Madeira, Funchal, Garajau

Monte-vuorelle vievästä kabiinihissistä avautuu hieno näkymä Funchalin kaupunkiin.

 

Madeiran sää voi olla epävakainen, mutta saaren kauniit maisemat ja leppoisa tunnelma eivät jätä matkailijaa kylmäksi. Tämä käy ilmi päiväkirjasta, jota kirjoittaja piti käydessään saarella keväällä 2016.

Tiistai 29.3.2016

Atlantin valtameri kimmelsi vasemmalla puolella ja vuoren rinne oikealla puolella, kun koneemme laskeutui Madeiran lentokentälle. Laskeutuminen sujui ongelmitta. Totta tai tarua, mutta olin kuullut, että Santa Cruzin kapealle kentälle voivat laskeutua vain erityiskoulutuksen saaneet pilotit.

Matka Madeiralle oli ollut rankka. Nelihenkinen seurueemme lähti Helsinki-Vantaalta aamuyöllä noin kello 5, ja matkaan sisältyi lisäksi koneen vaihto Portugalin Lissabonissa. Laskeuduimme Santa Cruziin puolen päivän tienoolla paikallista aikaa yhdeksän tunnin matkustamisen jälkeen.

Sää oli vuodenaikaan nähden yllättävän viileä, lämpötila noin 15 astetta, kun hyppäsimme taksiin ja matkustimme tihkusateessa saaren pääkaupungin Funchalin itäpuolella olevaan hotelliimme Dom Pedro Garajauhin. Reilun varttitunnin taksimatka maksoi 20 euroa.

Iltapäivän vietimme tutustuen hotelliimme ja Garajaun taajaman palveluihin. Teimme myös kävelyretken hotellimme läheisyydessä olevalle Jeesus-patsaalle, joka seisoi kalliojyrkänteen päällä katse suunnattuna alapuolelle vellovalle Atlantille. Patsaan juurelta avautui näkymä lännessä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Funchalin kaupunkiin, jonka satamassa komeili iso risteilylaiva.

Matkailijat tutustuivat Jeesus-patsaaseen, jonka katse on suunnattuna alhaalla vellovalle Atlantille.

Patsaan juurelta avautui näkymä lännessä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Funchalin kaupunkiin, jonka satamassa komeili iso risteilylaiva.

Totesimme ravintolasyömisen maksavan Madeiralla noin puolet Suomen hintatasosta.

Madeiran sää oli maaliskuun lopulla yllättävän viileä.

Illalla poikkesimme vaatimattomaan lähiravintolaan syömään muun muassa Madeiralle tyypillistä tomaattisipulikeittoa ja naudanpihviä, jonka päällä oli paistettua kananmunaa. Neljän hengen ateria ruokajuomineen maksoi alle 50 euroa. Totesimme ravintolasyömisen olevan Madeiralla noin puolet Suomen hintatasosta.

Keskiviikko 30.3.2016

Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla Funchalin kaupunkiin. Bussin reitti kiemurteli jylhää meren rantaa myötäilevää mutkaista tietä, josta avautui hieno näkymä merelle ja lännessä sijaitsevaan Funchaliin, Alle puoli tuntia kestävän bussimatkan hinta oli 2,2 euroa henkilöltä eli kohtuuhintaista.

Funchal on yli 100 000 asukkaan värikäs merenrantakaupunki, joka sijaitsee mereen viettävällä vuoren rinteellä. Kävelimme kaupungilla ja tutustuimme sen puistoihin, joita koristivat hienot puut ja kukkaistutukset. Poikkesimme myös rannan läheisyydessä olevassa hienossa art deco –tyylisessä kauppahallissa.

Elämänmeno Funchalissa tuntui leppoisalta. Kaupungissa näkyi jonkin verran matkailijoita ja eurooppalaisia talviasukkaita, joista useimmat näkyivät olevan eläkeiässä.

Söimme keskustan pienessä kuppilassa mustahuotrakalasta tehtyä espadaa, joka on hyvin yleinen madeiralainen ruoka. Löysimme sen jälkeen kauppahallin ja rannan väliin sijoittuvan valokuvauksellisen Santa Maria -kadun, jonka ympäristössä olisi ollut runsaasti valinnanvaraa ravintoloista.

Iltapäivällä Madeiran sää näytti jälleen oikullisuutensa, kun tuuli yltyi myrskyksi, joka pudotti aurinkopaneeleja talojen katoilta. Myöhemmin illalla luin uutisista, että Santa Cruzin lentokenttä oli toistaiseksi suljettu myrskyn vuoksi. Sitä tapahtuu tuon tuosta.

