Marrakech, Marokko
Koutoubian moskeija on
Marrakechin tunnetuimpia maamerkkejä. Sen minareetti helpottaa kaupungissa suunnistamista.
|
Vasta nyt saan
kokonaiskuvan Menara-lentoaseman terminaalista, joka on vaikuttava. Vuonna 2008
valmistunut ja sveitsiläisen arkkitehtitoimiston suunnittelema rakennus on
joissakin listauksissa valittu yhdeksi maailman kauneimmista
lentoasemarakennuksista.
Vaalea, moderni
lentokenttärakennus muodostaa hienon kontrastin vieressä avautuvaan, noin
miljoonan asukkaan Marrakechiin, jonka terrakottavärillä maalatut talojen
julkisivut yhdessä kaupunkia ympäröivän ruskean erämään kanssa saavat sen
hehkumaan punaisena. Siitä on peräisin lempinimi Punainen kaupunki.
Hyppään taksiin,
joka lähtee kuljettamaan minua hotelliini. Auton ikkunasta katsoen Marrakechin
talot näyttävät melko matalilta. Myöhemmin kuulen oppaalta, että talojen
korkeus on rajoitettu julkisivusäännöillä, jottei kaupungin kuuluisin moskeija,
Koutoubia, jäisi muiden rakennusten varjoon.
Kaupunkikuva
näyttää arabityylisine rakennuksineen melko vanhalta, eikä ihme, onhan kaupunki
perustettu noin tuhat vuotta sitten. Entisen siirtomaavallan, Ranskan vaikutus
näkyy sekin selvästi, koska nimet tiekylteissä on kirjoitettu sekä arabiaksi
että ranskaksi.
Taksi kuljettaa
minut alle kymmenen minuutin matkan päässä olevaan hotelliini Le GrandSavoyhin. Se on tyyppiesimerkki Marrakechin uudehkoista hotelleista. Se on
kohtuuhintainen mutta silti korkeatasoinen ja ylellinen. Huoneet ovat tilavia,
uima-allasalueet ovat avaria ja hotellin hyvään varusteluun kuuluvat muun
muassa kuntosali ja monipuolinen kylpyläosasto suomalaisine ja turkkilaisine
saunoineen.
Hotellin
ulko-ovella portieeri ohjaa vieraat metallinpaljastimen läpi ja tarkistaa
kaikkien tulijoiden kassit. Ehkä juuri tällaisten turvajärjestelyjen ansiosta
Marokko on säästynyt viime vuosina terrori-iskuilta, jotka ovat piinanneet joitakin
muita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioita. Näen metallinpaljastimia
myöhemmin myös muiden hyvätasoisten hotellien ja ravintoloiden ovilla.
Hotellin
monipuolisen aamiaisen jälkeen menen tutustumaan lähellä olevaan noin 800
vuotta sitten perustettuun Menaran puutarhaan, jonka oliivipuiden ympäröimä tekojärvi
ruokkii kaupungin kastelujärjestelmää. Oppaani kertoo, että altaan vesi on
peräisin yli 4000 metrin korkeuteen nousevilta Atlas-vuorilta, joiden muodostama
nauha siintää taivaanrannalla kaakossa. Ruokin altaassa polskivia karppeja leipäpalasilla
hetkisen ja siirryn sitten taksilla vanhaan kaupunginosaan eli Medinaan.
Vaikka
Marrakechissa on noin miljoona asukasta, se tuntuu kompaktilta ja helposti
hahmotettavalta, erityisesti vanha kaupunki, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan
päässä hotelliltani ja jossa ovat mielenkiintoisimmat nähtävyydet.
Vanhassa
kaupungissa suunnistan Bahian palatsiin, jonka varakas sulttaani rakennutti
1800-luvulla itselleen ja vaimoilleen. Opas esittelee palatsin koristeltuja
seiniä ja kattoja ja niiden arabiankielisiin teksteihin kätkeytyviä tarinoita. Palatsin
korkeat huoneet säilyvät kesäkuumallakin viileinä, koska lämpö nousee ylös
katon rajaan.
