Tsekki: Praha, Krkonose, Decin

Kansainvälinen vaeltajaryhmä kokee onnistumisen iloa noustuaan Tsekin korkeimman vuoren Snezkan huipulle, joka on yli 1600 metriä merenpinnan yläpuolella. Talviaikaan Snezkalla ja sitä ympäröivillä Krkonosen vuorilla on hyvät rinteet lasketteluun ja murtomaahiihtoon.

Tsekin tasavaltaa matkakohteeksi valitessa ei välttämättä heti tule mieleen aktiiviloma. Maa tarjoaa kuitenkin lukuisia mahdollisuuksia liikunnalliseen lomaan. Pääkaupungin Prahan lisäksi Tsekistä löytyy muun muassa mielenkiintoisia vaellus- ja talviurheilukohteita, koska maassa on runsaasti vuoristoja ja villiä luontoa.

Tsekin suosituin kohde suomalaisillekin on maan Praha, josta minunkin ensimmäinen Tsekin-matkani starttasi syyskuussa sään ollessa vielä kesäisen lämmin.

Praha

Koska matkani päätarkoitus oli viettää liikunnallinen loma, ehdin tutustua Prahaan vain parin tunnin ajan, tosin siinä sain jo hyvää kävelyverryttelyä.

Kaupungin suosio matkakohteena ei ihmetytä enää, koska Praha osoittautui todella kauniiksi kaupungiksi, jonka vanhat rakennukset ja kadut on täynnä historiaa. Päätin heti, että tulen kaupunkiin joskus uudelleen, vähintäänkin viikonloppumatkalle.

Aloitimme kaupunkiin tutustumisen Strahovin luostarista, joka sijaitsee korkealla kukkulalla Vltava-joen länsipuolella. Sieltä oli upeat näkymät alla levittäytyvään kauniiseen kaupunkiin, mutta paikka oli silti rauhallinen verrattuna Prahan vanhaankaupunkiin, jonne useimmat turistit suunnistavat ensimmäisenä.

Strahovin luostari perustettiin 1143, ja se on yksi tärkeimmistä arkkitehtuurisista maamerkeistä Tsekin tasavallassa. Luostari rakennuksineen on suurempi kuin lähellä sijaitseva Prahan linna, ja se on kokenut monia rakennusvaiheita. Onpa se kerran kokenut tuhoja palossakin.

Luostarialueen upeimpia nähtävyyksiä on koristeellinen kirjasto, jossa on lukuisia keskiaikaisia käsikirjoituksia, karttoja, tekstikokoelmia ja raamattuja. Kirjastoon kuuluu muun muassa 32 metriä pitkä, niin kutsuttu Filosofien sali (Philosophical Hall), jonka kattoa koristavat upeat freskot. Kirjastoon järjestetään opastettuja kierroksia, ja valokuvaaminenkin on sallittu, kunhan siihen muistaa pyytää lippuluukulla luvan.

Strahovin luostariin kuuluu lisäksi taulugalleria, jossa on yksi merkittävimmistä Keski-Euroopan goottilaisista maalauskokoelmista. Ajanpuutteen vuoksi me tyydyimme ihailemaan näköalaa kukkulalta ja jatkoimme sitten matkaamme kävellen Prahan Nove Mestoon (ns. Uusi kaupunginosa).

Nove Mesto on yksi Prahan kauneimmista alueista ja se sijaitsee Prahan linnan lähistöllä. Alueen talot rakennettiin 1600- ja 1700-luvulla, ja siellä asui alunperin enimmäkseen köyhälistöä. Siksi talot ovat hyvin pieniä ja maalauksellisia, kadut kapeita. Vähitellen alueesta tuli suosittu taiteilijoiden keskuudessa, joita kiehtoi alueen romanttinen ja rauhallinen ilmapiiri. Myös monet merkkihenkilöt asettuivat alueelle hyötyäkseen Prahan linnan läheisyydestä.

Aikamme käveltyämme pistäydyimme romanttisessa kahvilassa nimeltä Kavárna Nový Svet (Uudenkaupungin kahvila). Kahvila on perheomisteinen, ja sen sijainti on hyvä Prahan linnan rauhallisella puolella.