Funchalin keskustaan valokuvausta varten pystytetty taulu muistuttaa Napoleonin käynnistä saarella.

Funchalin keskustassa rannan läheisyydessä on kauppahalli.

Puistot, kukkaistutukset ja suihkulähteet koristavat Funchalin keskustaa.

Funchalin keskustassa on useita kauniita rakennuksia kuten taustalla näkyvä pankkirakennus.

Kovaksi yltyvä tuuli aiheuttaa toisinaan tuhoa Madeiralla. Aurinkopaneeli putosi korkean talon katolta Funchalin keskustassa. Onneksi kukaan ei tällä kertaa loukkaantunut.

Torstai 31.3.2016

Torstaiaamuna kuittasin käyttöömme vuokra-auton kolmeksi päiväksi, uudenkarhean RenaultClion, jolla lähdimme tutustumaan laajemmin Madeiran saareen Funchalin länsipuolelle. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Capo Giraon näköalapaikka meren rannalla pystysuoran jyrkänteen päällä lähes 600 metrin korkeudessa. Paikalle on muutamia vuosia sitten asennettu lasipohjainen näköalatasanne, josta on huikea näkymä alhaalla kuohuvaan mereen.

Ajoimme sitten edelleen länteen ja pysähdyimme lounaalle Ponta do Sol –nimiseen pieneen rantakaupunkiin. Rannalla oli mukava istuskella, kun aurinko lämmitti.  Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa yhä kapenevaa tietä pitkin saaren läntisimpään pisteeseen Ponta do Pargoon. Maisema siellä oli karun kaunis, viileän Atlantin karaisema. Oli huikeata ajatella, että valtameren toisella puolella on Amerikka.

Poikkesimme Ponta do Pargon tunnelmallisessa teehuoneessa, ja ajoimme sitten alle puolen tunnin matkan päässä saaren luoteiskulmassa olevan Porto Monizin rantakaupungin kautta jatkaen sieltä itään. Luonnonmerivesialtaistaan tunnetun kaupungin itäpuolella pysähdyimme ihailemaan rantatien yläpuolella kohoavia jylhiä kallioita ja niiltä laskevia vesiputouksia. Palasimme sitten Sao Vicenten ja Ribeira Bravan kautta saaren keskivaiheilta etelään ja Funchalin kautta Garajauhin.

Capo Giraon näköalapaikalta voi ihailla Atlanttia ja taustalla siintävää Funchalin kaupunkia.

Capo Giraon näköalatasanteella on lasilattia, jonka läpi voi ihailla alhaalla vellovaa Atlanttia.

Matkailijat Capo Giraon näköalapaikalla.

Madeiran läntisimmässä kolkassa Ponta do Pargossa avautuu avara näköala Atlantille.

Automatkailija voi viettää hartaushetken levähdyspaikalla.

Madeiran luoteisosassa autoreitti kulkee lähellä rantaa jyrkkien kallioiden juurella.

Madeiran vuoret ovat usein pilvien peitossa.

Perjantai 1.4.2016

Toisena autoilupäivänä suuntasimme matkamme saaren sisäosiin, Funchalista pohjoiseen. Ajoimme kapeaa mutkittelevaa tietä, joka kohosi jyrkästi kohti saaren keskiosan ylänköjä. Eteemme avautuva näkymä muistutti Jurassic Park –elokuvan maisema, jossa dinosaurukset mylvivät vihreällä ja vuoristoisella saarella.

Jyrkän vuorenrinteen seinämällä kiemurteleva tie ei sopinut heikkohermoiselle. Onneksi vastaantulijoita oli aamutuimaan harvakseltaan. Aikamme vuoristotietä ajettuamme saavuimme vuoren huipulla sijaitsevalle Eira do Serradon näköalapaikalle, josta avautui hienot näkymät Madeiran jylhiin vihreisiin maisemiin ja 1000 metriä alapuolella sijaitsevaan Curral das Freirasiin eli Nunnien laaksoon. Seuraava kohteemme olikin Nunnien laakso ja sen pohjalla oleva pieni kylä, josta löytyi yllättävän hyvä ravintola. Minä söin tutun ja turvallisen pippuripihvin, joka oli taivaallisen hyvä. Muu seurue nautti paikallista lihavarrasta eli espetadaa.

Kylässä seurueemme pääsi myös maistamaan paikallisia alkoholijuomia, muun muassa sitruspohjaista ponchaa, kastanjalikööriä, madeira-viiniä, brändiä ja rommia.