Hämyiset huoneet
ja hiljaiset sisäpihat muodostavat rauhoittavan vastakohdan ulkona sykkivälle
katuvilinälle.
Poikkean välillä
lounaalla Mövenpick-hotellin Jamra-ravintolassa, joka tarjoilee herkullista
miekkakalaa jättiläiskatkarapujen kera. Koska kaupunki on sisämaassa, meren
elävät on tuotu pöytään kauempaa, mutta alkupaloina olevat vihannekset ja
jälkiruokana olevat hedelmät ovat taattua lähiruokaa. Mövenpick-hotelli tarjoaa
myös silmän ruokaa, koska hiljattain uudistetun hotellin sisustus on kuin
taideteos, jossa on käytetty koristuksena maan alkuperäisväestön berberien vanhaa
esineistöä kuten sapeleita ja kamelisatuloita.
Hyvän lounaan
jälkeen jatkan kaupunkikierrostani ja siirryn Majorellen puistoon, joka on kuin
viileä varjoisa keidas, jonne on hyvä paeta iltapäivän kuumuutta. Majorellen
puistossa on lukemattomia erilaisia kasveja ja siellä on myös sen edesmenneen
omistajan, ranskalaisen muotisuunnittelijan Yves Saint Laurentin muistomerkki. Marrakech
oli Laurentille Ranskan ohella kuin toinen koti ja hänen luonaan vieraili
siellä monia kulttuurin ja viihteen supertähtiä aina 1960-luvulta 2000-luvun
alkuun.
Majorellesta
siirryn täysin erilaiseen maailmaan, vanhan kaupungin basaareihin eli
soukeihin. Siellä on myytävänä herkkuja, metallikäsitöitä, mattoja, vaatteita
ja melkeinpä mitä vaan. Tinkiminen kuuluu asiaan Marokon markkinoilla. Mattokauppias
lupaa tarvittaessa lähettää maton perässä kuriiripalvelulla, jos teen kaupat.
Mutta sanon harkitsevani vielä asiaa.
Aikani
basaarikäytäviä kierreltyäni päädyn isolle torille, Jemaa el-Fnalle, joka on
täynnä hälinää, tuoksuja, myyntikojuja ja monenlaisia esiintyjiä, jotka
tempuillaan keräävät yleisöltä rahaa. Näen torilla oikeita käärmeenlumoojia,
jotka ovat laskeneet kobria ja muita, vaarattomampia käärmeitä luikertelemaan
maahan yleisön ihmeteltäväksi. He tulevat pyytämään minulta rahaa, koska otin
heidän käärmeistään kuvia. Marokossa hyviin tapoihin kuuluukin se, että
esiintyville taiteilijoille ja temppuilijoille annetaan muutama lantti.
Muutenkin juomarahojen antaminen helpottaa asioiden hoitamista.
Käärmeenlumoojien
lisäksi näen muun muassa korteista ennustajia ja miehiä, joilla on kesytetty
haukka tai kana. Esiintyjiä on joka lähtöön.
Tunnelma Jemaa
el-Fna –torilla on ainutlaatuinen ja eksoottinen. Siellä kannattaa jokaisen
Marrakechiin tulevan poiketa.
Vanhan kaupungin
laitamilla tutustun vanhaan juutalaiskaupunginosaan. Vaikka Marokko on
suhtautunut melko suvaitsevasti juutalaisiin, useimmat näistä muuttivat viime
vuosisadalla ulkomaille, muun muassa Israeliin. Jäljelle jäivät heidän vanhat
korttelinsa, jotka tunnistaa siitä, että niissä on ikkunoita kadulle päin, kun
taas perinteisissä marokkolaisissa kaupunkitaloissa, riadeissa, ikkunoita on
yleensä vain sisäpihalle.