Kahvilasta suunnistimmekin Prahan linnan alueelle, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Alueelle pääsee maksutta turvatarkastuksen läpi, mutta linnan sisätiloihin tutustuminen maksaa. Prahan linna on toiminut vuosisatojen ajan Böömin kuninkaiden asuntona, ja nykyään siellä asuu maan presidentti.

Päätimme Prahan pikavierailun lounaaseen linnan läheisyydessä olevassa Kuchyn-nimisessä ravintolassa, joka on tsekkiläisen Ambiente-ketjun uusin tulokas.

Valitsimme tietysti pöydän terassilta, josta oli upeat näkymät ympäri kaupunkia. Paikan erikoisuutena oli, että saimme jokainen käydä valitsemassa ateriamme ravintolan sisältä lukuisista padoista. Tsekkiläisestä ruokakulttuurista tulee ensimmäisenä mieleen, että annokset ovat tuhteja ja vähemmän terveellisiä, mutta nykyään myös kevyemmät ruokavaihtoehdot ovat yleistyneet. Keitto on suosittu alkuruoka.

Krkonose ja Janské Lázne

Oli aika jättää Praha ja lähteä matkamme seuraavaan kohteeseen, Tsekin pohjoisrajalla kohoavan Krkonose-vuoriston juurelle. Krkonosen kansallispuisto perustettiin vuonna 1963 alueen ainutlaatuisen luonnon. Laskettelurinteitä ja kylpylöitä Krkonoseen alettiin kehittää jo lähes 100 vuotta sitten. Alunperin ihmiset tulivat vuoristoon louhimaan jalokiviä, mutta jylhän kauniin luonnon ansiosta matkailusta tuli aikaa myöten alueen tärkein elinkeino. Krkonosen rinteet tarjoavat hienot puitteet lasketteluun, lautailuun ja murtomaahiihtoon.

Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme pikkubussilla Janské Láznen lähistöllä olevaan Stezka Korunami Stromun näköalapaikalle. Kyseinen kohde on siilon muotoinen rakennelma, joka yltää puiden latvojen korkeudelle 45 metriin. Torniin kiivetään kävelemällä siiloa spiraalimaisesti kiertävää polkua pitkin. Kävelykehän varrella on infotauluja, joissa kerrotaan metsäluonnosta, sen puista, kasveista ja eläimistä. Runsaan kilometrin pituisen kävelyreitin huipulta voi ihailla näkymiä ja jättimäisiä puita, joista jotkut ovat 150 vuotta vanhoja. Mikäli vierailija ei halua kävellä samaa polkua alas, on nopeampi tapa laskeutua siilon keskelle rakennettua jättimäistä, umpinaista liukumäkeä pitkin huudon saattelemana.

Tsekeissä on viisi vastaavan tyyppistä näköalatornia (eniten maailmassa), ja niiden tarkoituksena on vahvistaa ihmisten myönteistä suhdetta luontoon ja sen suojelemiseen. Janské Láznen näköalatorni on rakennettu 2017 ja se soveltuu myös liikuntaesteisille.

Pieni Janské Láznen kaupunki vuorten juurella on itsessäänkin mielenkiintoinen käyntikohde, jossa voi kokea vanhan saksalaistyyppisen kylpyläkaupungin tunnelman.

Pec pod Snezkou

Ensimmäinen päiväni Tsekissä oli jo kääntymässä iltaan, kun lähdimme näköalapaikalta läheiseen Pec pod Snezkoun pikkukaupunkiin, joka sijaitsee Krkonose-vuoriston juurella, ja samannimisen kansallispuiston laidalla. Krkonose on yksi Tsekin neljästä kansallispuistosta. Pec pod Snezkoun tärkein elinkeino on matkailu, ja sieltä lähtevät vaellusreittejä ja kaapelihissi Tsekin korkeimman vuoren Snezkan huipulle.

