Sveitsi, Zürich, Appenzell

Zürich on kukkuloiden ympäröimänä järven rannalla. Kuva: Zürich Tourism.

Sää oli mitä parhain, kun toukokuisena aamupäivänä astuin lentokoneesta aurinkoisen lämpimään Zürichiin, Sveitsin väkirikkaimpaan kaupunkiin. Paikallisten asukkaiden mukaan minulla oli hyvää onnea, koska sää Zürichissa on vuoristojen läheisyydestä johtuen usein oikukas ja sateet ovat yleisiä toukokuussa.

Matka Sveitsiin sujui joutuisasti, koska Helsingistä on päivittäin suoria lentoja Zürichiin ja matka-aika on vain noin 2,5 tuntia.

Kirjauduin sisään kaupungin keskustaa halkovan Limmat-joen rannalla olevaan Marriott-hotelliin. Lähdin sitten tutustumaan Zürichin keskustaan.

Zürichissa on helppo suunnistaa, koska kaupunki on järven rannalla ja lisäksi keskustaa halkoo Limmat-joki ja sen sivuhaara Sihl. Lähdin kävelemään jokirannan kävelyreittiä pitkin ensin pohjoiseen, poispäin kaupungin ydinkeskustasta. Joen partaalle rakennetulle pitkälle uimalavalle oli kerääntynyt runsaasti auringonottajia, ja rohkeimmat heistä pulahtivat viileänä virtaavaan veteen. On harvinaista, että suuren keskieurooppalaisen kaupungin keskustaa halkovassa joessa voi uida.

Limmat-joen vesi on peräisin Zürich-järvestä, jonne vesi kerääntyy läheisiltä vuorilta. Joen vesi oli kristallinkirkasta, joten kaikesta päätellen se oli melko puhdasta. Joesta nousee myös kalaa. Pääsin todistamaan, kun vanha mies nostaa onkensa, jonka siiman päässä pyristeli kala.

Itse jätin uimisen ja kalastamisen tällä kertaa väliin ja pysähdyin sen sijaan joenrantakahvilaan nauttimaan lasillisen viileätä Rivellaa. Rivella on 1950-luvulla kehitetty suosittu sveitsiläinen hiilihappopitoinen virvoitusjuoma, joka valmistetaan herasta.

Sen jälkeen ylitin joen siltaa pitkin ja lähdin kävelemään takaisinpäin kohti Zürich-järveä ja kaupungin ydinkeskustaa. Zürichin jokilaakson rinteille rakennettu keskusta on viihtyisä. Siellä on useita puistoja ja vanhoja koristeellisia taloja, joiden välissä raitiovaunut kolistelevat. Tunnelma on suorastaan pikkukaupunkimainen, vaikka Zürichissa on lähes puoli miljoonaa asukasta.

Sveitsin vauraus näkyy Zürichissä. Siellä täällä näkyy yksilöllistä sijoituspalvelua tarjoavien pankkien kylttejä ja tyylikkäitä putiikkeja, joissa myydään arvokelloja ja muotitavaraa. Liikenteessä tulee tuon tuosta vastaan hienoja mersuja, Ferrareita ja Porscheja. Tyylikkäästi pukeutunut vanhempi herrasmies kaasutteli 1970-luvun avomallisella Peugeot 504 –klassikkoautolla.

Ajattelin kerrankin tehdä tuliaisostokset ajoissa, joten poikkesin keskustan Coop-supermarketiin. Sveitsi tunnetaan korkean hintatason maana, joten katsoin ensin hintalappuja. Viini näytti olevan melko kallista, halvimmat pullohinnat toistakymmentä frangia, mutta esimerkiksi makeiset olivat vain hieman Suomen hintatasoa kalliimpia. Sveitsi tunnetaan nimenomaan suklaastaan, joten poimin ostoskoriin Freyn, Lindtin ja Milkan suklaaherkkuja.

Sveitsissä matkailevan kannattaa muistaa, että maa ei kuulu euroalueeseen ja siellä on käytössä oma valuutta, Sveitsin frangi. Toukokuussa 2018 yhdellä eurolla sai noin 1,16 Sveitsin frangia.

Asiointi Zürichin kaupoissa sujuu helposti. Pääosa kaupungin väestöstä puhuu äidinkielenään saksaa, mutta useimmat puhuvat myös englantia vähintään auttavasti. Sveitsi on siinä mielessä poikkeuksellinen maa, että se jakautuu peräti kolmeen kieli- ja kulttuurialueeseen: italiankieliseen, ranskankieliseen ja saksankieliseen.

