, mutta muuten saari on maisemiltaan tasaisempi ja tylsempi kuin muut Itä-Karibian saaret.

Barbadokselle oli hieno päättää risteily Kap Verdestä Atlantin yli Karibialle. Ilmastonmuutos oli huomattava, kun Barbadoksen Bridgetownissa nousin lentokoneeseen ja noin kymmenen tuntia myöhemmin astuin Helsinki-Vantaalla Suomen kylmään talveen.

Kirjoittaja vieraili Karibialla 7.-11. tammikuuta 2012 Kristina Cruises -yhtiön järjestämällä matkalla. Risteily Itä-Karibian saarilla oli osa suomalaisen M/S Kristina Katarinan risteilyä, johon sisältyi lähtö Kap Verdeltä, Atlantin ylitys ja risteily Karibian saarilla. Karibian saarilla laiva poikkesi seuraavasti: 7.1.2012 Antigua, 8.1. Martinique, 9.1. Grenada, 10.1. Tobago ja 11.1. Barbados.
Teksti ja kuvat: Lapintiira 

Brittiläiset siirtomaaisännät johtivat plantaasejaan Barbadoksella hienoista kartanoista.

Antiguan poukamat tarjoavat suojaisan paikan miljonäärien huviloille ja loistoveneille.

Kap Verde, Sao Vicente, Mindelo

 

Mindelon kalakauppiaat myyvät Kap Verden saaria ympäröivästä Atlantista pyydettyä saalista.

Aurinko ja lämmin tuulenhenkäys tervehtivät minua, kun astun lentokoneesta ulos Kap Verden saariryhmän suurimman saaren Santiagon kentällä. Kontrasti on suuri matkailijalle, joka on noin kahdeksan tuntia aiemmin noussut koneeseen Suomen talvipakkasesta.
Lämpö ja maisemien etelämaalainen karuus saavat minut hetkeksi tuntemaan siltä, kuin olisin laskeutunut Kanarian saarille. Mutta tunnelma kentällä on jotenkin afrikkalaisempi, kun tummaihoinen ystävällinen kenttähenkilökunta vastaanottaa kaukaa pohjoisesta saapuvia matkailijoita.
Kap Verden luonne noin kymmenen saaren muodostamana itsenäisenä minivaltiona tulee pian tutuksi, kun matkailijaryhmämme siirtyy lähes suoraa päätä ilman aikaa vieviä maahantulomuodollisuuksia lentokenttäterminaalista Praian kaupungin satamaan ja sieltä risteilylaivalla Sao Vicenten saarelle Mindelon kaupungin laituriin.
Mindelon kaupunki on karujen vuorten ympäröimä valokuvauksellinen pienehkö kaupunki, jossa näkyy merkkejä vauraasta menneisyydestä. Kaupunki toimi vuosisatojen ajan Atlantin ylittävien kauppalaivojen, löytöretkeilijöiden ja orjakauppiaiden kohtauspaikkana, mikä on antanut paikalle leimansa. Kaupungin kujia reunustavat vanhat talot, joista monien seiniä koristavat siirtomaatyyliset ikkunaluukut. Kap Verde sai itsenäisyyden vuonna 1975 kuuluttuaan sitä ennen Portugaliin satojen vuosien ajan. Entisen emomaan vaikutus näkyy yhä  kielessä, paikannimissä, katukylteissä ja kirkkorakennuksissa.
Mindelossa matkailija tuntee olevansa jossakin Euroopan, Afrikan ja Etelä-Amerikan välimaastossa, eikä ihme, sillä tuon kolmion sisällä Kap Verde sijaitsee. Senegalin merialueen edustalla sijaitseva saarivaltio oli aikoinaan läntisin pysähdyspiste pitkään ja vaativaan Atlantin ylitykseen valmistautuville löytöretkeilijöille ja kauppiaille. Saariryhmän asukkaista monet ovat orjien jälkeläisiä, mutta joukossa on myös portugalilaisten jälkeläisiä. Tänäkin päivänä Afrikan mantereelta saapuu Kap Verdelle muun muassa katukaupustelijoita, kun taas Portugalista saapuu lomanviettäjiä. Eteläamerikkalaisen vivahteen saarille antaa nuoren väestön harrastama capoeira, brasilialainen liikuntalaji, joka on eräänlainen itsepuolustuslajin ja tanssin välimuoto.
Monet kapverdeläiset ovat muuttaneet leveämmän leivän ääreen ulkomaille, lähinnä Portugaliin, koska kuivuudesta ja luonnovarojen niukkuudesta kärsivä saariryhmä ei pysty elättämään kaikkia asukkaitaan. Kansainvälinen taloudellinen tuki ja ulkomailla työskentelevien kansalaisten kotiin lähettämät rahalähetykset ovat tärkeä tulonlähde köyhässä maassa. Työttömyys Kap Verdessä on korkea. Ehkä siitä johtuen tunnelma Mindelon kaupungissa on kiireetön.  Taloudellisesta niukkuudesta huolimatta muukalaiseen suhtaudutaan ystävällisesti ja maan poliittinen tilanne on vakaampi kuin useimmissa muissa Afrikan maissa.
Lähes ympäri vuoden pilvettömältä taivaalta paistava aurinko aiheuttaa Kap Verdessä kuivuutta, mutta samalla se on yhä tärkeämpi luonnonrikkaus, koska se houkuttelee maahan yhä enemmän matkailijoita. Kap Verdestä matkailija löytää lämpöä, rauhallisia hiekkarantoja ja eksotiikkaa, jotka ovat toistaiseksi säästyneet massaturismilta. Leppeä koillistuuli pitää lämpötilan sopivissa  lukemissa. Saarissa on myös eroja. Sao Vicenten luoteispuolella oleva Santo Antao on vihreä ja hedelmällinen , kun korkeat vuorenharjanteet keräävät kosteutta pilvistä.
Meri on kapverdeläisten vilja-aitta, ja sen huomaa myös Mindelon kujilla. Nuoret ja vanhat kalakauppiaat kauppaavat makrilleja ja mustekaloja, jotka on vastikään pyydetty Atlantista.
Maailmalla tunnetuin kapverdeläinen on ollut fadoa muistuttavasta morna-musiikistaan tunnettu laulaja Cesária Évora, joka menehtyi joulukuussa 70-vuotiaana. Évoran kerrotan halunneen esiintyä paljain jaloin osoittaakseen solidaarisuutta Kap Verden köyhille. Laulajatar oli myös maailman ruokaohjelman WFP:n nälänvastainen lähettiläs.
Valmismatkoja Kap Verdelle järjestää muun muassa Tjäreborg.
Kirjoittaja vieraili Kap Verdellä 29.-31.12.2011 Kristina Cruises -yhtiön järjestämällä matkalla. Kap Verde oli ensimmäinen kohde suomalaisen M/S Kristina Katarinan risteilyllä, johon sisältyi lähtö Kap Verdeltä, Atlantin ylitys ja risteily Karibian saarilla.
Teksti ja kuvat: Lapintiira.

