 |
Alexander Lauréus (1783 –
1823): Rosvoja paimenperheen luona, (yksityiskohta) 1823. Nationalmuseum,
Tukholma. Kuva: Erik Cornelius, Nationalmuseum, Tukholma.
|
Helsingissä toimivan Sinebrychoffin
taidemuseon tuottama näyttely Alexander Lauréus – Kohti Roomaa (16.2.-20.8.2023) tarjoaa
kattavan ja uusia näkökulmia avaavan katsauksen Lauréuksen elämään ja
taiteeseen. Näyttelyssä seurataan taiteilijan jalanjälkiä Turusta Tukholman ja
Pariisiin kautta Roomaan. Esillä on noin 70 öljyvärimaalausta sekä piirroksia.
Mukana on useita teoksia, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet julkisesti
esillä. Lauréus oli romantiikan maalaustaiteen edelläkävijä ja kosmopoliitti.
Näyttely perustuu uuteen tutkimukseen ja Lauréuksen taiteen uudelleen
arviointiin. Taiteilijan aika Roomassa saa huomiota taiteellisen tuotannon
huipentumana. Edellisen kerran Alexander Lauréuksen taidetta esiteltiin
monografisessa näyttelyssä 40 vuotta sitten Sinebrychoffin
taidemuseossa.
Alexander
Lauréus (1783–1823)
Alexander
Lauréus syntyi Turussa, jossa hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin
varhain. Jo 19-vuotiaana hän muutti Tukholmaan opiskellakseen Kuninkaallisessa
Taideakatemiassa. Valmistuttuaan Lauréus loi menestyksekkään uran
taidemaalarina Tukholmassa. Hänen teoksiaan oli esillä vuosittain
Taideakatemian järjestämissä näyttelyissä ja asiakaskunta laajeni vuosi
vuodelta. Tukholmassa Lauréus tapasi myös elämänkumppaninsa Charlotta
Thyneliuksen, jonka kanssa hän eli avoliitossa. Pariskunta
matkusti yhdessä Pariisiin vuonna 1817.
Vuonna 1820 he jatkoivat matkaa Roomaan. Kohtaaminen valon ja auringon sekä
italialaisen kulttuurin kanssa teki suuren vaikutuksen Lauréukseen, ja Roomassa
vietetystä ajasta tuli hänen taiteellisen tuotantonsa huipentuma. Alexander
Lauréus sairastui kuumetautiin Roomassa ja kuoli vuonna 1823 vain 40 vuoden
ikäisenä. Hänet on haudattu Rooman ei-katolisten hautausmaalle.
Lauréus
Tukholmassa
Nuorelle opiskelijalle muutto
Turusta valtakunnan pääkaupunkiin Tukholmaan oli iso askel. Lauréus tutustui
kuninkaallisiin taidekokoelmiin ja hollantilaiseen 1600-luvun
maalaustaiteeseen. Hollantilaisen kultakauden taiteen innoittamana Lauréus
kiinnostui varhain tulenvalonäkymistä. Hän erikoistui kuvaamaan sisäkuvia tai
maisemia, jotka saivat valaistuksensa kynttilästä, soihdusta tai avotulesta,
usein myös kuusta. Monet aiheista ovat tuttuja vanhemmasta taiteesta: hahmoja
ikkunassa, naisia arkiaskareissaan, ja oppineita miehiä kirjastossa.
Lauréuksesta tulikin romanttisen laatukuvataiteen edelläkävijä Euroopassa.
Tukholmassa Lauréus kuvasi usein
eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä toreilla, kapakoissa ja
viinikellareissa. Hän vei maalaustaidetta lähemmäksi viihdekulttuuria.
Tavallisten ihmisten arki oli tuolloin vielä harvinainen aihe maalaustaiteessa,
eikä sitä juuri arvostettu akateemisessa taidemaailmassa, joka suosi antiikin
historiaa ja raamatullisia aiheita. Lauréus kuvasi niin työläiset, sotilaat
kuin hienot herratkin usein krouvissa. Krouvien pitäjät ja tarjoilijat olivat
yleensä naisia. Monissa teoksissa he joutuvat miesten ahdistelemaksi, kuten
maalauksessa Husaareita
kapakassa (1810).
