Marrakech, Marokko

Koutoubian moskeija on Marrakechin tunnetuimpia maamerkkejä. Sen minareetti helpottaa kaupungissa suunnistamista.

Astun ulos Marrakechin lentoasemarakennuksesta aurinkoisena marraskuun alun iltapäivänä. Marokon sää on lämmin muttei hiostava.

Vasta nyt saan kokonaiskuvan Menara-lentoaseman terminaalista, joka on vaikuttava. Vuonna 2008 valmistunut ja sveitsiläisen arkkitehtitoimiston suunnittelema rakennus on joissakin listauksissa valittu yhdeksi maailman kauneimmista lentoasemarakennuksista.

Vaalea, moderni lentokenttärakennus muodostaa hienon kontrastin vieressä avautuvaan, noin miljoonan asukkaan Marrakechiin, jonka terrakottavärillä maalatut talojen julkisivut yhdessä kaupunkia ympäröivän ruskean erämään kanssa saavat sen hehkumaan punaisena. Siitä on peräisin lempinimi Punainen kaupunki.

Hyppään taksiin, joka lähtee kuljettamaan minua hotelliini. Auton ikkunasta katsoen Marrakechin talot näyttävät melko matalilta. Myöhemmin kuulen oppaalta, että talojen korkeus on rajoitettu julkisivusäännöillä, jottei kaupungin kuuluisin moskeija, Koutoubia, jäisi muiden rakennusten varjoon.

Kaupunkikuva näyttää arabityylisine rakennuksineen melko vanhalta, eikä ihme, onhan kaupunki perustettu noin tuhat vuotta sitten. Entisen siirtomaavallan, Ranskan vaikutus näkyy sekin selvästi, koska nimet tiekylteissä on kirjoitettu sekä arabiaksi että ranskaksi.

Taksi kuljettaa minut alle kymmenen minuutin matkan päässä olevaan hotelliini Le GrandSavoyhin. Se on tyyppiesimerkki Marrakechin uudehkoista hotelleista. Se on kohtuuhintainen mutta silti korkeatasoinen ja ylellinen. Huoneet ovat tilavia, uima-allasalueet ovat avaria ja hotellin hyvään varusteluun kuuluvat muun muassa kuntosali ja monipuolinen kylpyläosasto suomalaisine ja turkkilaisine saunoineen.

Hotellin ulko-ovella portieeri ohjaa vieraat metallinpaljastimen läpi ja tarkistaa kaikkien tulijoiden kassit. Ehkä juuri tällaisten turvajärjestelyjen ansiosta Marokko on säästynyt viime vuosina terrori-iskuilta, jotka ovat piinanneet joitakin muita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioita. Näen metallinpaljastimia myöhemmin myös muiden hyvätasoisten hotellien ja ravintoloiden ovilla.

Hotellin monipuolisen aamiaisen jälkeen menen tutustumaan lähellä olevaan noin 800 vuotta sitten perustettuun Menaran puutarhaan, jonka oliivipuiden ympäröimä tekojärvi ruokkii kaupungin kastelujärjestelmää. Oppaani kertoo, että altaan vesi on peräisin yli 4000 metrin korkeuteen nousevilta Atlas-vuorilta, joiden muodostama nauha siintää taivaanrannalla kaakossa. Ruokin altaassa polskivia karppeja leipäpalasilla hetkisen ja siirryn sitten taksilla vanhaan kaupunginosaan eli Medinaan.

Vaikka Marrakechissa on noin miljoona asukasta, se tuntuu kompaktilta ja helposti hahmotettavalta, erityisesti vanha kaupunki, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä hotelliltani ja jossa ovat mielenkiintoisimmat nähtävyydet.

Vanhassa kaupungissa suunnistan Bahian palatsiin, jonka varakas sulttaani rakennutti 1800-luvulla itselleen ja vaimoilleen. Opas esittelee palatsin koristeltuja seiniä ja kattoja ja niiden arabiankielisiin teksteihin kätkeytyviä tarinoita. Palatsin korkeat huoneet säilyvät kesäkuumallakin viileinä, koska lämpö nousee ylös katon rajaan.

Hämyiset huoneet ja hiljaiset sisäpihat muodostavat rauhoittavan vastakohdan ulkona sykkivälle katuvilinälle.

Poikkean välillä lounaalla Mövenpick-hotellin Jamra-ravintolassa, joka tarjoilee herkullista miekkakalaa jättiläiskatkarapujen kera. Koska kaupunki on sisämaassa, meren elävät on tuotu pöytään kauempaa, mutta alkupaloina olevat vihannekset ja jälkiruokana olevat hedelmät ovat taattua lähiruokaa. Mövenpick-hotelli tarjoaa myös silmän ruokaa, koska hiljattain uudistetun hotellin sisustus on kuin taideteos, jossa on käytetty koristuksena maan alkuperäisväestön berberien vanhaa esineistöä kuten sapeleita ja kamelisatuloita.