Talvisin paikka on suosittu laskettelukeskus etenkin lapsiperheiden keskuudessa, koska rinteet eivät ole kovin jyrkät. Myös Suomesta on järjestetty sinne seuramatkoja muun muassa Cerna Hora –nimiseen talviurheilukeskukseen.

Seurueemme majoittui 18-kerroksiseen Horizont hotelliin. Horizont on hyvin varustettu neljän tähden hotelli, jonka huoneet ovat vaatimattomat mutta siistit, ja ikkunoista avautuu upeat näkymät vuoristoon, kuten myös 18. kerroksen Sky Bar -ravintolasta. Suunnistimme heti hotellin Bohemia-ravintolaan, jossa tarjoiltiin runsas buffet-illallinen.

Meidän lisäksi hotellissa oli iso ryhmä saksalaisia, oletettavasti eläkeläisiä, jotka osasivat pitää hauskaa. Heidän menoaan oli ilo seurata, ja siinä oli meille pohjoismaalaisille ihmettelemistä!

Koska meidän oli seuraavana aamuna oltava ajoissa ylhäällä, menimme aikaisin nukkumaan käytyämme ensin hotellin hieronnassa.

Snezka: Vuori Tsekin ja Puolan rajalla

Runsaan buffet-aamiaisen jälkeen lähdimme oppaamme Radek Drahnyn johdolla valloittamaan Tsekin korkeinta huippua Snezkaa. Lähdin innokkaasti kävelemään, koska itselläni ei vaeltamisesta ole juuri kokemusta, ja tiesin sen olevan tehokasta liikuntaa. Edellisestä vastaavanlaisesta vaellusretkestä oli kulunut 40 vuotta. Pitkään tie jatkui tasaisena asfalttina. Alkumatkasta ohitimme majoituspaikkoja ja ravintoloita, näimme pieniä vuoristopuroja ja jopa alpakoita.

Jossain vaiheessa asfaltti loppui ja tie jatkui leveähkönä vuoristopolkuna. Välillä kaivoimme kamerat esiin ja pysähdyimme ihailemaan ympärillä levittäytyvää vuoristomaisemaa.

Tie jyrkkeni entisestään ja kuntoni heikkous alkoi paljastua, tallustin melkein koko vaellusreitin ajan 50 metriä muuta seuruetta jäljessä. Hikihän siinä myös tuli, vaikka päällä ei ollut t-paitaa paksumpaa. Kysyin oppaaltamme, olemmeko jo lähellä määränpäätä. Hän kertoi meidän olevan vasta matkamme puolivälissä.

Tapasimme reitillä useita muita vaeltajia, ja joukossa oli iäkkäitäkin patikoijia, jotka vaikuttivat tosin paljon hyväkuntoisemmilta kuin minä. Monilla oli kävelysauvat mukana.

Joillakin patikoijilla oli mukanaan koira, ja katsoin noita läähättäviä karvakuonoja säälien. Minun tuntemani labrador-neiti olisi viimeistään puolimatkasta tehnyt stopin! Oppaamme kertoi, että tsekkiläiset yleensä pitävät koirista, ja ne ovat tottuneet vaeltamiseen. Paikallisten hyvä kuntokin sai selityksen, koska vaeltaminen edullisena harrastuksena suosittua Tsekissä. Monet tsekkiläiset viettävät viikonloppunsa ja lomansa vaeltaen.

Koska Snezka on aivan Puolan vastaisen rajan tuntumassa, liikuimme vaellusreitillämme välillä Puolan ja välillä taas Tsekin puolella. Lopulta, noin kolmen tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme huipulle 160o metrin korkeuteen. Turisteja siellä oli paljon. Huipulla on muun muassa postitoimisto, kappeli, sääasema ja kahvio. Snezkan huipulta on hulppeat näkymät, joten kamera kävi siellä ahkeraan.

