Oberammergau esittää taas kärsimysnäytelmän

Ristiinnaulitseminen. Kuva: Passionsspiele Oberammergau.

Joka kymmenes vuosi tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuvat Saksassa Baijerissa sijaitsevaan Oberammergaun kylään katsomaan Jeesuksen kärsimyksistä kertovaa näytelmää. Kärsimysnäytelmää on esitetty kylässä yli 300 vuoden ajan. Vuonna 2020 näytelmästä on yli 100 esitystä, joiden odotetaan houkuttelevan paikalle yhteensä lähes puoli miljoonaa katsojaa.

Suuret joukot ihmisiä eri puolilta maailmaa suuntaavat kesällä 2020 pyhiinvaellusmatkansa syrjäiseen saksalaiseen pikkukaupunkiin mahtavien Baijerin Alppien juurelle. He yöpyvät vaatimattomissa majapaikoissa ja viettävät seuraavana päivänä kuusi ja puoli tuntia kovilla istuimilla, tai seisovat, katsellen näytelmää Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta. Tämä elämys ei unohdu koskaan.

Oberammergaun kärsimysnäytelmä on epäilemättä yksi maailman suurimman suosion saavuttaneista teatteriesityksistä, vaikka se tuotetaan ja esitetään kokonaan kylän omin harrastelijavoimin. Näyttelijät ovat maanviljelijöitä, kauppa-apulaisia, kirvesmiehiä. Yli 100 vuotta vanha teksti on joidenkin mielestä naiivi ja vanhanaikainen. Haydnin tyyliin sävelletty musiikki on melko imelä. Näytelmän teologista sisältöä on arvosteltu kiihkouskonnolliseksi ja aikansa eläneeksi. Ja kuitenkin monet erikieliset ja –uskoiset vierailijat ovat samaa mieltä siitä, että ”kukaan joka on nähnyt Oberammergaun kärsimysnäytelmän, ei ole sen jälkeen sama kuin ennen”.

Näytelmä esitettiin ensi kerran vuonna 1634, ja esitys on toistettu joka kymmenes vuosi yli kolmen ja puolen vuosisadan ajan vuonna 1633 tehdyn lupauksen täyttämiseksi. Sinä vuonna rutto raivosi Euroopassa aiheuttaen kammottavan kuoleman sadoille tuhansille. Oberammergaun asukkaat ryhtyivät epätoivoiseen yritykseen varjeltuakseen vaaralliselta tartunnalta ja telkesivät pääsyn kyläänsä. Mutta koti-ikävää poteva kylän asukas Kaspar Schisler livahti vartijoiden ohi päästäkseen perheensä luo ja toi tuon pelätyn kulkutaudin tullessaan. Muutamassa viikossa toistasataa Oberammergaun asukasta kuoli koviin tuskiin. Kauhistuneet kyläläiset — jotka siihen aikaan kuten yhä vieläkin olivat hartaita katolilaisia — turvautuivat Jumalan apuun: jos hän säästäisi heidät, he lupasivat kiitokseksi esittää näytelmän Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta ”joka kymmenes vuosi tästä lähtien aikojen loppuun asti”. Ja sen päivän perästä, kertoo vanha kronikka, ei ruttoon kuollut enää ketään.

Ylväs etuoikeus. Vuonna 1680 päättivät kyläläiset esittää näytelmän tasakymmenvuosina, ja tätä järjestystä noudatetaan yhä. Näytelmä alkaa Jeesuksen saapumisella Jerusalemiin; sitä seuraavat hänen sydäntäsärkevät jäähyväiset äidilleen, viimeinen ehtoollinen ja Juudaksen petos, ja aamunäytäntö päättyy Jeesuksen vangitsemiseen Öljymäellä. Kahden ja puolen tunnin tauon jälkeen näytelmä jatkuu. Kristus tuodaan ylipappien eteen, ja sitten tunnelma tiivistyy tiivistymistään, kun Jeesus nähdään pilkattuna, kiusattuna, piikkikruunuin kruunattuna ja ristiinnaulittavaksi tuomittuna. Lopuksi esitetään järkyttävä ristiinnaulitsemiskohtaus, hautaaminen ja voitollinen ylösnousemus.