Hyvän lounaan jälkeen jatkan kaupunkikierrostani ja siirryn Majorellen puistoon, joka on kuin viileä varjoisa keidas, jonne on hyvä paeta iltapäivän kuumuutta. Majorellen puistossa on lukemattomia erilaisia kasveja ja siellä on myös sen edesmenneen omistajan, ranskalaisen muotisuunnittelijan Yves Saint Laurentin muistomerkki. Marrakech oli Laurentille Ranskan ohella kuin toinen koti ja hänen luonaan vieraili siellä monia kulttuurin ja viihteen supertähtiä aina 1960-luvulta 2000-luvun alkuun.

Majorellesta siirryn täysin erilaiseen maailmaan, vanhan kaupungin basaareihin eli soukeihin. Siellä on myytävänä herkkuja, metallikäsitöitä, mattoja, vaatteita ja melkeinpä mitä vaan. Tinkiminen kuuluu asiaan Marokon markkinoilla. Mattokauppias lupaa tarvittaessa lähettää maton perässä kuriiripalvelulla, jos teen kaupat. Mutta sanon harkitsevani vielä asiaa.

Aikani basaarikäytäviä kierreltyäni päädyn isolle torille, Jemaa el-Fnalle, joka on täynnä hälinää, tuoksuja, myyntikojuja ja monenlaisia esiintyjiä, jotka tempuillaan keräävät yleisöltä rahaa. Näen torilla oikeita käärmeenlumoojia, jotka ovat laskeneet kobria ja muita, vaarattomampia käärmeitä luikertelemaan maahan yleisön ihmeteltäväksi. He tulevat pyytämään minulta rahaa, koska otin heidän käärmeistään kuvia. Marokossa hyviin tapoihin kuuluukin se, että esiintyville taiteilijoille ja temppuilijoille annetaan muutama lantti. Muutenkin juomarahojen antaminen helpottaa asioiden hoitamista.

Käärmeenlumoojien lisäksi näen muun muassa korteista ennustajia ja miehiä, joilla on kesytetty haukka tai kana. Esiintyjiä on joka lähtöön.

Tunnelma Jemaa el-Fna –torilla on ainutlaatuinen ja eksoottinen. Siellä kannattaa jokaisen Marrakechiin tulevan poiketa.

Vanhan kaupungin laitamilla tutustun vanhaan juutalaiskaupunginosaan. Vaikka Marokko on suhtautunut melko suvaitsevasti juutalaisiin, useimmat näistä muuttivat viime vuosisadalla ulkomaille, muun muassa Israeliin. Jäljelle jäivät heidän vanhat korttelinsa, jotka tunnistaa siitä, että niissä on ikkunoita kadulle päin, kun taas perinteisissä marokkolaisissa kaupunkitaloissa, riadeissa, ikkunoita on yleensä vain sisäpihalle.

Kaupunkikierroksen päätteeksi nautin päivällistä Dar Mohassa, joka on oppaan mukaan yksi Marrakechin parhaista ravintoloista. Ravintola toimii vanhassa rakennuksessa, joka näyttää vanhalta yksityispalatsilta.

Alkuruokana on muun muassa kyyhkyspiirakkaa, jonka päällä on tomusokeria ja kanelia. Suolaisen ja makean yhdistelmä maistuu hieman oudolta suomalaisen suussa.

Pääruokana on lammas-tagine, joka valmistetaan ja tarjoillaan kannellisessa savipadassa pohjoisafrikkalaiseen tapaan.

Kolmantena matkapäivänä matkustan parin tunnin automatkan päässä olevaan Essaouiran rantakaupunkiin. Matkalla pysähdyn tutustumaan argan-öljytuotteita valmistavaan tehtaaseen. Argan-öljy puristetaan argan-puun siemenistä, ja sitä käytetään muun muassa kosmetiikan ja elintarvikkeiden raaka-aineena.

Myös paikalliset vuohet ovat ihastuneet argan-siemeniin, jopa siinä määrin, että ne kiipeävät argan-puihin saadakseen tuota herkkua. Minut kohtaakin pian epätodellinen näky, kun valtatien varressa olevan ison puun oksilla patsastelee joukko vuohia syömässä. Näkymä muistuttaa absurdia kuvamanipulaatiota, mutta se on täyttä totta.

Saavun Essaouiraan lounasaikaan. Tunnelma Atlantin rannalla olevassa pienessä kaupungissa on unelias, koska kiireisin lomakausi on ohi. Taiteilijat ja käsityöläiset kaupittelevat leppoisasti tuotteitaan vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Kaupungin usean kilometrin pituisella hiekkarannalla näkyy vain satunnaisia auringonpalvojia ja kävelijöitä. Valtameri ei enää marraskuussa houkuttele uimaan, vaikka sää onkin kuin Suomessa heinäkuussa.

Neljännen matkapäivän aamuna joudun valmistautumaan kotiinpaluuseen. Onneksi ehdin poiketa hotellini hyvin varustetussa kuntosalissa ja nauttia sen jälkeen Marokon auringosta hotellin uima-altaalla ennen paluumatkaa.