Jatkoimme kylläisinä matkaamme saaren länsiosassa sijaitsevaan Santo António Da Serraan, joka oli unelias ja lähes hylätyn oloinen kylä. Paikan mielenkiintoisin nähtävyys oli puisto, jossa oli mielenkiintoisia kasveja ja aitauksissa kotieläimiä, muun muassa peuroja ja riikinkukkoja. Kylän laitamilla on myös pari golf-kenttää ja niiden yhteydessä pieniä viihtyisiä hotelleja.

Tie Funchalista Eira do Serradoon mutkittelee korkealla vuoren rinteellä.

Eira do Serradon maisemat ovat jylhän kauniit.

Eira do Serradosta löytyy myös levähdyspaikkoja.

Eira do Serradon näköalatasanne on 1000 metriä korkean pystysuoran seinämän päällä.

Kirkko Curral das Freirasissa eli Nunnien laaksossa.

Nunnien laaksoon paistoi aurinko, vaikka paikka on syvällä vuorten ympäröimässä syvänteessä.

Madeiralle tyypillisiä alkoholijuomia ovat kastanjalikööri (vas.), passionhedelmälikööri ja sitruspohjainen poncha-likööri.

Nunnien laaksosta löytyy muutama hyvätasoinen ravintola.

Pihvi maistui erittäin hyvältä.

Santo Antonio Da Serra on unelias kylä, mutta sen puisto on hyvä paikka rauhoittumiseen.

Hotelli Dom Pedro Garajaun sisäaltaassa oli mukava välillä pulahtaa.

Lauantai 2.4.

Kolmantena autoilupäivänä lähdimme tutustumaan saaren itäosiin. Santa Cruzin lentokenttäkaupungin erikoisuus on kiitoradan alitse kulkeva rantatie. Santa Cruzissa oli oikeata lomakaupungin tunnelmaa. Kävelimme rannalla ja poikkesimme kalahallissa ihmettelemässä eksoottista kalavalikoimaa.

Jatkoimme saaren itärantaa pohjoiseen Machicoon, jossa tutustuimme kaupungin koristeelliseen katedraaliin ja uimarantaan. Vesi oli mielestämme liian kylmää uintia varten, mutta rantavedessä pulikoivat nuoret olivat toista mieltä. Machicossa nautimme tyypillistä madeiralaista välipalaa, voileipää, jossa oli lisukkeena naudanlihaa.

Sen jälkeen poikkesimme Canicalin kalastajakylässä, jossa on lukuisten kalastajaveneiden lisäksi muun muassa valasmuseo. Sadekuuron iskettyä tyydyimme vain katsomaan kylää auton ikkunasta ja jatkoimme sitten matkaa saaren koillisrannalla olevaan Santanan kaupunkiin, joka on tunnettu olkikattoisista taloistaan ja Madeiran historiaa ja kulttuuria esittelevästä teemapuistostaan. Näimme Santanassa vain muutaman turisteja varten rakennetun olkikattoisen mökin, joissa myytiin turistirihkamaa. Poikkesimme nopeasti myös teemapuistossa, jossa esiteltiin madeiralaista elämänmenoa ja muun muassa madeira-viinin valmistusta.

Illalla ajoimme Funchalin keskustassa olevaan Almirante-ravintolaan kuuntelemaan portugalilaista fado-musiikki. Musiikki oli hyvää, ruoka maistui ja ilta oli mitä tunnelmallisin.

Kolmen autoilupäivän jälkeen palautin vuokra-automme, joka oli kuljettanut seuruettamme Madeiran mutkaisilla mäkisillä teillä luotettavasti ja mukavasti. Auto ei sammunut kertaakaan, vaikka kaltevuudet saaren pienillä teillä olivat niin jyrkkiä, etten ollut sellaisia aiemmin missään tavannut.

Auton vuokra kolmelta päivältä oli 126 euroa, mitä voi pitää kohtuullisena hintana. Bensiini oli samoissa hinnoissa kuin Suomessa.

Santa Cruzin kalahalli.

Santa Cruzin kalahalli.

Pitkänomainen huotrakala eli espada on Madeiran suosittu ruokakala.

Värikkäät puput muistuttavat pääsiäisestä Santa Cruzin rannalla.

Portugalilaisen merenkulkijan ja löytöretkeilijän Teixeiran patsas koristaa Machicon kaupungin keskusaukiota.

Olkikattoiset talot muistuttavat menneiden vuosisatojen rakennusperinteestä Santanan kaupungissa.

Teemapuisto Santanan kaupungissa.

