Sinebrychoffin taidemuseossa antiikin sankareita ja Espanjaa

Ellen Thesleff (1869–1954): Medusa, 1908–1910. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen.

 

Sinebrychoffin taidemuseossa on ensi vuonna esillä kaksi vaihtuvaa näyttelyä. Antiikin sankarit ovat ensimmäisenä näyttämöllä. Sankareiden matkassa pääsemme kokemaan suuria tunteita ja uskomattomia juonenkäänteitä. Syyskuussa avautuva Espanja myyttien takaa -näyttely esittelee kiehtovaa Espanjaa ja sen myyttistä kuvastoa. Näyttelyssä nähdään espanjalaisten taiteilijoiden maalauksia 1800-1900-luvuilta.

 

Antiikin sankarit
13.2.–10.8.2025
Sinebrychoffin taidemuseo

Antiikin sankaritarinoissa on voimaa, nokkeluutta, kauneutta, uhrautumista, epäonnea ja ennen kaikkea uskomattomia juonenkäänteitä. Nämä ainekset elävät edelleen vahvasti länsimaisessa kulttuurissa ja kutsuvat meitä sankaritarinoiden maailmaan. Näyttely tarkastelee sankaruuden viittaa ja sitä mitä sen alle kätkeytyy. Mikä tekee sankarista sankarin?  

Sankaruus ei ole pelkkää ruusun terälehtien tuoksuttelua ja voitosta toiseen hyppelyä. Antiikin tarinoissa kohtalo ajaa sankarin hänelle tarkoitettuun rooliin ja olympolaiset jumalat ohjailevat häntä. Sankariainekset testataan vaarallisilla matkoilla, kilpailuissa ja kiperissä kokeissa. Mukaan mahtuu uhrautumista, pettymyksiä ja traagisia tapahtumia. Tarinat eivät läheskään aina lopu voittoon, suuretkin sankarit epäonnistuvat. Tärkeintä on tarina, eikä se saako sankari elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Jo yli 2000 vuotta kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät ovat ammentaneet antiikin sankarihahmoista ja kertomuksista. Nykyaikana antiikin sankaritarinoiden vaikutus on nähtävissä muun muassa sarjakuvissa, peleissä ja elokuvissa. Koukuttavat tarinat ja hahmot viihdyttävät meitä edelleen ja sankareiden inhimilliset puolet saavat meidät samaistumaan.

Näyttelyssä esitellään kreikkalaisen mytologian keskeiset sankarit Herakles ja Perseus sekä Troijan sodassa taistelleet Akhilleus, Odysseus, Hektor ja Paris. Esillä on kreikkalais-roomalaista keramiikkaa, veistoksia, grafiikkaa, maalauksia ja nykytaidetta eri menetelmin. Näyttelyn kuraattori on intendentti Claudia de Brün. 

 

Espanja myyttien takaa
11.9.2025–11.1.2026
Sinebrychoffin taidemuseo

Kiehtova Espanja on houkutellut eurooppalaisia matkailijoita jo 1700-luvulta alkaen. Mielikuvat Espanjasta liittyvät usein flamencon arvoitukselliseen tunnelmaan ja vangitsevaan rytmiin. Näyttely esittelee myyttisen Espanjan kuvauksia sekä uutta aikaa kohti kurottuvia maalauksia 1800-1900-luvuilta.   

Espanjalaisuuden kuvasto syntyi maahan ihastuneiden matkailijoiden ja heidän mielikuviinsa vastanneiden espanjalaisten taiteilijoiden vuorovaikutuksessa. 1800-luvun taiteessa on nähtävissä maan eksoottisuutta ja erityispiirteitä korostavia aiheita. Edelleen nykypäivänä matkailijat ympäri maailmaa etsivät näihin mielikuviin pohjautuvaa autenttista Espanjaa.

Teosten aiheet ammentavat erityisesti Andalusian alueen kulttuurista, kuten flamencosta ja härkätaistelusta. Mielikuviin liitettiin myös haaveellisia ja epätodellisia piirteitä sekä ihanteita. Maalauksissa korostuvat maan perinteet, eri alueiden ihmiset ja tyylit. José Maria Gallegos y Arnosan (1857–1917) sekä Francisco Pradillan (1848–1921) maalausten tunnelmallisten tilanteiden taustalla huomio kiinnittyy myös kädentaitoihin. Lisäksi taiteilijat innostuivat orientalismista, eli eksoottisista ja itämaisista aiheista, joita löytyi myös omilta lähiseuduilta. Matkustaminen kulttuurisesti monipuoliseen Andalusiaan tai jopa Afrikkaan asti näkyy Mariano Fortunyn (1838–1874) ja Joaquín Agrasotin (1836–1919) teoksissa. Francisco de Goyan (1746–1828) grafiikassa sen sijaan välittyy yhteiskuntakriittinen sävy espanjalaisen kulttuurin ihannoimisen sijaan.

Espanjalaiset taiteilijat oleskelivat myös eurooppalaisen taiteen keskuksissa kuten Pariisissa ja Roomassa. Myyttisen espanjalaisuuden vaikutus kulki heidän mukanaan, mutta vilkkaiden taidekeskusten uudistavassa ilmapiirissä monet taiteilijat siirtyivät kohti kansainvälisempää ilmaisua. Esimerkiksi Joaquín Sorollan (1863–1923) maalausten pääosassa on usein valo. Maisema ja modernisoituva maailma saivat tilaa uuden ajan taiteilijoiden aiheissa.  
  
Näyttely kuljettaa 1800-luvun perinteistä sekä espanjalaisuuden ihanteista ja myyteistä ammentavien maalausten kautta kohti uutta aikaa ja kansainvälisiä suuntauksia. Näyttelyn kuraattorit ovat Helena Alonso ja J. Òscar Carrascosa. Näyttely esittelee espanjalaista 1800-1900-luvun maalaustaidetta ensimmäistä kertaa Suomessa tässä laajuudessa.

Oy Sinebrychoff Ab tukee Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa.

Lähde: Sinebrychoffin Taidemuseo 19.12.2024