Karibia, Antigua, Barbados



Martiniquen saarella on runsaasti rauhallisia palmurantoja.

Palmurantoja, turkoosinsinistä merta, lämpöä ja muistoja Kolumbuksen retkistä. Kaikkea näitä matkailija löytää Itä-Karibian saarilta, mutta saarissa on myös eroja.

Antiguan saari oli laivamme Kristina Katarinan ensimmäinen rantautumispaikka Itä-Karibialla viikon kestäneen Atlantin-ylityksen jälkeen. Pääkaupunkia St John’sia lähestyttäessä ensimmäisenä kiinnitti huomiota rannan iloisen värikkäät talot.

Antigua sai aiemmin elantonsa sokeriviljelmistä mutta nykyään se elää matkailusta. St John’sin sataman tuntumassa on vieri vieressä pieniä putiikkeja, jotka houkuttelevat satamassa pistäytyvien loistoristeilijöiden matkustajia ostoksille.

Saari on kumpuileva ja sen rannoilla on paljon pieniä suojaisia poukamia, mikä teki siitä brittiläiselle laivastolle otollisen tukikohdan 1700-luvulla. Noilta ajoilta ovat muistona monet armeijan vanhat rakennukset ja amiraali Nelsonilta nimensä saanut vanha telakka, joka on entisöity hienosti vanhaan asuunsa.

Eurooppalaiset sotilaat ovat vaihtuneet amerikkalaisiin, koska Yhdysvalloilla on Antigualla tukikohta. Saarelle ovat löytäneet tiensä myös monet viihdemaailman, politiikan tai urheilun julkkikset, jotka ovat hankkineet sieltä vapaa-ajan asuntoja. Paikallinen oppaamme tiesi kertoa, että ainakin kitaristi Eric Clapton, edesmennyt laulaja Whitney Houston, Italian mahtimies Silvio Berlusconi ja näyttelijä Jean-Paul Belmondo omistivat huvilan saarella. Opas esitteli lisäksi poukaman, jossa miljonäärit, muun muassa eras kreikkalainen ministeri, säilyttävät luksusjahtejaan, mutta valitettavasti ministerin alus oli juuri sillä hetkellä poissa, kun suomalaiset veronmaksajat kävivät paikkaa ihailemassa.

Loistohuvilat ja –jahdit ovat vastakohta saaren paikalliselle asutukselle, joka on vaatimatonta. Muutenkin tunnelma saarella on rennon karibialainen, johon kuuluu muun muassa miehillä yleiset pitkät rastatukat.

Ilmastoltaan Antigua on kuivempi ja maisemiltaan hieman karumpi kuin monet muut Itä-Karibian saaret.

Tuntui kuin olisin palannut Eurooppaan, kun laivamme Kristina Katarina saapui yön purjehduksen jälkeen Martiniquen saaren pääkaupungin Fort-De-Francen satamaan. Vehmas ja vihreä Martinique on maisemiensa puolesta aitoa Karibiaa, mutta pääkaupungin laajuus, siisteys, uudehko rakennuskanta kerrostaloineen ja teollisuusalueineen saavat sen tuntumaan eurooppalaiselta satamakaupungilta, ja sitä se oikeastaan onkin. Martinique on osa Ranskaa ja Euroopan Unionia. Ranskalaista tunnelmaa vahvistaa kaikkialla puhuttu ranskan kieli ja katukuvaa hallitsevat Renaultit ja Peugeotit. Ostoksetkin maksetaan euroilla.

Martinique on Karibiaa parhaimmillaan. Sieltä löytyy hienohiekkaisia palmurantoja, hedelmällisiä sademetsiä,
kiemurtelevia maisemateitä sekä hienoja banaani- ja rommiplantaaseja.

Saaren ranskalainen vaikutus on vanhaa perua. Ranskalaiset uudisasukkaat saapuivat Martiniquelle 1600-luvulla ja perustivat puuvilla- ja sokeriruokoplantaaseja ja rommitislaamoita. Saari tunnetaan myös Napoleon I:n vaimon Josephinen kotipaikkana.

Luonto on näyttänyt Martiniquelle myös nurjan puolensa. Saaren pohjoisosissa oleva tulivuori Montagne Pelee purkautui viime vuosisadan alussa ja tappoi kymmeniä tuhansia ihmisiä läheisessä merenrantakaupungissa Saint Pierressä. Kaupungin museossa on paljon esineistöä, muun muassa kuumuudessa haljennut kirkonkello, muistuttamassa tuhosta.