Mindelon kaupunki nähtynä suomalaisen risteilylaivan Kristina Katarina takakannelta.

Värikäs Lisbon-kahvilan talo muistuttaa Mindelossa entisestä emämaasta Portugalista. Katuelämä kaupungissa on vilkasta.

Mindelon kauppahallissa matkailija näkee monia oudon näköisiä hedelmiä ja vihanneksia.

Capoeira, brasilialainen liikuntalaji, joka on eräänlainen itsepuolustuslajin ja tanssin välimuoto.

Sao Vicenten saarella Monteverden vuorelta avautuu hieno näköala Mindelon kaupunkiin. Kirkkaalla säällä sieltä näkee myös lähisaariin.

Marrakech, Marokko

Koutoubian moskeija on Marrakechin tunnetuimpia maamerkkejä. Sen minareetti helpottaa kaupungissa suunnistamista.

Astun ulos Marrakechin lentoasemarakennuksesta aurinkoisena marraskuun alun iltapäivänä. Marokon sää on lämmin muttei hiostava.

Vasta nyt saan kokonaiskuvan Menara-lentoaseman terminaalista, joka on vaikuttava. Vuonna 2008 valmistunut ja sveitsiläisen arkkitehtitoimiston suunnittelema rakennus on joissakin listauksissa valittu yhdeksi maailman kauneimmista lentoasemarakennuksista.

Vaalea, moderni lentokenttärakennus muodostaa hienon kontrastin vieressä avautuvaan, noin miljoonan asukkaan Marrakechiin, jonka terrakottavärillä maalatut talojen julkisivut yhdessä kaupunkia ympäröivän ruskean erämään kanssa saavat sen hehkumaan punaisena. Siitä on peräisin lempinimi Punainen kaupunki.

Hyppään taksiin, joka lähtee kuljettamaan minua hotelliini. Auton ikkunasta katsoen Marrakechin talot näyttävät melko matalilta. Myöhemmin kuulen oppaalta, että talojen korkeus on rajoitettu julkisivusäännöillä, jottei kaupungin kuuluisin moskeija, Koutoubia, jäisi muiden rakennusten varjoon.