Aioimme palata myös alaspäin patikoiden, mutta tiukan aikataulun vuoksi päädyimme kaapelihissiin. Tässä vaiheessa olimmekin jo tosi nälkäisiä aamupäivän fyysisen uurastuksen vuoksi, ja hissikyydin jälkeen pääsimmekin lounaalle viihtyisään ja kodikkaaseen Decinska Bouda -nimiseen majataloon, joka sijaitsee 1250 metrin korkeudessa merenpinnasta. Pihalla laidunsi muutama kotieläin ja paikka oli muutenkin ihastuttava. Krkonosen rinteillä on useita viehättäviä vanhoja retrohenkisiä majataloja, joita kutsutaan boudaksi ja jotka tuovat mieleen talviurheiluaiheiset mustavalkokuvat menneiltä vuosikymmeniltä.

Hyvän tsekkiläisen lounaan jälkeen pääsimme autokyydillä takaisin hotelliimme pakkaamaan ja suuntaamaan maan luoteisosaan Decinin kaupunkiin, jossa meitä odottivat uudet seikkailut.

Muutaman tunnin automatkan jälkeen saavuimme Deciniin Hotelli Kocandaan, jossa seuraamme liittyi illalliselle loppumatkan mukava oppaamme Sven Czastka.

Decin ja Böömin Sveitsi

Decínin kaupunki sijaitsee Tsekin pohjoisosassa Saksan vastaisen rajan tuntumassa. Kaupunki olikin vuodesta 1938 vuoteen 1945 natsien hallinnassa.

Kaupungin sijainti Elbe- ja Ploucnice-jokien yhtymäkohdassa on ihanteellinen aktiiviloman viettoon. Suosittu kansainvälinen Elben pyöräilyreitti kulkee joen vartta pitkin kaupungin läpi aina Pohjanmerelle saakka. Elbe-joki tarjoaa myös mahdollisuuksia jokiristeilyihin, joka meillä olikin ohjelmassa seuraavana päivänä.

Lähdimme aikaisin aamulla jokiristeilylle määränpäänämme luonnonpuisto, joka tunnetaan englanninkielisellä nimellä Bohemian Switzerland (Böömin Sveitsi). Luonnonpuistossa on 20 kilometriä pitkä helppokulkuinen vaellusreitti, josta me patikoimme vain osan.

Aloitimme patikoinnin Hrenskon kylästä, jonne jokilaivamme meidät kuljetti.

Yksi Böömin Sveitsin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Kamenice-joen rotkot.

Korkeat, paikoin 50-150 metriä korkeat kiviseinät, reunustivat joen kumpaakin puolta. Välillä nousimme veneeseen, koska vaellusreitin kaksi osaa, Edmund-rotko ja Wild-rotko, on mahdollista kulkea vain veneellä.”Gondolieerimme” ohjasi venettä ja kertoi samalla alueen historiasta ja taruista saksan- ja tsekinkielellä. Joen varrella on mahdollista pysähtyä ravintolaan tai valmistaa itse ateria avotulella.

Valitettavasti emme ehtineet nähdä kansallispuiston suurinta nähtävyyttä, Pravcicka Bránaa, joka on Euroopan suurin luonnon muovaama kallioportti. Kätevimmin kiviportille pääsee Hrenskon kylästä alkavaa polkua pitkin, matka kestää noin 45 minuuttia. Meidän pääteasemastamme Mezni Loukan kylästä kiviportille on vähän pidempi matka, kesto noin 70 minuuttia, mutta reitti on tasaisempi ja helpompi.

Saavuttuamme takaisin Deciniin oli aika piipahtaa katsomassa kaupungin ehkä suosituinta nähtävyyttä, Decinin linnaa. Komea linna kohoaa korkealla kukkulalla Elbe-joen yläpuolella. Linnan historia on hyvin vaihteleva, se on toiminut välillä linnakkeena, palatsina ja varuskuntana. Nykyisin linnan omistaa Decinin kaupunki.

Linnan kultakausi ajoittuu Thun-Hohensteinin suvun aikaan 1628-1932. Tuohon aikaan palatsissa nähtiin kuuluisia vieraita. Vuonna 1835 Frederick Chopin sävelsi linnassa perheen nuorimmalla tyttärelle Juzalle omistamansa valssin A-flat major, op. 34, joka tunnetaan myös nimellä Decinin valssi.