Teemapuisto Santanan kaupungissa.

Teemapuisto Santanan kaupungissa.

Teemapuisto Santanan kaupungissa.

Almirante-ravintolassa Funchalissa voi nauttia grillatusta possusta ja elävästä fado-musiikista.

Almiranten ruokalistalta löytyy monenlaisia liha- ja kalaruokia.

Sunnuntai 3.4.

Sunnuntaina matkustimme jälleen Funchaliin, tällä kertaa bussilla. Hyppäsimme keskustassa rannan tuntumassa kabiinihissiin ja lähdimme nousemaan kaupungin yläpuolella kohoavalle Monten vuorelle. Hissistä avautui hieno näkymä Funchalin kaupunkiin.

Monten vuorella oli runsaasti mielenkiintoista nähtävää. Siellä on hieno trooppinen puutarha ja palatsi, jossa Itävalta-Unkarin viimeisin keisari vietti maanpakolaisena elämänsä viimeiset vuodet kunnes hänet siunattiin haudan lepoon vuorella olevassa kirkossa vuonna 1922.

Vuorireissun jälkeen kävimme vielä lyhyellä risteilyllä Kolumbuksen laivaa Santa Mariaa muistuttavalla puulaivalla. Näimme delfiinejä ja saimme jälleen kuunnella fadomusiikkia ja purjeiden lepatusta, kun laiva palasi tuulen voimalla takaisin satamaan. Illalla poikkesimme viihtyisässä ravintolassa Santa Maria –ravintolakadulla. Tällä kertaa maistelin grillattua mustekalaa, joka oli oikein hyvä valinta. Neljän hengen ateria alkuruokineen, pääruokineen, jälkiruokineen ja viineineen maksoi 72 euroa, joten edullista oli. Taksi takaisin hotellille maksoi 18 euroa.

Puukelkat vievät matkailijoita Monte-vuorelta alas Funchalin kaupunkiin.

Monte-vuorelle vievästä kabiinihissistä avautuu hieno näkymä Funchalin kaupunkiin.

Monten vuoren kirkon edustalla on jylhä portaikko.

Monten vuoren kirkko.

Patsas Monten vuorella esittää Itävalta-Unkarin viimeistä keisaria, joka vietti viimeiset elinvuotensa maanpaossa Monten vuorella olevassa pienessä palatsissa.

Monten vuoren palatsi.

Monten vuoren palatsi.

Trooppinen puutarha Monten vuorella on mielenkiintoinen nähtävyys.

Aasialainen terrakotta-armeija Monten trooppisessa puutarhassa.

Suihkulähde Monten trooppisessa puutarhassa.

Risteilylaiva Santa Marian laivakoira.

Risteilylaiva Santa Marialta voi nähdä delfiinejä ja ihailla Funchalin kaupunkia, jonka taustalla kohoavat vuorenhuiput peittyvät usein pilvien taakse.

Maanantai 4.4.

Kotiinpaluuta edeltävänä päivänä matkustimme jälleen bussilla Funchalin keskustaan tekemään tuliaisostoksia. Parhaat ostospaikat löytyivät keskustan länsipuolella olevasta isosta ja modernista La Vie –ostoskeskuksesta.

Ostosten tekeminen Madeiralla on helppoa, koska saari kuuluu Portugaliin, jossa on käytössä eurot.

Funchal näytti parhaat puolensa, kun sää oli kesäisen aurinkoinen. Kävelimme kaupungilla, joka koristautui muutama päivä myöhemmin alkavaa kukkafestivaalia varten.

Hotelli Dom Pedro Garajau on kohtalaisen hyvä ja viihtyisä hotelli.

Sää lämpeni päivä päivältä, joten viimeisenä päivänä hotellin sisäpihalla tarkeni makoilla auringossa.

Hotellin kissa piti seuraa matkailijoille.

Funchalin lentokentällä koneita voi tarkastella lähietäisyydeltä terminaalin terassilta.

Kotiinpaluuta odotellessa Funchalin lentokentällä.

Tiistai 5.4.

Palasimme kotiin. Matka oli onnistunut, vaikka sää oli vaihteleva ja välillä turhankin viileä. Madeira on hieno saari, jota voi lämpimästi suositella kauniista maisemista ja rauhallisesta elämänmenosta pitävälle matkailijalle. Madeiralle menevän kannattaa vuokrata sieltä auto, koska vain siten pääsee kunnolla tutustumaan saaren monipuolisiin maisemiin ja nähtävyyksiin.

Kirjoittaja oli Madeiralla 29.3.-5.4.2016