Kaupunkikuva näyttää arabityylisine rakennuksineen melko vanhalta, eikä ihme, onhan kaupunki perustettu noin tuhat vuotta sitten. Entisen siirtomaavallan, Ranskan vaikutus näkyy sekin selvästi, koska nimet tiekylteissä on kirjoitettu sekä arabiaksi että ranskaksi.

Taksi kuljettaa minut alle kymmenen minuutin matkan päässä olevaan hotelliini Le GrandSavoyhin. Se on tyyppiesimerkki Marrakechin uudehkoista hotelleista. Se on kohtuuhintainen mutta silti korkeatasoinen ja ylellinen. Huoneet ovat tilavia, uima-allasalueet ovat avaria ja hotellin hyvään varusteluun kuuluvat muun muassa kuntosali ja monipuolinen kylpyläosasto suomalaisine ja turkkilaisine saunoineen.

Hotellin ulko-ovella portieeri ohjaa vieraat metallinpaljastimen läpi ja tarkistaa kaikkien tulijoiden kassit. Ehkä juuri tällaisten turvajärjestelyjen ansiosta Marokko on säästynyt viime vuosina terrori-iskuilta, jotka ovat piinanneet joitakin muita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioita. Näen metallinpaljastimia myöhemmin myös muiden hyvätasoisten hotellien ja ravintoloiden ovilla.

Hotellin monipuolisen aamiaisen jälkeen menen tutustumaan lähellä olevaan noin 800 vuotta sitten perustettuun Menaran puutarhaan, jonka oliivipuiden ympäröimä tekojärvi ruokkii kaupungin kastelujärjestelmää. Oppaani kertoo, että altaan vesi on peräisin yli 4000 metrin korkeuteen nousevilta Atlas-vuorilta, joiden muodostama nauha siintää taivaanrannalla kaakossa. Ruokin altaassa polskivia karppeja leipäpalasilla hetkisen ja siirryn sitten taksilla vanhaan kaupunginosaan eli Medinaan.

Vaikka Marrakechissa on noin miljoona asukasta, se tuntuu kompaktilta ja helposti hahmotettavalta, erityisesti vanha kaupunki, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä hotelliltani ja jossa ovat mielenkiintoisimmat nähtävyydet.

Vanhassa kaupungissa suunnistan Bahian palatsiin, jonka varakas sulttaani rakennutti 1800-luvulla itselleen ja vaimoilleen. Opas esittelee palatsin koristeltuja seiniä ja kattoja ja niiden arabiankielisiin teksteihin kätkeytyviä tarinoita. Palatsin korkeat huoneet säilyvät kesäkuumallakin viileinä, koska lämpö nousee ylös katon rajaan.

Hämyiset huoneet ja hiljaiset sisäpihat muodostavat rauhoittavan vastakohdan ulkona sykkivälle katuvilinälle.

Poikkean välillä lounaalla Mövenpick-hotellin Jamra-ravintolassa, joka tarjoilee herkullista miekkakalaa jättiläiskatkarapujen kera. Koska kaupunki on sisämaassa, meren elävät on tuotu pöytään kauempaa, mutta alkupaloina olevat vihannekset ja jälkiruokana olevat hedelmät ovat taattua lähiruokaa. Mövenpick-hotelli tarjoaa myös silmän ruokaa, koska hiljattain uudistetun hotellin sisustus on kuin taideteos, jossa on käytetty koristuksena maan alkuperäisväestön berberien vanhaa esineistöä kuten sapeleita ja kamelisatuloita.

Hyvän lounaan jälkeen jatkan kaupunkikierrostani ja siirryn Majorellen puistoon, joka on kuin viileä varjoisa keidas, jonne on hyvä paeta iltapäivän kuumuutta. Majorellen puistossa on lukemattomia erilaisia kasveja ja siellä on myös sen edesmenneen omistajan, ranskalaisen muotisuunnittelijan Yves Saint Laurentin muistomerkki. Marrakech oli Laurentille Ranskan ohella kuin toinen koti ja hänen luonaan vieraili siellä monia kulttuurin ja viihteen supertähtiä aina 1960-luvulta 2000-luvun alkuun.

Majorellesta siirryn täysin erilaiseen maailmaan, vanhan kaupungin basaareihin eli soukeihin. Siellä on myytävänä herkkuja, metallikäsitöitä, mattoja, vaatteita ja melkeinpä mitä vaan. Tinkiminen kuuluu asiaan Marokon markkinoilla. Mattokauppias lupaa tarvittaessa lähettää maton perässä kuriiripalvelulla, jos teen kaupat. Mutta sanon harkitsevani vielä asiaa.