Kun saavuin Zürich-järven rantaan, tuntui kuin koko kaupungin väki olisi kokoontunut nauttimaan sinne aurinkoisesta alkukesän päivästä ja viikonlopun alkamisesta. Kimmeltävällä järvellä liikkui paljon veneitä. Kaukana järven takana siintivät Alpit, joiden huiput olivat vielä lumen peitossa runsaslumisen talven jäljiltä.

Nousin sisävesilaivaan, joka kuljetti minut järvelle. Laivalta näkyi järven molemmille rannoille, joita reunustavat hienot sveitsiläiset omakotitalot kylpivät ilta-auringossa. Muutaman kilometrin ajon jälkeen nousimme maihin järven itärannalla Küsnacht-nimisen pikkukaupungin laiturissa. Psykiatri Carl Jungilla oli aikoinaan klinikka Küsnachtissa. Kirjailija Thomas Mann asui niin ikään siellä toista maailmansotaa edeltävinä vuosina, kun natsit karkottivat hänet Saksasta. Nykyisistä asukkaista tunnetuin on eläköitynyt laulajatähti Tina Turner.

Küsnachtissa suuntasin kohti veden partaalla olevaa ravintolaa, jossa kansallispukuihin sonnustautunut kansanmusiikkiryhmä vastaanotti asiakkaat. Steinburg-ravintolan rantasalista avautui kaunis näkymä Zürich-järvelle. Maistelin alkusalaatin kera hyvää paikallista valkoviiniä, mutta pääruuan kanssa minulle suositeltiin espanjalaista punaviiniä, joka sopikin hienosti vasikan ja perunamuhennoksen kanssa.

Sveitsissä tuotetaan jonkin verran viinejä, sekä puna- että valkoviinejä. Valtaosa tuotannosta menee kotimaan kulutukseen, joten Suomessa sveitsiläiseen viiniin törmää ani harvoin.

Ruoka-annokset sveitsiläisissä ravintoloissa ovat maukkaita ja runsaita, joten kotiin ei tarvitse lähteä nälkäisenä.

Toisena matkapäivänä matkustin tilausbussilla Sveitsin koillisosaan Appenzellin alueelle. Appenzell-nimi on suomalaisille ehkä parhaiten tuttu alueella tehdyistä juustoista.

Noin sadan kilometrin matka Zürichista Teufenin kylään kesti moottoritietä runsaan tunnin, joten siinä oli hyvin aikaa nauttia Sveitsin komeista maalaismaisemista. Näkymä oli kuin Heidi-elokuvissa. Lehmät käyskentelivät vihreillä alppiniityillä, kotkat kaartelivat taivaalla, siellä täällä näkyi maalaistaloja, joiden pihapiirit olivat siistejä, taustalla näkyivät valkohuippuiset vuoret.

Lehmiä näkyi niityillä niin paljon, että nyt ymmärsin, miksi lehmä esiintyy usein Sveitsin ja sveitsiläisten tuotteiden symbolina. Sveitsiläinen on kuin lehmä, sympaattinen, konservatiivisena verkkainen liikkeissään, arvostaa hyvää ruokaa ja juomaa, tietää oman arvonsa.

Appenzell on ulkoilijan paratiisi. Siellä täällä näkyikin patikkaretkeläisiä ja polkupyöräilijöitä.

Bussimme pysähtyi pienessä Teufen-nimisessä kaupungissa, jossa tutustuin kasvipohjaisen lääkinnän uranuurtajan Alfred Vogelin (1902-1996) kotimuseoon. Museo sijaitsi korkealla vuorenrinteellä kapean tien päässä, jonne bussi jaksoi vain vain vaivoin nousta.

Museon kasvimaalla pääsin maistelemaan tuoreita kasveja ja yrttejä, jotka ovat tehoaineena monissa A.Vogelin tuotteissa. Puutarhasta löytyi kasveja, joista valmistetaan lääkkeitä niin flunssan kuin vaihdevuosioireidenkin ehkäisemiseen. Vogelin kotitalossa oli vanhoja koneita, joita hän käytti sittemmin maailmanmaineeseen nousseen lääkeyrityksensä alkuaikoina. Seinillä oli nostalgisia mustavalkokuvia hänen lukuisilta tutkimusmatkoiltaan eri puolille maailmaa.

Vogelin talolta avautui hieno näköala Appenzellin laaksoon. Aikani maisemia ihailtuani minun piti nousta bussiin ja palata Zürichin lentoasemalle. Ennen kotiinpaluuta ostin lentoaseman kaupasta vielä kotiin vietäväksi paikallista bratwurstia, St. Galler Olma –bratwurstia, joka maistuu hyvältä esimerkiksi grillattuna.

Kirjoittaja vieraili Sveitsissä 25.-26.5.2018