Martiniquelta siirryimme maustesaarena tunnettuun Grenadaan. Suomalaiset muistavat Grenadan lähinnä vuoden 1983 uutislähetyksistä Yhdysvaltain miehitettyä saarivaltiota noin viikon päivät pelätessään sen luisuvan Kuuban vaikutuspiiriin. Grenada nousi uudelleen otsikoihin vuonna 2004, kun se joutui hirmumyrsky Ivanin runtelemaksi.

Saint George’sin satamakaupunki suojaisessa lahdenpoukamassa on mielenkiintoinen nähtävyys. Vanhasta Fort Frederickin linnakkeesta avautuu kaupunkiin hieno näköala. Mielenkiintoisia nähtävyyksiä saarella ovat myös Annandalen vesiputous ja Grand Etangin kraaterijärvi.

Lämpötila Grenadassa on miellyttävän lämmin ympäri vuoden, mikä tekee saaresta suuren hedelmä- ja maustetarhan. Autoajelu saaren tuuheiden sademetsien läpi on kuin kasvitieteen oppitunti, kun tietä reunustavat lukemattomat hedelmäpuut ja kasvit kuten bambu, carambola, kaneli, kaakao, muskotti, kahvi ja sitrushedelmät.

Grenadasta matkamme eteni yöpurjehduksella reittimme eteläisimpään kohteeseen Tobagon pienelle saarelle, joka sijaitsee lähellä Etelä-Amerikan mannerta ja Venezuelaa. Saaren eteläisyys tuntui myös ilmastossa, joka oli trooppisen lämmin.

Tobagosta matkailija löytää sademetsiä ja vesiputouksia, joista etenkin Argylen vesiputous on mukava käyntikohde, koska siellä on mahdollisuus pulahtaa virkistävään veteen ja tutustua opastetusti trooppisiin kasvilajeihin.

Mielenkiintoinen ilmiö niin Tobagossa kuin muillakin Itä-Karibian saarilla on, että saaren itäpuolisilla rannoilla ei näy uimareita. Tämä johtuu Atlantin puoleisten rantojen vaarallisista merivirtauksista, joita vain uhkarohkeat surfaajat uhmaavat. Länsirannoilta löytyy Tobagossakin hyviä uima- ja sukeltelukohteita.

Viimeinen satamamme Karibialla oli Barbadoksen Bridgetown, joka on vilkkaan ja tiheään asutun saaren pääkaupunki. Barbadoksella näkee paljon amerikkalaisia turisteja, mutta myös Englannin vaikutus näkyy yhä vahvana 1960-luvulla päättyneen siirtomaa-ajan jäljiltä. Britti-isäntien vanhat sokeriruokoplantaasit kartanoineen ovat mielenkiintoinen tutustumiskohde. Muita nähtävyyksiä saarella ovat muun muassa Harrisonin tippukiviluola ja vanhat goottilaistyyliset kirkot kuten St.John’sin kirkko.

Barbadokseltakin matkailija löytää hienoja palmurantoja, mutta muuten saari on maisemiltaan tasaisempi ja tylsempi kuin muut Itä-Karibian saaret.

Barbadokselle oli hieno päättää risteily Kap Verdestä Atlantin yli Karibialle. Ilmastonmuutos oli huomattava, kun Barbadoksen Bridgetownissa nousin lentokoneeseen ja noin kymmenen tuntia myöhemmin astuin Helsinki-Vantaalla Suomen kylmään talveen.

Kirjoittaja vieraili Karibialla 7.-11. tammikuuta 2012 Kristina Cruises -yhtiön järjestämällä matkalla. Risteily Itä-Karibian saarilla oli osa suomalaisen M/S Kristina Katarinan risteilyä, johon sisältyi lähtö Kap Verdeltä, Atlantin ylitys ja risteily Karibian saarilla. Karibian saarilla laiva poikkesi seuraavasti: 7.1.2012 Antigua, 8.1. Martinique, 9.1. Grenada, 10.1. Tobago ja 11.1. Barbados.
Teksti ja kuvat: Lapintiira 


Brittiläiset siirtomaaisännät johtivat plantaasejaan Barbadoksella hienoista kartanoista.

Antiguan poukamat tarjoavat suojaisan paikan miljonäärien huviloille ja loistoveneille.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Beirut-elokuva avaa Libanonin lähihistoriaa

Tiepolo and the Nazis: unexpected story behind one painting

Tiepolo in Helsinki - The Exhibition of Discoveries