Aikani basaarikäytäviä kierreltyäni päädyn isolle torille, Jemaa el-Fnalle, joka on täynnä hälinää, tuoksuja, myyntikojuja ja monenlaisia esiintyjiä, jotka tempuillaan keräävät yleisöltä rahaa. Näen torilla oikeita käärmeenlumoojia, jotka ovat laskeneet kobria ja muita, vaarattomampia käärmeitä luikertelemaan maahan yleisön ihmeteltäväksi. He tulevat pyytämään minulta rahaa, koska otin heidän käärmeistään kuvia. Marokossa hyviin tapoihin kuuluukin se, että esiintyville taiteilijoille ja temppuilijoille annetaan muutama lantti. Muutenkin juomarahojen antaminen helpottaa asioiden hoitamista.

Käärmeenlumoojien lisäksi näen muun muassa korteista ennustajia ja miehiä, joilla on kesytetty haukka tai kana. Esiintyjiä on joka lähtöön.

Tunnelma Jemaa el-Fna –torilla on ainutlaatuinen ja eksoottinen. Siellä kannattaa jokaisen Marrakechiin tulevan poiketa.

Vanhan kaupungin laitamilla tutustun vanhaan juutalaiskaupunginosaan. Vaikka Marokko on suhtautunut melko suvaitsevasti juutalaisiin, useimmat näistä muuttivat viime vuosisadalla ulkomaille, muun muassa Israeliin. Jäljelle jäivät heidän vanhat korttelinsa, jotka tunnistaa siitä, että niissä on ikkunoita kadulle päin, kun taas perinteisissä marokkolaisissa kaupunkitaloissa, riadeissa, ikkunoita on yleensä vain sisäpihalle.

Kaupunkikierroksen päätteeksi nautin päivällistä Dar Mohassa, joka on oppaan mukaan yksi Marrakechin parhaista ravintoloista. Ravintola toimii vanhassa rakennuksessa, joka näyttää vanhalta yksityispalatsilta.

Alkuruokana on muun muassa kyyhkyspiirakkaa, jonka päällä on tomusokeria ja kanelia. Suolaisen ja makean yhdistelmä maistuu hieman oudolta suomalaisen suussa.

Pääruokana on lammas-tagine, joka valmistetaan ja tarjoillaan kannellisessa savipadassa pohjoisafrikkalaiseen tapaan.

Kolmantena matkapäivänä matkustan parin tunnin automatkan päässä olevaan Essaouiran rantakaupunkiin. Matkalla pysähdyn tutustumaan argan-öljytuotteita valmistavaan tehtaaseen. Argan-öljy puristetaan argan-puun siemenistä, ja sitä käytetään muun muassa kosmetiikan ja elintarvikkeiden raaka-aineena.

Myös paikalliset vuohet ovat ihastuneet argan-siemeniin, jopa siinä määrin, että ne kiipeävät argan-puihin saadakseen tuota herkkua. Minut kohtaakin pian epätodellinen näky, kun valtatien varressa olevan ison puun oksilla patsastelee joukko vuohia syömässä. Näkymä muistuttaa absurdia kuvamanipulaatiota, mutta se on täyttä totta.

Saavun Essaouiraan lounasaikaan. Tunnelma Atlantin rannalla olevassa pienessä kaupungissa on unelias, koska kiireisin lomakausi on ohi. Taiteilijat ja käsityöläiset kaupittelevat leppoisasti tuotteitaan vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Kaupungin usean kilometrin pituisella hiekkarannalla näkyy vain satunnaisia auringonpalvojia ja kävelijöitä. Valtameri ei enää marraskuussa houkuttele uimaan, vaikka sää onkin kuin Suomessa heinäkuussa.

Neljännen matkapäivän aamuna joudun valmistautumaan kotiinpaluuseen. Onneksi ehdin poiketa hotellini hyvin varustetussa kuntosalissa ja nauttia sen jälkeen Marokon auringosta hotellin uima-altaalla ennen paluumatkaa.

Helsingin ja Marrakechin välille avautui uusi entistä nopeampi lentoyhteys vuonna 2017, kun lentoyhtiö Norwegian aloitti suorat lennot kerran viikossa lauantaisin. Yhdensuuntaisen lennon hinta on yhtiön mukaan alkaen 79 euroa.

Kirjoittaja vieraili Marokossa 1.-4. marraskuuta 2017.

Marrakechissa on taitavia käsityöläisiä, kuten tämä Menaran puistossa kalligrafiatöitä tekevä mies.