Vaikka tämä on kenties maailman pisin näyttämöesitys, Oberammergaun sitkeät harrastelijanäyttelijät esittävät sen viidesti viikossa viiden kuukauden aikana. Sadan esityksen jälkeen, lokakuun alussa, koko näyttelijäkunta lähtee jalkaisin viiden kilometrin pyhiinvaellusretkelle Ettalin luostariin pitämään kiitosjumalanpalveluksen, minkä jälkeen juhlintaa jatketaan. Ja melkein saman tien alkaa tulla tilauksia lipuista kymmenen vuoden kuluttua järjestettäviin näytöksiin. Moni tilaaja on jäänyt ilman lippuja, jotka ovat loppuneet  suuren kysynnän vuoksi.

Näytöskautta edeltävä vuosi ei ole raskas ainoastaan näyttelijöille. Kärsimysnäytelmässä tarvitaan lähes tuhat pukua ja sitä varten täytyy kuuden ompelijan aina ennen esityskautta työskennellä vuoden ajan. He valmistavat satoja uusia asuja ja korjaavat vanhoja. Muutamat vielä käytössä olevat puvut ovat lähes sata vuotta vanhoja; ne on ommeltu itämailta tuoduista kankaista ja Jerusalemin museooista saatujen mallien mukaan.

Saavuttamastaan kuuluisuudesta huolimatta näytelmän esittäminen ei tähtää ainoastaan katsojien hankkimiseen. Tarkoituksena on palvella myös esittäjien omia hengellisiä tarpeita. Siten jokainen Oberammergaussa syntynyt on saanut perintönä tehtävän, joka on samalla ylväs etuoikeus. Noin 1700 kylän 5000 asukkaasta osallistuu näytelmän esittämiseen – ja jokaiseen se vaikuttaa syvästi koko elämän ajan. He asuvat taloissa, joita ympäröivät raamatulliset näkymät. Kylässä on Judasgasse (Juudaksenkatu) ja Am Kreuzweg (Ristintie), ja koko seutua hallitsee Kofelvuoren huipulle pystytetty suuri ristinpuu.

Ja vaikka esitysten välillä on kymmenen vuoden tauko, näytelmä säätelee kylän elämää nämäkin kymmenen vuotta. Kuoro ja orkesteri pitävät jatkuvasti harjoituksia ja konsertteja ja sijoittuvat hyvin usein palkinnoille alueen vuotuisilla musiikkijuhlilla. Harjoitusnäytelmiin — joita esitetään uskonnollisten ja klassisten teosten pohjalta näyttelijöiden harjaannuttamiseksi kärsimysnäytelmien välivuosina — osallistutaan innokkaasti ja niitä seurataan käyttäen tarkkaa harkintaa. Alkaako Hans olla liian vanha esittämään apostoli Pietaria? Onko Susannessa ainesta Maria Magdaleenan osaan?

Jumalan apu. Kaksi vuotta ennen kärsimysnäytelmän esityskesää kylän asukkaat pitävät yleisen kokouksen suuressa kärsimysnäytelmäteatterissa. Pormestari pyytää muodollista hyväksyntää päätökselle esittää näytelmä jälleen. Toimikunta, johon kuuluvat pormestari, 17 kunnanvaltuutettua ja kuusi ennen kokousta nimettyä kylän asukasta, saa tehtäväkseen osajaon laatimisen. Vastuu ei ole suinkaan helppo. Ennen valintaa toimikunta käy varta vasten messussa pyytämässä Jumalalta apua.

Valintatilaisuudessa kirjoitetaan nimet isolle taululle sitä mukaa kuin ne mainitaan. Samalla näyttelijäkuntaan valitut miehet saavat virallisen määräyksen, että heidän on ryhdyttävä kasvattamaan tukkaansa ja partaansa — näytelmän erikoisuuksiin kuuluu, että siinä ei koskaan käytetä peruukkeja, tekopartoja eikä naamiointia.