Linnan alueella on kaksi kaunista puutarhaa ja siellä tepastelee riikinkukkoja.

Linnaan johtava noin 300 metriä pitkä ja satoja vuosia vanha kävelytie on myös nähtävyys sinänsä.

Vuorikiipeilyä: Via Ferrata

Ilta alkoi jo uhkaavasti hämärtyä, kun edessä oli päivän jännittävin seikkailu, jota osa ryhmästämme on odottanut malttamattomana. Kyseessä on Via Ferrata, kiipeily 95 metriä korkealla pystysuoralla kallioseinämällä. Kiipeilyreitit olivat150-170 metriä pitkiä ja niitä oli 16, erilaisille vaikeusasteille.

Kokenut opas neuvoi matkailijoita aina varusteiden pukemisesta kiipeilyn eri vaiheisiin. Kiipeily sopii kaiken ikäisille, myös lapsille.

Decinissä Via Ferrata –kiipeilyseinä sijaitsee aivan kaupungin sydämessä, ja reitiltä on huikeat maisemat Elbe-joelle ja Decinin linnaan. Tosin kuulin jälkeenpäin ryhmämme kiipeileviltä uhmapäiltä, että alaspäin ei tullut kertaakaan katseltua. Nousu kestää 1-1,5 tuntia. Itse tyydyin muutaman muun seurueemme jäsenen kanssa katsomaan kiipeilyä turvallisen välimatkan päästä. Minulla oli hyvä tekosyy jättää tuo vaarallinen vaihe väliin, koska olin unohtanut ottaa matkavakuutuksen.

Elbe, Terezin ja viinitila Johann W

Edellispäivän adrenaliiniseikkailun jälkeen viimeinen matkapäivämme alkoi rauhallisemmissa merkeissä. Lähdimme pyöräilemään Elbe-joen kaunista rantaa pitkin. 15 kilometrin matka sujui nopeasti, ja jatkoimme sen jälkeen matkaa pikkubussilla lounaalle kohti Litomericen kaupunkia. Kaupunki on Tsekin vanhimpia. Se perustettiin 900-luvulla noin 64 kilometrin päähän Prahasta luoteeseen.

Litomericesta matkamme jatkui kohti Prahan lentokenttää. Matkalla pysähdyimme vielä kahdessa kohteessa.

Vain 8 kilometrin päässä Litomericen kaupungista sijaitsee Terezin Memorial -hautausmaa. Theresienstadt (saksankielinen nimi) oli Gestapon 1940 perustama keskitysleiri Terezinin kaupungissa. Natsit perustivat paikan ja naamioivat kaupungin juutalaisten mallikaupungiksi, jota esiteltiin vierailijoille kuten Punaisen Ristin tarkkailijoille. Olosuhteet lerillä olivat ankarat. Kaupunkia käytettin myös välietappina, josta osa leirin juutalaisista kuljetettiin Auschwitziin tai muille tuhoamisleireille.

Tänäkin päivänä Terezinin talot ja kadut muistuttavat sen nykyisiä asukkaita kaupungin synkästä menneisyydestä.

Matkamme päättyi iloisemmissa merkeissä Johann W Wineryn viinitilalle.

Useimmat Tsekin viinitiloista sijaitsevat maan eteläosissa, mutta Böömissäkin on muutamia. Johann W sijaitsee Trebivlicessä.

Viininvalmistuksen kulkua meille esitteli Petr Bláha. Pisteenä i:n päälle pääsimme maistelemaan tilan hyviä viinejä.

Meidän jälkeemme paikalla ilmestyi mikäs muukaan kuin iso saksalaisryhmä.

On kuin ympyrä olisi sulkeutunut, koska huomattava osa nykyisen Tsekin alueen väestöstä oli saksankielistä ennen kuin alueesta tuli toisen maailmansodan jälkeen osa Neuvostoliiton johtamaa kommunistiblokkia.

Artikkelin kirjoittanut Marjukka Virtanen matkaili Tsekissä 4.-7. syyskuuta 2018.