Bahian palatsi on hieno näyte 1800-luvun marokkolaisesta rakennustaiteesta.

Bahian palatsin koristeellinen takkasyvennys.

Bahian palatsin sisäpiha.

Bahian palatsi on täynnä koristeellisia yksityiskohtia.

La Mamounia on perinteikäs loistohotelli Marrakechin keskustassa.

Mövenpick-hotellin henkilökunta oli ystävällistä.

Marrakechin Mövenpick-hotellin sisustus on kuin taideteos.

Koristeellinen kamelinsatula koristaa seinää Mövenpick-hotellissa.

Mövenpick-hotellissa on avara allasalue.

Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin allasbaarissa: alkuruoka.

Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin allasbaarissa: pääruoka.

Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin allasbaarissa: jälkiruoka.

Majorellen puisto.

Majorellen puisto on varjoisa rauhallinen keidas keskellä Marrakechia.

Edesmenneelle Yves Saint Laurentille on omistettu muistoalue Majorellen puistossa.

Edesmenneelle Yves Saint Laurentille on omistettu muistoalue Majorellen puistossa.

Nimi YSL näkyy jokapuolella Majorellen puistossa.

Edesmenneen Yves Saint Laurentin talo hehkuu sinisenä Majorellen puistossa.

Sininen väri muodostaa hienon kontrastin autiomaan sävyille.

Vanhankaupungin basaareissa eli soukeissa on myytävänä lähes kaikkea matoista metallikäsitöihin.

Hallitsija valvoo kaupankäyntiä basaareissa eli soukeissa.

Marrakechista voi ostaa maton, joka lähetetään postitse ostajan kotiosoitteeseen.

Matkailija kohtaa Tarinankertojien torilla äänien, tuoksujen ja värien sekamelskan.

Käärmeenlumoojat esittelevät kobria Jemaa el-Fna -torilla, joka tunnetaan myös nimellä Tarinankertojien tori.

Dar Moha on hieno ravintola Marrakechin keskustassa.

Dar Mohan lammastagine tarjoillaan perinteisessä saviastiassa.

Dar Mohassa ruokailija voi nauttia kansanmusiikkiesityksistä.

Dar Mohan hämyinen ravintolasali.

Vuohet kiipeävät puuhun saadakseen Argan-siemeniä.

Suomi-neito poseeraa Argan-puun ja kiipeilevien vuohien edustalla.

Jokainen matkailija valokuvauttaa itsensä mielellään kamelin seurassa. Tässa kamelin kanssa poseeraa Marokon matkailutoimiston Hassan Tamim.

Rohkeimmat matkailijat valokuvauttavat itsensä kamelin selässä.

Naiset murskaavat argan-puun siemeniä, joista tehdään öljyä elintarvikkeiden ja kosmetiikan raaka-aineeksi.

Argan-öljyä käytetään monenlaisissa tuotteissa elintarvikkeista kosmetiikkaan.

Argan-tehtaalla järjestetään maistiaisia.

Argan-öljytuotteita on laaja valikoima.

Essaouirassa toimivaan Taros-ravintolaan kuljetaan metallinpaljastimen läpi. Asiakkaiden turvallisuudesta pidetään huolta.

Essaouira on meren rannalla, joten ruokalistalla on usein kalaa.

Pääruoka Taros-ravintolassa.

Essaouiran laajoilla hiekkarannoilla on tilaa oleskella.

Huoltoaseman ravintolan ruokalista Marrakechin ja Essaouiran välisen valtatien varrella.

Le Grand Savoyn edustalla nähtiin illalla kaunis esitys, kun suihkulähde toimi musiikin tahdissa.

Jälkiruoka hotelli Le Grand Savoyn ravintolassa.

Tee tarjoiltiin tyylikkäästi Le Grand Savoyssa.

Saisiko olla munakasta, munakokkelia vai paistettua kananmunaa, kysyy keittiömies Le Grand Savoyn aamiaisella.

Le Grand Savoy on tyylikäs hotelli. Niinpä sieltä löytyy myös pukeutumisohje.

Le Grand Savoyn hieno allasosasto, jonka lisäksi hotellissa on muun muassa kylpy- ja saunaosasto sekä hyvin varustettu kuntosali.

Henkilökunta huolehtii hotelli Le Grand Savoyn turvallisuudesta valvomalla sisäänkäyntejä.

Citypyörät ovat ilmestyneet myös Marrakechiin.

Le Grand Savoyn julkisivu.

Le Grand Savoy –hotellin vieressä on hyvin varustettu ostoskeskus Menara Mall.

Katunäkymä hotelli Le Grand Savoyn vieressä.