Kaupunkikierroksen
päätteeksi nautin päivällistä Dar Mohassa, joka on oppaan mukaan yksi
Marrakechin parhaista ravintoloista. Ravintola toimii vanhassa rakennuksessa,
joka näyttää vanhalta yksityispalatsilta.
Alkuruokana on
muun muassa kyyhkyspiirakkaa, jonka päällä on tomusokeria ja kanelia. Suolaisen
ja makean yhdistelmä maistuu hieman oudolta suomalaisen suussa.
Pääruokana on
lammas-tagine, joka valmistetaan ja tarjoillaan kannellisessa savipadassa
pohjoisafrikkalaiseen tapaan.
Kolmantena
matkapäivänä matkustan parin tunnin automatkan päässä olevaan Essaouiran rantakaupunkiin.
Matkalla pysähdyn tutustumaan argan-öljytuotteita valmistavaan tehtaaseen.
Argan-öljy puristetaan argan-puun siemenistä, ja sitä käytetään muun muassa
kosmetiikan ja elintarvikkeiden raaka-aineena.
Myös paikalliset
vuohet ovat ihastuneet argan-siemeniin, jopa siinä määrin, että ne kiipeävät
argan-puihin saadakseen tuota herkkua. Minut kohtaakin pian epätodellinen näky,
kun valtatien varressa olevan ison puun oksilla patsastelee joukko vuohia syömässä.
Näkymä muistuttaa absurdia kuvamanipulaatiota, mutta se on täyttä totta.
Saavun
Essaouiraan lounasaikaan. Tunnelma Atlantin rannalla olevassa pienessä kaupungissa
on unelias, koska kiireisin lomakausi on ohi. Taiteilijat ja käsityöläiset
kaupittelevat leppoisasti tuotteitaan vanhan kaupungin kapeilla kujilla.
Kaupungin usean kilometrin pituisella hiekkarannalla näkyy vain satunnaisia
auringonpalvojia ja kävelijöitä. Valtameri ei enää marraskuussa houkuttele
uimaan, vaikka sää onkin kuin Suomessa heinäkuussa.
Neljännen
matkapäivän aamuna joudun valmistautumaan kotiinpaluuseen. Onneksi ehdin
poiketa hotellini hyvin varustetussa kuntosalissa ja nauttia sen jälkeen
Marokon auringosta hotellin uima-altaalla ennen paluumatkaa.
Helsingin ja
Marrakechin välille avautui uusi entistä nopeampi lentoyhteys vuonna 2017, kun
lentoyhtiö Norwegian aloitti suorat lennot kerran viikossa lauantaisin.
Yhdensuuntaisen lennon hinta on yhtiön mukaan alkaen 79 euroa.
Kirjoittaja
vieraili Marokossa 1.-4. marraskuuta 2017.
Marrakechissa on taitavia käsityöläisiä, kuten tämä Menaran puistossa kalligrafiatöitä
tekevä mies.
|
Bahian palatsi on hieno
näyte 1800-luvun marokkolaisesta rakennustaiteesta.
|
Bahian palatsin
koristeellinen takkasyvennys.
|
Bahian palatsin
sisäpiha.
|
Bahian palatsi on täynnä
koristeellisia yksityiskohtia.
|
La Mamounia on perinteikäs
loistohotelli Marrakechin keskustassa.
|
Mövenpick-hotellin henkilökunta oli ystävällistä.
|
Marrakechin Mövenpick-hotellin sisustus on kuin taideteos.
|
Koristeellinen kamelinsatula koristaa seinää Mövenpick-hotellissa.
|
Mövenpick-hotellissa on avara allasalue.
|
Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin
allasbaarissa: alkuruoka.
|
Herkullinen kolmen ruokalajin lounas Mövenpick-hotellin
allasbaarissa: jälkiruoka.