Sanaton vastaus. Jollakin tavoin Oberammergau pystyy kuin pystyykin jokaisena näytäntökautena ottamaan vastaan, majoittamaan, muonittamaan ja kuljettamaan yli 5000 vierasta vuorokaudessa, saman verran kuin on sen oma väkiluku — vastaavasti olisi Lontooseen tai New Yorkiin saatava yhdellä kertaa mahtumaan lähes kahdeksan miljoonaa turistia. Majatalot ja hotellit on pantava siistiin kuntoon ja niitä on laajennettava, pysäköintipaikat ja tilapäiskäymälät järjestettävä, teitä kunnostettava, sähkö- posti- ja puhelinpalvelua suunnattomasti lisättävä. 80 miehen vapaaehtoinen palokunta kootaan varta vasten. 40-henkisellä ensiapuryhmällä on omat harjoituksensa, samaten 40 liikenteenohjaajalla, jotka hoitavat suunnilleen 100 000 henkilöauton ja 8000 linja-auton liikennevirran kesän aikana. Kärsimysnäytelmän toimistossa vastaa parikymmentä virkailijaa parhaimmillaan jopa 500 yhteydenottoon päivässä. Miltei jokaiseen myytyyn pääsylippuun sisältyy kahden yön majoitus.

Monet ensikertalaiset pelkäävät Oberammergauhun tullessaan, että se on kaupallisuuden pilaama. Pelko on aiheeton. Vaikka näytelmästä on epäilemättä ollut paljon hyötyä paikkakunnalle, ollaan siellä yleisesti sitä mieltä, ettei kenenkään pidä saada henkilökohtaista etua sen esittämisestä. Täten kyläkunta on vakaasti kieltäytynyt antamasta lupaa kärsimysnäytelmän — joka on luonteeltaan lähes uskonnollinen tilaisuus — levyttämiseen, televisiointiin, filmaamiseen tai kiertueille lähettämiseen.

Vuonna 1922, hirvittävän talouspulan aikana (Saksan taloudellisen lamakauden takia vuoden 1920 näytäntökautta oli siirretty kahdella vuodella) eräältä amerikkalaiselta elokuvayhtiöltä tuli Oberammergauhun loistava tarjous, jossa pyydettiin näytelmän filmausoikeuksia. Paikkakuntalaisten vastaus oli sanattomuudessaan vaikuttava: pian viimeisen esityksen jälkeen näyttelijät ilmaantuivat kadulle kiharat ja parrat leikattuina ilmaisten siten ylenkatseensa ulkopuolisen maailman aineellisia arvoja kohtaan.

Ukkonen ja salamat. Vuosisatojen näytelmän teksti on läpikäynyt neljä varsin erilaista muunnosta. Sitä on syytetty milloin liian karkeaksi, milloin hurskastelevaksi, taikauskoiseksi, vanhanaikaiseksi ja epätaiteelliseksi. Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa toimivien juutalaisjärjestöjen johtajat ovat syyttäneet näytelmää myös juutalaisvastaisuudesta. He paheksuvat tiettyjä kohtia, kuten Pilatuksen sanoja: ”Langetkoon tämä verivelka teidän päällenne ja teidän lastenne päälle.” Itse Oberammergaussakin on ehdotus tekstin tarkistamisesta saanut runsaasti kannatusta. Mutta asukkaiden enemmistö on yhtä järkkymätöntä kuin heitä ympäröivät muinaisaikaiset vuoret. ”Sehän on meidän näytelmämme!” he väittävät hämmästyneinä ja närkästyneinä asiaan sekaantuneiden ulkopuolisten aiheuttamasta hälystä.

Vuonna 2020 näytelmä esitetään 42. kerran. Alkuaikoina esityksen hoiti kourallinen näyttelijöitä, jotka esiintyivät ystävilleen ja naapureilleen kylän kirkon ulkopuolella. Vuoden 1830 jälkeen esitykset on pidetty ’Kärsimysniityllä” pääkadun lähettyvillä. Teatteri rakennettiin tälle paikalle vuonna 1900 ja sitä laajennettiin vuonna 1930. Salia remontoitiin viimeksi vuonna 2000, mutta se yhä suurelta osin vuoden 1930 asussa. Vaikka katsomo nyt on katettu, suuri osa näyttämöä on vieläkin avotaivaan alla, niin että Alppien muodostama ainutlaatuinen tausta yhä lisää näkymien kauneutta ja suurenmoisuutta.

