Tertin kartano on Mikkelin helmi

 

Tertin kartano on varsinainen helmi. Se tarjoaa matkailijalle sekä ravintola- että majoituspalveluja.

 

Kenkäveron ja Päämajamuseon jälkeen Mikkeli-vierailumme seuraava kohde oli Tertin kartano, joka myös toimi yöpymispaikkanamme kaksipäiväisellä Mikkelin-vierailullamme.

 

Tertin kartano on varsinainen helmi. Se tarjoaa matkailijalle sekä ravintola- että majoituspalveluja. Tertin sukukartano on tunnettu korkeatasoisesta lähiruuastaan, ja kartano ulkorakennuksineen tarjoaa kodikkaat puitteet yöpymiseen. Paikalla on persoonallinen leima, kun isäntäpari Matti ja Pepita Pylkkänen huolehtivat, että kaikki toimii ja palvelu pelaa. Myös nuorempi sukupolvi on toiminnassa tiiviisti mukana.

 

Minulla oli ilo osallistua Matin ja Pepitan järjestämälle illalliselle, joka oli loistava sekä tunnelmansa että tarjoilujensa puolesta. Alkupaloiksi oli tarjolla pieniä metso- ja teerileipäsiä. Varsinaisena alkuruokana oli Puulavedeltä pyydettyä taimenta kalaliemessä. Pääruokana oli herkullista peltopyytä ja jälkiruokana paahtovanukasta. Kaiken tämän kruunasi hyvät viinit sekä pisteenä iin päällä konjakkia vuodelta 1945, jota Matti oli jostain onnistunut hankkimaan.

 

Maittavan ja tunnelmallisen illallisen jälkeen oli mukava vetäytyä aittarakennuksessa olevaan hyvätasoiseen hotellihuoneeseen lepäilemään.

 

Hyvin nukutun yön jälkeen saimme tutustua aamiaishuoneen monipuoliseen tarjontaan. Erityisesti jäi mieleen samettinen ohrauunipuuro, jossa maistui kerma ja voi.

 

Aamupäivällä teimme vielä Matin opastuksella kierroksen kartanon puutarhassa, jossa on mielenkiintoinen kasvi- ja puuvalikoima. Saimme myös kurkistaa kartanon kellariin, jossa säilytetään viinien lisäksi lähiseudun satoa, muun muassa purkitettuja sieniä, marjoja ja vihanneksia.  

Minulla oli ilo osallistua Matin ja Pepitan järjestämälle illalliselle, joka oli loistava sekä tunnelmansa että tarjoilujensa puolesta.

Alkupaloiksi oli tarjolla pieniä metso- ja teerileipäsiä.

Varsinaisena alkuruokana oli Puulavedeltä pyydettyä taimenta kalaliemessä.

Pääruokana oli herkullista peltopyytä.

Jälkiruokana oli paahtovanukasta.

Kaiken kruunasi hyvät viinit sekä pisteenä iin päällä konjakkia vuodelta 1945, jota Matti oli jostain onnistunut hankkimaan.

Viinasamovaari.

Sukukartanoa koeteltiin sodan aikana, kun viidestä veljeksestä kaksi kaatui ja kaksi haavoittui.

Sadonkorjuujuhlan värikästä rekvisiittaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen saimme tutustua aamiaishuoneen monipuoliseen tarjontaan.

Erityisesti jäi mieleen samettinen ohrauunipuuro, jossa maistui kerma ja voi.

Puutarhuri valtakunnassaan.

Pulloksylofoni.

Kellarissa säilytetään viinien lisäksi lähiseudun satoa, muun muassa purkitettuja sieniä, marjoja ja vihanneksia.