Teoksista löytyy usein
humoristisia piirteitä. Maalauksessa Hyvin ravittu mies (1808) haparoivin askelin kotiin
kompuroiva herrasmies on koominen hahmo. Humoristinen on myös maalaus Pastorin
kestit (1815). Teoksen aihe perustuu löyhästi Anna Maria
Lenngrenin runoon Kreivittären vierailu (1800), joka kertoo kreivittären
ja hänen tyttärensä visiitistä pastorin luona. Lenngren korostaa sitä
naurettavaa vaikutelmaa, joka syntyy pappien ja porvarien yrittäessä
epätoivoisesti jäljitellä ja imarrella aatelisia.
Ikkunat
auki Eurooppaan
Lauréus matkusti Pariisiin syksyllä 1817 yhdessä elämänkumppaninsa Charlotta
Thyneliuksen kanssa. Pariisissa Lauréus kuvasi kansanjuhlia, kuten Ranskan
kuninkaan kunniaksi vietettävää juhlaa teoksessa St. Louis -juhla Pariisissa I
ja II (1819),
sekä katoavaa kansankulttuuria, kuten esimerkiksi maalta tulleita
katukauppiaita, jotka olivat pukeutuneet perinteisiin asuihin.
Lauréuksen työtilat Pariisissa
eivät sopineet öljyvärimaalaamiseen, joten hän teki siellä ollessaan runsaasti
piirroksia. Yksi Lauréuksen harvoista Pariisissa maalaamista öljyväritöistä on Maalaisnainen
myy viinirypäleitä savoijilaispojille (1819). Lauréus on selvästi
käyttänyt mallina Carle Vernetin Cris de Paris -sarjan kuvaa Kirsikanmyyjä
(1817).
Kahden ja puolen vuoden Pariisissa
oleskelun jälkeen Lauréus jatkoi matkaa Roomaan keväällä 1820. Rooman aika oli
Lauréukselle vahvaa luomisvoimaista kautta, ja hän maalasikin Roomassa
keskeiset teoksensa.
Lauréus kuvasi roomalaisten
arkielämää. Maalaukset raunioista ja munkeista liittävät Lauréuksen romantiikan
perinteeseen. Il Vignaruolo eli viininviljelijän perhe (1822) on
idealisoitu esitys yksinkertaisesta elämästä Rooman laitamilla. Maalauksissa Rukoileva
munkki (1821) ja Munkki viinikellariksi muutetuissa raunioissa (1823)
näkyvä upea valon käsittely osoittaa, miten pitkälle Lauréuksen tekniikka oli
kehittynyt. Lauréus alkoi tehdä aiempaa suurempia maalauksia ja Roomassa hänen
mielikuvituksensa lähti laukkaamaan, kuten Lauréuksen viimeisessä, kesken
jääneestä teoksessa Katukuva Roomasta (1823) on nähtävissä.
Lauréus sai paljon kiitosta
Italiassa maalatuista kansanelämän kuvauksista ja Ruotsin johtavat taiteen
kerääjät, kuten kruununprinssi Oscar ja kreivi Gustaf Trolle-Bonde
ostivat hänen teoksiaan.
Näyttelyn
kuraattori: FM Lotta Nylund
Näyttelyn
julkaisu: Alexander Lauréus – Kohti Roomaa |
Mot Rom | To Rome. Toim. Ira Westergård. Lehdistökappaleet suoraan julkaisijalta:
Kustannusosakeyhtiö Parvs, hanna.karppanen@parvs.fi
Teosten
lainaajat: Akademiska föreningen i Lund, Göteborgs konstmuseum, De Kungliga
samlingarna, Nationalmuseum, Stockholm, Stadsmuseet i Stockholm, Stockholms
universitet, Östergötlands museum, Emil Aaltosen taidekokoelma, Gösta
Serlachiuksen taidesäätiö, Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin yliopisto,
Nordean Taidesäätiö, Porin taidemuseo, Reitzin säätiön kokoelmat, Turun
taidemuseo, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, yksityiset lainaajat.