Kärsimysnäytelmäteatteri ei sinänsä ole arkkitehtuuriltaan mitenkään erityisen kaunis rakennus. Oberammergaun aiempi matkailujohtaja Karl Bauer sanoikin: ”Muistakaa, että se on sateenvarjo!” Ja valtava sateenvarjo se onkin; sen paljaat teräspalkit ulottuvat lähes 60-metrisinä yli katsomon, johon on saatu mahtumaan istumapaikat yli 5000 katsojalle ja lisäksi seisomatilaa 400:lle.

Mahtavan draaman näyttämö on suurelta osalta Luojan käden muovaama. Pääskyset liitävät näyttämön poikki; Jeesus ratsastaa Jerusalemiin oikean aasin selässä; kuullessaa lehmänkellojen äänen ja nähdessään mahtavat vuoret katsojat tuntevat joutuvansa yhä täydellisemmin mukaan tapahtumiin ja seuraavansa todellista elävää historiaa. (Autoja ei päästetä teatterin lähelle esitysaikoina rikkomaan luonnon lumousta, ja yhteisestä sopimuksesta liikenne- ja sotilaskoneet eivät lennä paikan yli.) Sininen taiva, pilvet, sade, lumi, päivänpaiste, alituisesti vaihtuva valaistus — kaikki nämä vaikuttavat osaltaan tunnelmaan. Ja on erikoista, että ristiinnaulitseminen tapahtuu näyttämöllä klo 16 ja 16.30 välillä — juuri siihen aikaan jona ukkosilmat ovat tavallisimpia näillä vuorilla; siten ovat ukkosenjyrähdykset ja hätkähdyttävät salamanleimahdukset monena iltapäivänä harvinaisella ja unohtumattomalla tavalla lisänneet suuren murhenäytelmän tehoa.

”Minä uskon…” Kun esirippu esityksen päätyttyä laskee, ei perinteen mukaan taputeta; katsojat soluvat ulos äänettöminä, jotkut heistä silmät kyynelissä — riipaisevan elämyksen satuttamina. Heidän joukossaan on vanhoja ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet elämänikäisen toiveensa, ja nuoria, joille jää siitä muisto koko elämän ajaksi. Jotkut ovat vakaita kristittyjä, jotka lähtevät pois usko uudistuneena ja syventyneenä, mutta epäuskoiset katsojatkin ovat myöntäneet näytelmän tehneen heihin vaikutuksen. Englantilainen teatteriarvostelija Bernard Levin kirjoitti vuonna 1960: ”Vaikka ei omistaisikaan uskoa, joka antaa hengen tälle tarinalle, kukaan ei voi jäädä syvästi liikuttumatta sen sanomasta; niin vaikuttava, niin suurenmoinen, niin järkyttävä ja kuitenkin niin riemullinen on tapa, jolla tarina kerrotaan.”

Useat miljoonat katsojat näkivät Oberammergaun kärsimysnäytelmän yksistään viime vuosisadalla. Se on säilyttänyt elinvoimansa läpi sotien, nälän, poliittisen syrjinnän, aseellisen miehityksen, uskonnollien painostuksen ja taloudellisen romahduksen. Kylän aiempi poirmestari Ernst Zwink, jonka esi-isät olivat antamassa lupausta, sanoi: ”Uskon, että näytelmämme säilyy yhtä kauan kuin kristikunta — olkoon katsojia sitten puoli tusinaa tai puoli miljoonaa”.

Maailmassa, joka on täynnä rikottuja lupauksia, ainakin tämä lupaus on uskollisesti pidetty.

Kärsimysnäytelmää esitetään Oberammergaussa 16.5.-4.10.2020. Lippuhinnat ovat 30-180 euroa paikasta riippuen. Pääsylippuja kärsimysnäytelmään voi tiedustella näytelmäorganisaation omilta verkkosivuilta osoitteesta: https://www.passionsspiele-oberammergau.de/en/home.

Järjestäjä varoittaa, että jotkut tahot, muun muassa Viagogo, välittävät lippuja moninkertaiseen hintaan, joten kannattaa ensisijaisesti tiedustella lippuja järjestäjän omilta kotisivuilta.

J.G.

 

Jeesus puhdistaa temppelin. Kuva: Passionsspiele Oberammergau.

Jeesus saapuu Jerusalemiin. Kuva: Passionsspiele Oberammergau.

Kärsimysnäytelmän teatteri. Kuva: Passionsspiele Oberammergau/Kienberger.