|
Majorellen puisto.
|
Majorellen puisto on varjoisa rauhallinen keidas keskellä
Marrakechia.
|
Edesmenneelle Yves Saint Laurentille on omistettu muistoalue
Majorellen puistossa.
|
Edesmenneelle Yves Saint Laurentille on omistettu muistoalue
Majorellen puistossa.
|
Nimi YSL näkyy jokapuolella Majorellen puistossa.
|
Edesmenneen Yves Saint
Laurentin talo hehkuu sinisenä Majorellen puistossa.
|
Sininen väri muodostaa hienon kontrastin autiomaan sävyille.
|
Vanhankaupungin basaareissa
eli soukeissa on myytävänä lähes kaikkea matoista metallikäsitöihin.
|
Hallitsija valvoo kaupankäyntiä basaareissa eli soukeissa.
|
Marrakechista voi ostaa
maton, joka lähetetään postitse ostajan kotiosoitteeseen.
|
Matkailija kohtaa
Tarinankertojien torilla äänien, tuoksujen ja värien sekamelskan.
|
Käärmeenlumoojat esittelevät
kobria Jemaa el-Fna -torilla, joka tunnetaan myös nimellä Tarinankertojien
tori.
|
Dar Moha on hieno ravintola Marrakechin keskustassa.
|
Dar Mohan lammastagine tarjoillaan perinteisessä saviastiassa.
|
Dar Mohassa ruokailija voi nauttia kansanmusiikkiesityksistä.
|
Dar Mohan hämyinen ravintolasali.
|
Vuohet kiipeävät puuhun saadakseen Argan-siemeniä.
|
Suomi-neito poseeraa Argan-puun ja kiipeilevien vuohien edustalla.
|
Naiset murskaavat argan-puun
siemeniä, joista tehdään öljyä elintarvikkeiden ja kosmetiikan raaka-aineeksi.
|
Argan-öljyä käytetään monenlaisissa
tuotteissa elintarvikkeista kosmetiikkaan.
|
Argan-tehtaalla järjestetään maistiaisia.
|
Argan-öljytuotteita on laaja valikoima.
|
Essaouirassa toimivaan Taros-ravintolaan kuljetaan
metallinpaljastimen läpi. Asiakkaiden turvallisuudesta pidetään huolta.
|
Essaouira on meren rannalla, joten ruokalistalla on usein
kalaa.
|
Pääruoka Taros-ravintolassa.
|
Essaouiran laajoilla hiekkarannoilla on tilaa oleskella.
|
Huoltoaseman ravintolan ruokalista Marrakechin ja Essaouiran
välisen valtatien varrella.
|
Le Grand Savoyn
edustalla nähtiin illalla kaunis esitys, kun suihkulähde toimi musiikin
tahdissa.
|
Jälkiruoka
hotelli Le Grand Savoyn ravintolassa.
|
Tee tarjoiltiin
tyylikkäästi Le Grand Savoyssa.
|
Saisiko olla
munakasta, munakokkelia vai paistettua kananmunaa, kysyy keittiömies Le Grand
Savoyn aamiaisella.
|
Le Grand Savoy on
tyylikäs hotelli. Niinpä sieltä löytyy myös pukeutumisohje.
|
Le Grand Savoyn
hieno allasosasto, jonka lisäksi hotellissa on muun muassa kylpy- ja
saunaosasto sekä hyvin varustettu kuntosali.
|
Henkilökunta
huolehtii hotelli Le Grand Savoyn turvallisuudesta valvomalla sisäänkäyntejä.
|
Citypyörät ovat
ilmestyneet myös Marrakechiin.
|
Le Grand Savoyn
julkisivu.
|
Le Grand Savoy –hotellin
vieressä on hyvin varustettu ostoskeskus Menara Mall.
|
Katunäkymä hotelli
Le Grand Savoyn vieressä.
|
Kommentit
Lähetä kommentti