Helsingin ja Marrakechin välille avautui uusi entistä nopeampi lentoyhteys vuonna 2017, kun lentoyhtiö Norwegian aloitti suorat lennot kerran viikossa lauantaisin. Yhdensuuntaisen lennon hinta on yhtiön mukaan alkaen 79 euroa.

Kirjoittaja vieraili Marokossa 1.-4. marraskuuta 2017.

Marrakechissa on taitavia käsityöläisiä, kuten tämä Menaran puistossa kalligrafiatöitä tekevä mies.

Bahian palatsi on hieno näyte 1800-luvun marokkolaisesta rakennustaiteesta.

Bahian palatsin koristeellinen takkasyvennys.

Bahian palatsin sisäpiha.

Bahian palatsi on täynnä koristeellisia yksityiskohtia.

La Mamounia on perinteikäs loistohotelli Marrakechin keskustassa.

Mövenpick-hotellin henkilökunta oli ystävällistä.

Marrakechin Mövenpick-hotellin sisustus on kuin taideteos.

Koristeellinen kamelinsatula koristaa seinää Mövenpick-hotellissa.

Mövenpick-hotellissa on avara allasalue.

Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin allasbaarissa: alkuruoka.

Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin allasbaarissa: pääruoka.

Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin allasbaarissa: jälkiruoka.

Majorellen puisto.

Majorellen puisto on varjoisa rauhallinen keidas keskellä Marrakechia.

Edesmenneelle Yves Saint Laurentille on omistettu muistoalue Majorellen puistossa.

Edesmenneelle Yves Saint Laurentille on omistettu muistoalue Majorellen puistossa.

Nimi YSL näkyy jokapuolella Majorellen puistossa.

Edesmenneen Yves Saint Laurentin talo hehkuu sinisenä Majorellen puistossa.

Sininen väri muodostaa hienon kontrastin autiomaan sävyille.

Vanhankaupungin basaareissa eli soukeissa on myytävänä lähes kaikkea matoista metallikäsitöihin.

Hallitsija valvoo kaupankäyntiä basaareissa eli soukeissa.

Marrakechista voi ostaa maton, joka lähetetään postitse ostajan kotiosoitteeseen.

Matkailija kohtaa Tarinankertojien torilla äänien, tuoksujen ja värien sekamelskan.

Käärmeenlumoojat esittelevät kobria Jemaa el-Fna -torilla, joka tunnetaan myös nimellä Tarinankertojien tori.

Dar Moha on hieno ravintola Marrakechin keskustassa.

Dar Mohan lammastagine tarjoillaan perinteisessä saviastiassa.

Dar Mohassa ruokailija voi nauttia kansanmusiikkiesityksistä.

Dar Mohan hämyinen ravintolasali.

Vuohet kiipeävät puuhun saadakseen Argan-siemeniä.

Suomi-neito poseeraa Argan-puun ja kiipeilevien vuohien edustalla.

Jokainen matkailija valokuvauttaa itsensä mielellään kamelin seurassa. Tässa kamelin kanssa poseeraa Marokon matkailutoimiston Hassan Tamim.

Rohkeimmat matkailijat valokuvauttavat itsensä kamelin selässä.

Naiset murskaavat argan-puun siemeniä, joista tehdään öljyä elintarvikkeiden ja kosmetiikan raaka-aineeksi.

Argan-öljyä käytetään monenlaisissa tuotteissa elintarvikkeista kosmetiikkaan.

Argan-tehtaalla järjestetään maistiaisia.

Argan-öljytuotteita on laaja valikoima.

Essaouirassa toimivaan Taros-ravintolaan kuljetaan metallinpaljastimen läpi. Asiakkaiden turvallisuudesta pidetään huolta.

Essaouira on meren rannalla, joten ruokalistalla on usein kalaa.

Pääruoka Taros-ravintolassa.

Essaouiran laajoilla hiekkarannoilla on tilaa oleskella.

Huoltoaseman ravintolan ruokalista Marrakechin ja Essaouiran välisen valtatien varrella.

Le Grand Savoyn edustalla nähtiin illalla kaunis esitys, kun suihkulähde toimi musiikin tahdissa.

Jälkiruoka hotelli Le Grand Savoyn ravintolassa.

Tee tarjoiltiin tyylikkäästi Le Grand Savoyssa.

Saisiko olla munakasta, munakokkelia vai paistettua kananmunaa, kysyy keittiömies Le Grand Savoyn aamiaisella.

Le Grand Savoy on tyylikäs hotelli. Niinpä sieltä löytyy myös pukeutumisohje.

Le Grand Savoyn hieno allasosasto, jonka lisäksi hotellissa on muun muassa kylpy- ja saunaosasto sekä hyvin varustettu kuntosali.

Henkilökunta huolehtii hotelli Le Grand Savoyn turvallisuudesta valvomalla sisäänkäyntejä.

Citypyörät ovat ilmestyneet myös Marrakechiin.

Le Grand Savoyn julkisivu.

Le Grand Savoy –hotellin vieressä on hyvin varustettu ostoskeskus Menara Mall.

Katunäkymä hotelli Le Grand Savoyn vieressä.